JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Äm­pä­ril­li­nen elä­vää vet­tä

Nykyiset blogit
16.10.2020 7.30

Juttua muokattu:

15.10. 13:26
2020101513262420201016073000

Mei­dän ko­ti­sii­o­nis­sam­me aloi­tel­tiin seu­ra­toi­min­taa tar­kal­la oh­jeis­tuk­sel­la. Tun­tui niin hy­väl­tä men­nä taas seu­roi­hin. Oi­ke­as­taan koko sun­nun­tai tun­tui jo­ten­kin eri­lai­sel­ta, mer­ki­tyk­sel­li­sem­mäl­tä. Mie­he­ni lau­se seu­roi­hin läh­te­mi­ses­tä sai mi­nut hy­myi­le­mään. ”Tä­nään on seu­rat.” Mi­ten hie­no lau­se!

Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen toi­min­nan aloit­ta­mi­nen tun­tui yh­tä ai­kaa us­ko­mat­to­mal­ta, iha­nal­ta, epäi­lyt­tä­väl­tä ja huo­les­tut­ta­val­ta. Se tun­tui ris­ki­no­tol­ta mut­ta toi­saal­ta luon­nol­li­sel­ta ja hy­väl­tä. Toi­min­ta­ka­len­te­ri on täyn­nä hel­mi­kuun lop­puun as­ti, ja jo­kai­sel­le vii­kol­le on suun­ni­tel­tu seu­rat, raa­mat­tu­luok­ka ja py­hä­kou­lu. Niin ta­val­lis­ta, mut­ta sa­mal­la jo­ten­kin kum­mal­lis­ta.

Syk­syn en­sim­mäi­sis­sä seu­rois­sa rau­ha­nyh­dis­tyk­sen pi­has­sa oli vie­lä vä­hän­lai­ses­ti au­to­ja. Me­nim­me si­sään tu­tuis­ta ovis­ta läm­pi­miin si­sä­ti­loi­hin. Oli­vat­ko nämä va­lot ai­na ol­leet näin läm­pi­män­kel­tai­set, kävi mie­les­sä­ni. Oh­jeis­tim­me lap­sia lait­ta­maan pöy­däl­lä odot­ta­vaa kä­si­de­siä. 2-vuo­ti­as­kin ojen­si kä­ten­sä luon­te­vas­ti, niin tut­tua oli hä­nel­le­kin de­sin­fi­oi­da kä­ten­sä.

Seu­ra­sa­lis­ta oli vie­ty joka toi­nen penk­ki pois. Mel­kein kai­kil­la jäl­jel­le jää­neil­lä pen­keil­lä is­tui tut­tu­ja seu­ra­vie­rai­ta. An­noin kat­see­ni kier­tää läpi sa­lin ja kat­se­lin noi­ta kas­vo­ja. Oli iha­naa näh­dä hei­dät kaik­ki taas pit­käs­tä ai­kaa! Ter­veh­din lä­him­pä­nä is­tu­via. Ihai­lim­me yh­des­sä pien­tä taa­pe­roa ta­ka­nam­me. Tun­tui niin tu­tul­ta ja tur­val­li­sel­ta is­tua seu­ra­pen­kis­sä. Huo­ma­sin, mi­ten pal­jon olin sitä kai­van­nut.

Pit­kän seu­ra­tau­on ai­ka­na net­ti­seu­ro­jen kuun­te­le­mi­nen oli jää­nyt syk­syn mit­taan vä­hem­mäl­le. Sil­loin täl­löin lai­toim­me seu­rat kuu­lu­maan, mut­ta ai­na en malt­ta­nut py­säh­tyä kui­ten­kaan rau­has­sa kuun­te­le­maan. Sun­nun­tait oli­vat muut­tu­neet sa­man­lai­sik­si päi­vik­si kuin muut­kin vii­kon­päi­vät.

Huo­ma­sin, et­tä olin kui­vu­nut kuin mul­ta, joka ei saa kas­te­lua pit­kään ai­kaan. Se ko­vet­tuu niin, et­tei tah­do ot­taa edes vet­tä en­sin vas­taan. Seu­ra­pen­kis­sä is­tu­es­sa­ni kui­va mul­ta­ni sai yh­täk­kiä äm­pä­ril­li­sen elä­vää vet­tä pääl­len­sä. En­sin se jäi pin­taan kel­lu­maan. Jos­tain pie­nes­tä ra­os­ta se meni si­sään, ja sil­loin mul­ta­ni sai imu­ky­kyn­sä ta­kai­sin. Se imi koko äm­pä­ril­li­sen ja vie­lä toi­sen­kin. Tun­tui, kuin oli­sin suo­ras­taan ah­mi­nut jo­kai­sen sa­nan, joka pu­hu­jan suus­ta kuu­lui. Oma paik­ka seu­ra­pen­kis­sä tun­tui hy­väl­tä.

On iha­na aja­tel­la, et­tä saam­me jäl­leen päät­tää työ­ru­pe­a­mam­me seu­roi­hin joka viik­ko. Vaik­ka ei eh­ti­si ky­läil­lä, niin seu­rois­sa nä­kee tut­tu­ja ja eh­tii muu­ta­man sa­nan vaih­taa kuu­lu­mi­sia. Seu­rat nä­ky­vät pi­me­än syk­syn ka­len­te­ris­sa pie­ni­nä va­lo­pis­tei­nä, jot­ka seu­raa­vat toi­si­aan kuin hel­mi­nau­ha. Nii­tä hel­miä kun seu­raa ja ke­räi­lee, on kuin huo­maa­mat­ta suu­rim­man hel­men ää­rel­lä viet­tä­mäs­sä Va­pah­ta­jan syn­ty­mä­juh­laa.

Niin­hän se ai­na on, et­tä asi­oi­ta pi­tää it­ses­tään­sel­vyy­te­nä, kun­nes me­net­tää ne. Näin tai­si käy­dä myös seu­ro­jen koh­dal­la. Näin kävi, et­tä ta­val­li­sil­ta ja lä­hes ru­tii­ni­no­mai­sil­ta tun­tu­neet sun­nun­tai­seu­rat sai­vat poik­keu­sa­jan jäl­keen kul­ta­reu­nuk­sen ja mie­len täyt­ty­mään kii­tol­li­suu­del­la. Voi kun näin sai­si jat­kua, ei­kä mei­dän tar­vit­si­si uu­des­taan eris­täy­tyä ko­tei­him­me. Mi­kään etä­nä ta­pah­tu­va ei kor­vaa kas­vo­tus­ten ta­pah­tu­vaa koh­taa­mis­ta.

SuviMyllymäki
Kuudesta pojastaan ja neljästä tytöstään onnellinen "palijasjalakane raahelaine" vaimo. Terveyshallintotiedettä opiskeleva maailmanparantaja, joka voimaantuu ihanista ihmisistä ympärillään, uppoutuu hyviin kirjoihin ja sanoittaa joskus lasten laulut uusiksi. Haaveilee, että "olis kovasa kunnosa". Voit kertoa minulle ajatuksistasi, suvimy@gmail.com
20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies