Päi­vi Mar­ti­kai­nen

Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­ti

Sa­nan­pal­ve­li­jan nöy­ryys ja teh­tä­vän pal­ve­lu­luon­ne ko­ros­tui se­mi­naa­ris­sa.

MW3 (Mis­si­on Work 3) jär­jes­ti 14. jou­lu­kuu­ta Goog­le­Mee­tin kaut­ta af­rik­ka­lais­ten eng­lan­nin­kie­lis­ten pu­hu­jien se­mi­naa­rin. Sii­hen oli kut­sut­tu Jo­seph Kuse ja Ge­or­ge Dod­zi­de­nu Gha­nas­ta, Sa­mu­el Oko­la Ke­ni­as­ta, Ed­win Mis­sa­lie ja Alp­hon­se Haba Gam­bi­as­ta sekä She­riff Amed­jo­ne­kou To­gos­ta. Jean Clau­de Ma­ni­ra­ga­ba Ru­an­das­ta oli es­ty­nyt osal­lis­tu­mas­ta.

MW3:sta oli­vat mu­ka­na Ad­ri­an Pir­nes, Ge­or­ge Koi­vu­kan­gas ja Jon Bloom­quist LLC:ltä (La­es­ta­di­an Lut­he­ran Church), Veli-Mat­ti Heik­ki­nen SFC:stä (Sve­ri­ges Frids­fö­re­nin­gars Cent­ra­lor­ga­ni­sa­ti­on) ja Pek­ka Kai­nua ja Mii­ka Kop­pe­roi­nen SRK:lta (Suo­men Rau­ha­nyh­dis­tys­ten Kes­ku­syh­dis­tys).

Se­mi­naa­rin tar­koi­tus oli ko­koon­tua yh­des­sä Ju­ma­lan sa­nan ää­rel­le.

– Kes­ki­näi­sen yh­tey­den ra­ken­ta­mi­nen ja yl­lä­pi­tä­mi­nen on tär­ke­ää, kos­ka pu­hu­jat ovat yk­si­näi­sil­lä var­ti­o­pai­koil­la omis­sa mais­saan. Li­säk­si ha­lu­am­me vah­vis­taa ja tu­kea yh­teis­tä us­ko­nym­mär­rys­tä. Ko­koon­tu­mi­nen vas­ta­si näi­hin tar­pei­siin, ja myös tek­ni­ses­ti ta­pah­tu­ma su­jui suu­rim­mal­ta osin hy­vin, vain pa­ril­la pät­ki vä­hän yh­teys, SRK:n lä­he­tys­työn asi­an­tun­ti­ja Mii­ka Kop­pe­roi­nen sum­ma­si.

Nöy­ryys kes­kus­te­lun
kes­ki­ös­sä

Osal­lis­tu­jat oli­vat erit­täin tyy­ty­väi­siä se­mi­naa­rin to­teu­tu­mi­seen, Pek­ka Kai­nu­an pu­hu­jan teh­tä­väs­tä pi­tä­mään alus­tuk­seen sekä kes­kus­te­luun. Pa­lau­te vah­vis­ti, et­tä ko­koon­tu­mi­sel­le oli tar­vet­ta.

– Tämä oli upea ti­lai­suus ta­va­ta mui­ta vel­jiä. Opin pal­jon Pe­kan erit­täin hy­väs­tä esi­tyk­ses­tä, She­riff Amed­jo­ne­kou kiit­te­li.

– Tämä on meil­le tär­keä ta­paa­mi­nen, Alp­hon­se Haba to­te­si.

– Olen erit­täin iloi­nen, kun sain ol­la mu­ka­na, Ge­or­ge Dod­zi­de­nu jat­koi.

SRK:n toi­min­nal­li­sen osas­ton joh­ta­ja Pek­ka Kai­nua lin­ja­si, et­tä on tär­ke­ää jär­jes­tää yh­tei­siä se­mi­naa­re­ja jat­kos­sa­kin. Hän tii­vis­ti kes­kus­te­lun an­nin yh­teen sa­naan: nöy­ryys.

– On hyvä, et­tä me us­ko­vai­set et­sim­me oi­ke­aa us­ko­nym­mär­rys­tä, niin te­ki­vät myös ope­tus­lap­set oma­na ai­ka­naan. He ei­vät ol­leet ai­na var­mo­ja, mikä on Ju­ma­lan tah­to, he vie­rai­li­vat tois­ten­sa luo­na ja kes­kus­te­li­vat. Toi­vot­ta­vas­ti voim­me ta­va­ta myö­hem­min myös kas­vo­tus­ten.

Sa­mu­el Oko­la toi­voi seu­raa­van se­mi­naa­rin ai­heek­si kas­tet­ta.

Pu­hu­ja on sa­mal­la vii­val­la kuin muut

– Ke­nen­kään ei pi­täi­si pal­vel­la, el­lei ole seu­ra­kun­nan kut­su­ma ja lä­het­tä­mä, Pek­ka Kai­nua to­te­si alus­tuk­ses­saan.

Jo­seph Kuse nos­ti esiin olen­nai­sen asi­an pu­hu­jan teh­tä­väs­tä:

– Em­me ole seu­ra­kun­nan tai us­ko­vais­ten ylä­puo­lel­la. Kaik­ki ovat sa­mal­la ta­sol­la, mut­ta jos­kus ih­mi­set ajat­te­le­vat: ”Sinä olet her­ra.” Teh­tä­viä on mo­nia, pu­hu­ja­na toi­mi­mi­nen yk­si niis­tä.

Sa­mu­el Oko­la ha­vain­noi, et­tä jot­kut ha­lu­a­vat ol­la pu­hu­jia ol­lak­seen mui­ta suu­rem­pia.

– Mei­tä pyy­de­tään myös nöyr­ty­mään seu­ra­kun­nan edes­sä. Pyhä Hen­ki pu­huu seu­ra­kun­nan kaut­ta.

She­riff Amed­jo­ne­kou ker­toi, mi­ten To­gos­sa pu­hu­jil­la on ol­lut ta­pa­na käyt­tää eri­tyi­siä vaat­tei­ta il­mais­tak­seen eri­tyi­syyt­tään, mut­ta omas­sa seu­ra­kun­nas­saan he ei­vät hä­nen mu­kaan­sa toi­mi niin.

– Meil­lä oli ta­pa­na tar­jo­ta eri­tyi­nen paik­ka lä­he­tys­pu­hu­jil­le, kun ajat­te­lim­me, et­tä he ei­vät ole sa­man­lai­sia kuin me. Olim­me ker­ran hy­vin yl­lät­ty­nei­tä, kun pu­hu­ja pol­vis­tui ju­tel­lak­seen las­ten kans­sa, ja teki it­sen­sä pie­nek­si. Sii­hen em­me ol­leet tot­tu­neet. Pu­hu­jat ei­vät ole sen pa­rem­pia kuin muut ih­mi­set.

Ju­ma­la on työ­nan­ta­jam­me

Alp­hon­se Haba huo­maut­ti, et­tä Af­ri­kas­sa jo­kai­ses­sa maas­sa on haas­tei­ta, jot­ka vai­kut­ta­vat myös pu­hu­jan teh­tä­vään.

– Us­ko on Ju­ma­lan lah­jaa. Meil­lä ei ole ai­na voi­maa jat­kaa tätä työ­tä. Jot­kut ovat tul­leet sa­no­maan: ”Olet Gam­bi­an ai­noa pu­hu­ja. Si­nun täy­tyy tul­la se­lit­tä­mään us­kom­me täl­le tai tuol­le.”

Ge­or­ge Dod­zi­de­nu ker­toi, mi­ten us­ko on tuo­nut hä­nen elä­mään­sä mo­nia hy­viä asi­oi­ta, eten­kin nöy­ryyt­tä.

– Vain ole­mal­la nöy­riä voim­me saar­na­ta evan­ke­liu­mia Ju­ma­lan tah­don mu­kai­ses­ti. Mei­dän on muis­tet­ta­va, et­tä meil­lä on eri­lai­set pe­li­sään­nöt kuin muil­la kir­koil­la, ja toi­mit­ta­va niin kuin mei­dän us­kom­me edel­lyt­tää.

Ed­win Mis­sa­lie ker­toi, mi­ten alus­tus kos­ket­ti hä­nen sy­dän­tään.

– Mes­ta­ri it­se sa­noi: ”En ole tul­lut pal­vel­ta­vak­si, vaan pal­ve­le­maan”. Olem­me yhä syn­ti­siä, vaik­ka mei­dät on kut­sut­tu pal­ve­le­maan.

– Mei­dän esi­merk­kim­me, ta­pam­me käyt­täy­tyä, on pa­ras opet­ta­ja, Jon Blom­quist to­te­si.

– Olem­me kaik­ki sa­mas­sa työs­sä val­ta­kun­nas­sa, Ju­ma­la on työ­nan­ta­jam­me, Veli-Mat­ti Heik­ki­nen huo­maut­ti.

– Ru­koi­lem­me, et­tä Ju­ma­la var­je­lee mei­dät oma­naan, Ge­or­ge Koi­vu­kan­gas päät­ti.