JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Al­ku­ke­sän vih­reys kan­taa huo­mi­sen toi­voa

22.6.2020 6.00

Juttua muokattu:

22.6. 12:54
2020062212540220200622060000

Ome­na­puun is­tut­ta­mi­nen ku­vaa tu­le­vai­suu­den toi­voa. Puu­ta is­tut­ta­es­sa on toi­ve, et­tä se juur­tui­si ja kas­va­es­saan tuot­tai­si he­del­mää it­sel­le ja tu­le­vil­le su­ku­pol­vil­le.

Ome­na­puu mai­ni­taan Raa­ma­tus­sa yh­des­sä mui­den he­del­mä­pui­den kans­sa. Se muis­tut­taa ih­mis­kun­taa pa­ra­tii­sis­ta, jos­ta ih­mi­nen on jou­tu­nut läh­te­mään pois syn­tiin­lan­kee­muk­sen vuok­si.

Ome­na­puu­hun liit­ty­en moni meis­tä on kuul­lut Mart­ti Lut­he­rin ni­mis­sä esi­te­tyn sa­non­nan lo­pu­na­jan odo­tuk­ses­ta: jos tie­täi­sin, et­tä huo­men­na tu­lee maa­il­man­lop­pu, is­tut­tai­sin tä­nään ome­na­puun.

Ke­ho­tus si­säl­tää neu­von vaa­lia us­kon lah­jaa tär­keim­pä­nä asi­a­na elä­mäs­säm­me. Me saam­me luot­taa Ju­ma­lan var­je­luk­seen ja huo­len­pi­toon elä­mäm­me jo­kai­se­na päi­vä­nä.

Uut­ta ko­tia ja puu­tar­haa lait­ta­es­sa mo­net ha­lu­a­vat is­tut­taa pi­hal­leen ome­na­puun. Niin ha­lu­sim­me minä ja mie­he­ni­kin teh­dä. Ome­na­puun is­tut­ta­mi­nen ja sii­hen liit­ty­vä edel­lä mai­nit­tu sa­non­ta nou­si mie­lee­ni, kun läh­dim­me pan­kis­ta oma­ko­ti­ta­lom­me os­ton jäl­keen. Ajoim­me pan­kis­ta suo­raan lä­hi­seu­dun puu­tar­hal­le va­lit­se­maan tu­le­van ko­tim­me pi­hal­le ome­na­puu­ta.

Eh­dim­me puu­tar­hal­le vä­hän en­nen sen sul­ke­mi­sai­kaa. Puu­tar­hu­ri esit­te­li kui­ten­kin au­liis­ti usei­ta ome­na­puu­la­jik­kei­ta ja ker­toi nii­den omi­nai­suuk­sis­ta sekä is­tu­tuk­ses­ta ja hoi­dos­ta. Aja­tuk­sis­sa­ni tai­si­vat tuol­loin jo siin­tää kyp­sy­vät pu­na­pos­ki­set ome­nat, kos­ka osa hoi­to-oh­jeis­ta hä­vi­si pian muis­tis­ta­ni.

Syy­sil­lan jo hie­man hä­mär­tä­es­sä va­lit­sim­me ome­na­puul­le kas­vu­pai­kan ta­lon au­rin­koi­ses­ta pää­dys­tä. Va­ras­tos­ta löy­ty­neel­lä ruos­teen sä­vyt­tä­mäl­lä van­hal­la la­pi­ol­la kai­voim­me vuo­ro­tel­len is­tu­tus­kuop­paa ja vii­mein kat­se­lim­me tyy­ty­väi­se­nä työm­me tu­los­ta. Tuo het­ki tu­lee usein mie­lee­ni, kun nyt kat­se­len al­ku­ke­sän ome­nan­kuk­kia tai lop­pu­ke­säl­lä ke­rään sa­toa puus­ta.

Oman puu­tar­han kas­vus­ta huo­leh­ties­sa voi näh­dä toi­von tu­le­vai­suu­des­ta. Ke­vään ja ke­sän uu­si vih­reys on merk­ki huo­mi­ses­ta, Ju­ma­lan an­ta­mas­ta kas­vus­ta. Ih­mi­si­nä me tar­vit­sem­me toi­voa ja luot­ta­mus­ta oman elä­mäm­me eri­lai­sis­sa vai­heis­sa.

Ik­ku­nan ta­ka­na

ome­na­puun ku­kat

kuin val­ke­at pil­vet

au­rin­gon läm­mit­tä­mäs­sä

päi­väs­sä

le­vol­li­nen tuu­li

kan­taa päi­vän sa­ras­tus­ta,

uu­den ke­vään rie­mua

toi­von kir­kas lau­lu

he­rät­tää kyl­met­ty­neen mie­len,

ke­vä­taa­mun rai­kas tuok­su

las­keu­tuu lä­hel­le.

VaulaEskeli
Katson elämää naisen, vaimon, sekä tukiperhe- ja sijaisvanhemman näkökulmasta. Olen saanut kokea vanhemmuuden onnenhetkiä avatessamme kotimme perhehoitoa tarvitseville lapsille. Olen syntyisin keskipohjalaisesta pienviljelijäperheestä. Asuin pitkään pääkaupunkiseudulla tehden työtä hoitoalalla. Nyt kotini ikkunoista avautuu pohjanmaalainen maisema. Pidän runoista ja seuraan vuodenaikojen vaihtelua. Rakastan puutarhanhoitoa. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen vaula.eskeli@gmail.com
10.7.2020

Minä lau­lan kii­tos­ta Her­ral­le, hän pi­tää mi­nus­ta huo­len. Ps. 13:6

Viikon kysymys