JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ajatuksia kirjoituksista, kirjoituksia ajatuksista

15.2.2022 6.00

Juttua muokattu:

12.2. 15:08
2022021215083520220215060000

Ma­ti­as Lah­ti

”En tie­dä, mitä ajat­te­len, en­nen kuin kir­joi­tan sii­tä”, ker­ro­taan kir­jai­li­ja Joan Di­di­o­nin sa­no­neen. Luu­len ym­mär­tä­vä­ni hy­vin, mitä hän tar­koit­ti. Sii­nä mis­sä lu­ke­mi­nen avar­taa mie­len­si­säis­tä maa­il­maa, kir­joit­ta­mi­nen aut­taa jä­sen­tä­mään sitä. Myös kes­ke­ne­räi­sil­lä aja­tuk­sil­la on ar­von­sa, mut­ta kir­joit­ta­mi­nen aset­taa se­län sei­nää vas­ten: mitä tar­kal­leen ot­ta­en ajat­te­len ja mitä miel­tä olen? Sel­väs­ti sa­not­tu on sel­väs­ti aja­tel­tu.

Moni ko­kee kir­joit­ta­mi­sen han­ka­lak­si. Ta­va­no­mai­sim­pia syi­tä lie­nee vai­keus pu­kea aja­tuk­sen­sa täs­mäl­li­sik­si virk­keik­si ja ehy­ek­si ko­ko­nai­suu­dek­si. Mie­len si­säl­tö on mo­niu­lot­tei­nen, ja useim­mil­la meis­tä pe­rus­ko­ke­mus maa­il­mas­ta ei ole kie­lel­li­nen.

Aja­tuk­sem­me ei­vät yleen­sä ole eh­jiä lau­sei­ta, vaan ir­ral­li­sia sa­no­ja, vai­ku­tel­mia, ha­vain­to­ja, tun­tei­ta ja aja­tuk­sen­pät­kiä. Vaa­tii työ­tä ja har­joi­tus­ta jär­jes­tel­lä mie­len si­säl­töä niin, et­tä se al­kaa jä­sen­tyä kie­lel­li­ses­ti. Työ kan­nat­taa: kyky il­mais­ta it­se­ään kie­len kei­noil­la hel­pot­taa kans­sa­käy­mis­tä ja aut­taa kä­sit­te­le­mään vai­kei­ta asi­oi­ta. Vas­taa­vas­ti kie­lel­li­nen ky­vyt­tö­myys va­li­tet­ta­vas­ti vai­keut­taa mui­den ky­kyä ym­mär­tää it­seä ja jät­tää her­kem­min myös omat vai­ke­at asi­at rat­kai­se­mat­to­maan ti­laan.

On rie­mas­tut­ta­vaa, kun joku osaa sa­noa tai kir­joit­taa jon­kin asi­an kes­kel­tä hal­ki. Jos­sain vai­hees­sa elä­mää tu­tus­tuin hen­ki­löön, jon­ka il­mai­su oli poik­keuk­sel­li­sen oi­val­ta­vaa, ri­kas­ta ja täs­mäl­lis­tä. Häi­käis­tyin ja aloin it­se­kin ta­voi­tel­la vas­taa­vaa. Ta­ju­sin, et­tä mo­ni­puo­li­sen sa­nas­ton käyt­tä­mi­nen pait­si tar­ken­taa il­mai­sua myös toi­mii he­rät­tee­nä: muu­ta­ma epä­ta­va­no­mai­nen, mut­ta osu­va sana voi puh­kais­ta mie­leen rei­än, jos­ta nä­kee kau­em­mas. Sa­mal­la si­sään pää­see vir­taa­maan uut­ta hap­pea.

Oma his­to­ri­a­ni jul­ki­se­na kir­joit­ta­ja­na on ly­hyt. Olen kir­joit­ta­nut pal­jon, mut­ta enim­mäk­seen joko työ­hön liit­ty­vää asi­a­teks­tiä tai pie­nen pii­rin kes­kus­te­lu­kom­ment­te­ja. Vaik­ka it­se­ni il­mai­se­mi­nen tai­teen kei­noin on mi­nul­le luon­te­vaa, kir­joi­tet­tuun kie­leen pe­rus­tu­vaa il­mai­sua en ole va­ka­vis­sa­ni har­kin­nut vä­li­neek­si kos­kaan. Pöy­tä­laa­tik­koon olen kir­joit­ta­nut muu­ta­man ru­non, ja sin­ne ne saa­vat jää­dä­kin.

Blo­gi­teks­ti on mi­nul­le teks­ti­tyyp­pi­nä uu­si, ja koen sen eri­tyi­sek­si haas­teek­si ta­sa­pai­noi­lun ylei­sen ja yk­si­tyi­sen vä­lil­lä: blo­gi­teks­tin tar­koi­tus ei ole lu­en­noi­da, mut­ta sen ei ole hyvä ol­la myös­kään päi­vä­kir­ja­tyyp­pis­tä vuo­da­tus­ta.

Nuo­ruu­te­ni ja var­hai­nen ai­kui­suu­te­ni ovat ku­lu­neet hy­vin eri­lais­ten asi­oi­den pa­ris­sa. Olen teh­nyt mo­nen­lais­ta työ­tä, lu­ke­nut, opis­kel­lut, elä­nyt per­he-elä­mää, kes­kus­tel­lut ja aja­tel­lut. Nuo­ruu­teen kuu­lu­van epä­var­muu­den ja häm­men­nyk­sen ai­ko­jen jäl­keen on al­ka­nut ra­ken­tua oma maa­il­man­ku­va ja kä­si­tys asi­ois­ta. Eh­kä nyt on tul­lut ai­ka pu­kea joi­ta­kin näis­tä aja­tus­ket­juis­ta sa­nal­li­seen muo­toon ja ja­kaa nii­tä mui­den­kin poh­dit­ta­vak­si. Ta­voit­tee­ni ei ole ker­toa, mi­ten asi­at ovat, vaan esi­tel­lä joi­ta­kin nä­kö­kul­mia ja mah­dol­li­sia ta­po­ja aja­tel­la ja tar­jo­ta sy­tyk­kei­tä tois­ten ih­mis­ten ajat­te­luun. Ku­kin luo­koon oman to­del­li­suu­ten­sa – ja kir­joit­ta­koon sii­tä.

MatiasLahti
Olen vuonna 1985 syntynyt perheenisä, lääkäri ja muusikko. Asun perheineni Jyväskylässä, entisen Korpilahden kunnan alueella Saukkolan vanhalla kansakoululla. Harrastan lukemista, kuntoliikuntaa ja luonnossa liikkumista. Olen kiinnostunut jokseenkin kaikesta; varsinkin ihmisen mieli on loputtoman ihmettelyni aihe. Palautetta ja aihe-ehdotuksia voi lähettää minulle osoitteeseen iisakki.haapsaari@gmail.com.
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys