Ko­los­sa si­jait­see Aa­si­an si­sä­maas­sa 200 ki­lo­met­riä Vä­li­me­ren ran­nal­ta, ai­van La­o­di­ke­an ja Hie­ra­po­lin kau­pun­kien naa­pu­ris­sa. Ko­los­saan syn­ty­neel­lä seu­ra­kun­nal­la oli naa­pu­ri­kau­pun­kien kris­tit­ty­jen seu­ra­kun­tien kans­sa yh­tey­den­pi­toa. Muun mu­as­sa Paa­va­lin kir­jei­tä kier­rä­tet­tiin seu­ra­kun­nis­sa.

Paa­va­li ei ol­lut it­se käy­nyt Ko­los­sas­sa, mut­ta hän kan­toi vas­tuu­ta sin­ne syn­ty­nees­tä seu­ra­kun­nas­ta. Seu­ra­kun­ta oli syn­ty­nyt Paa­va­lin työ­to­ve­rin Epaf­raan käy­tyä siel­lä ju­lis­ta­mas­sa to­tuu­den sa­naa eli evan­ke­liu­mia. Mo­net paik­ka­kun­nan ih­mi­set oli­vat saa­neet näin pa­ran­nuk­sen ar­mon (Kol. 1:5–7). Epaf­ras oli ker­to­nut Paa­va­lil­le sii­tä, mitä hy­vää Pyhä Hen­ki oli vai­kut­ta­nut pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­neis­sa ko­los­sa­lai­sis­sa.

Ko­los­sas­sa oli van­has­taan vai­kut­ta­nut eri­lai­sia al­ku­voi­mai­suu­teen ve­to­a­via us­kon­to­ja. Näis­tä oli­vat pe­räi­sin syö­mi­seen ja juo­mi­seen, juh­la-ai­koi­hin, uu­den kuun tai sa­pa­tin viet­toon liit­ty­vät sää­dök­set tai rii­tit. Myös it­sen­sä nöy­ryyt­tä­mi­nen kiel­täy­myk­sin, nä­kyi­hin us­ko­mi­nen tai en­ke­li­pal­von­ta oli­vat ko­los­sa­lais­ten hen­gel­lis­tä taus­taa. Nämä pyr­ki­vät se­koit­tu­maan sii­hen us­koon ja evan­ke­liu­miin, jota Epaf­ras oli heil­le vä­lit­tä­nyt. Vaik­ka nois­sa asi­ois­sa oli osin hy­vää­kin, Paa­va­lin mu­kaan täl­lai­set al­ku­voi­mai­set il­mi­öt ko­ros­ti­vat ih­mi­sen omaa suo­rit­ta­mis­ta ja ih­mi­nen ruok­ki sil­lä omaa yl­peyt­tään ja etään­tyi Kris­tuk­ses­ta (Kol. 2:16,18). Sik­si Paa­va­li kir­joit­ti ko­los­sa­lai­sil­le eri­tyi­ses­ti Kris­tuk­sen pe­las­ta­vas­ta voi­mas­ta ja ke­hot­ti juur­tu­maan yk­sin hä­neen.

Ko­los­sa­lais­kir­jeen sa­no­ma

Ko­los­sa­lais­kir­je ker­too sii­tä, mi­ten Ju­ma­la pe­las­taa ih­mi­sen. Ju­ma­la lä­hes­tyi ko­los­sa­lai­sia en­nen us­ko­neen Epaf­raan vä­li­tyk­sel­lä. Hä­nen kaut­taan heil­lä syn­tyi yh­teys Kris­tuk­sen seu­ra­kun­taan. Pu­hut­tu sana ja evan­ke­liu­mi he­rät­ti kuu­li­joi­den tun­non ja Ju­ma­la an­toi heil­le us­kon lah­jan ja pa­ran­nuk­sen ar­mon. Us­ko Kris­tuk­seen va­paut­ti hei­dät syn­nin al­ta ja he sai­vat Py­hän Hen­gen oh­jaa­jak­seen tai­vas­tiel­le.

Kir­je pai­not­taa eri­tyi­ses­ti Kris­tuk­sen mer­ki­tys­tä pe­las­tuk­ses­sa ja sitä seu­raa­vas­sa kil­voi­tuk­ses­sa. ”Kun ker­ran olet­te ot­ta­neet omak­sen­ne Her­ran Kris­tuk­sen Jee­suk­sen, elä­kää hä­nen yh­tey­des­sään” (Kol. 2: 6). Hä­nes­sä omis­te­taan se us­kon­van­hurs­kaus, joka kel­paa Ju­ma­lan edes­sä. Uu­des­sa elä­mäs­sään kris­tit­ty ha­lu­aa elää ajal­lis­ta elä­mään­sä Ju­ma­lan tah­dol­le kuu­li­ai­se­na. Us­kon­van­hurs­kaut­ta seu­raa elä­män­van­hurs­kaus.

Oh­jei­ta yh­tei­se­lä­mään

Teks­tis­säm­me an­ne­taan oh­jei­ta us­ko­vien yh­tei­se­lä­mään. Ol­laan siis ar­ki­sen us­kon­kil­voi­tuk­sen pe­ru­sa­si­ois­sa. Sa­nat koh­dis­te­taan aluk­si avi­o­puo­li­soil­le ja lap­sil­le:

”Vai­mot, suos­tu­kaa mie­hen­ne tah­toon, niin kuin Her­raan us­ko­vil­le so­pii. Mie­het, ra­kas­ta­kaa vai­mo­an­ne, äl­kää koh­del­ko hän­tä ty­lys­ti. Lap­set, to­tel­kaa kai­kes­sa van­hem­pi­an­ne, sil­lä se on Her­ral­le mie­leen. Isät, äl­kää ai­na moit­ti­ko lap­si­an­ne, et­tei­vät he ma­sen­tui­si” (Kol. 3:18–21).

Paa­va­lin neu­vot tun­tu­vat tär­keil­tä ja vii­sail­ta. Us­ko­vai­nen­kin kan­taa mu­ka­naan syn­nin tur­me­lus­ta, ei­kä ko­dis­sa ai­na on­nis­tu­ta to­teut­ta­maan teks­tis­säm­me an­net­tu­ja oh­jei­ta. Tar­vi­taan huo­no­jen asi­oi­den tun­nis­ta­mis­ta ja ka­tu­mis­ta. Vain se avaa tien oi­ke­aan an­teek­si­pyy­tä­mi­seen ja an­teek­si­an­ta­mi­seen. Jos ko­din asuk­kai­ta saa oh­ja­ta sy­dä­men us­ko ja hyvä oman­tun­to, se neu­voo ka­tu­mi­seen ja an­teek­si­an­ta­muk­sen käyt­töön.

Evan­ke­liu­mi an­taa ha­lun ja voi­man kamp­pail­la vas­taa­via rik­ko­muk­sia vas­taan. Se kas­vat­taa meis­sä nöy­ryyt­tä ja toi­nen toi­sem­me kun­ni­oi­tus­ta.

Teks­ti an­taa oh­jei­ta myös mui­den ar­jen ih­mis­suh­tei­den hoi­ta­mi­seen.

”Or­jat, to­tel­kaa kai­kes­sa maal­li­sia isän­ti­än­ne, ei sil­män­pal­ve­li­joi­na ja mie­lis­tel­len, vaan vil­pit­tö­min sy­dä­min, Her­raa pe­lä­ten” (Kol. 3: 22).

Or­jien nos­ta­mi­sen kes­kus­te­luun täs­sä yh­tey­des­sä te­kee mie­len­kiin­toi­sek­si se, et­tä Fi­le­mon il­mei­ses­ti kuu­lui Ko­los­san seu­ra­kun­taan. Fi­le­mo­nil­le Paa­va­li kir­joit­ti erik­seen suo­si­tus­kir­jeen One­si­mus-or­jan puo­les­ta. Kir­jees­sä hän pyy­tää ot­ta­maan ka­ran­neen or­jan ta­kai­sin ja koh­te­le­maan hän­tä ei kuin or­ja­na vaan rak­kaa­na vel­je­nä. Oli­han One­si­mus saa­nut pa­ran­nuk­sen ar­mon. Täs­sä Paa­va­li ke­hot­taa or­jia ole­maan us­kol­li­sia isän­nil­leen. Paa­va­li ei aja ke­nen­kään hen­ki­lö­koh­tais­ta etua vaan sitä, et­tä to­teu­tuu Ju­ma­lan hyvä tah­to.

Ny­kyi­sin pu­hut­tai­siin or­juu­den si­jaan työ­e­lä­män ih­mis­suh­teis­ta. Niis­sä­kään ei­vät pin­nal­li­suus ja mie­lis­te­ly joh­da hy­vään. Ta­ka­na­päin pu­hu­mi­sen si­jas­ta on hyvä muis­taa, et­tä kaik­ki pu­heet oli­sit val­mis ker­to­maan suo­raan asi­a­no­mai­sel­le it­sel­leen.

Elä­män­van­hurs­kaus kum­pu­aa us­kos­ta Ju­ma­laan

Lo­pul­ta Paa­va­li koh­den­taa sa­nan­sa meil­le kai­kil­le:

”Mitä teet­te­kin, teh­kää se täy­des­tä sy­dä­mes­tä, niin kuin te­ki­sit­te sen Her­ral­le et­te­kä ih­mi­sil­le. Muis­ta­kaa, et­tä saat­te Her­ral­ta pal­kan, osuu­ten­ne pe­rin­nös­tä. Pal­vel­kaa Her­raa Kris­tus­ta. Vää­rin­te­ki­jä saa mak­saa te­ke­män­sä vää­ryy­den, sil­lä Ju­ma­la ei tee eroa ih­mis­ten vä­lil­lä” (Kol. 3: 23–25).

Tär­ke­ää on toi­mia ih­mis­ten edes­sä oi­kein, ta­sa­puo­li­ses­ti ja kun­ni­oit­ta­vas­ti. Vie­lä tär­ke­äm­pää on toi­mia niin, et­tä voi­sim­me ker­ran luot­ta­vai­ses­ti as­tua Ju­ma­lan kas­vo­jen eteen. Se, mikä kel­paa Ju­ma­lal­le, kel­paa ai­na myös lä­him­mäi­sil­lem­me. Ju­ma­la tah­too kai­kil­le hy­vää. Hä­nen pal­ve­li­joi­taan odot­taa pe­rin­tö­o­sa tai­vaas­sa.

Mik­ko Ul­jas

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: Kol. 3:18–25

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 9/2015