JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Äm­pä­ril­li­nen elä­vää vet­tä

16.10.2020 7.30

Juttua muokattu:

15.10. 13:26
2020101513262420201016073000

Mei­dän ko­ti­sii­o­nis­sam­me aloi­tel­tiin seu­ra­toi­min­taa tar­kal­la oh­jeis­tuk­sel­la. Tun­tui niin hy­väl­tä men­nä taas seu­roi­hin. Oi­ke­as­taan koko sun­nun­tai tun­tui jo­ten­kin eri­lai­sel­ta, mer­ki­tyk­sel­li­sem­mäl­tä. Mie­he­ni lau­se seu­roi­hin läh­te­mi­ses­tä sai mi­nut hy­myi­le­mään. ”Tä­nään on seu­rat.” Mi­ten hie­no lau­se!

Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen toi­min­nan aloit­ta­mi­nen tun­tui yh­tä ai­kaa us­ko­mat­to­mal­ta, iha­nal­ta, epäi­lyt­tä­väl­tä ja huo­les­tut­ta­val­ta. Se tun­tui ris­ki­no­tol­ta mut­ta toi­saal­ta luon­nol­li­sel­ta ja hy­väl­tä. Toi­min­ta­ka­len­te­ri on täyn­nä hel­mi­kuun lop­puun as­ti, ja jo­kai­sel­le vii­kol­le on suun­ni­tel­tu seu­rat, raa­mat­tu­luok­ka ja py­hä­kou­lu. Niin ta­val­lis­ta, mut­ta sa­mal­la jo­ten­kin kum­mal­lis­ta.

Syk­syn en­sim­mäi­sis­sä seu­rois­sa rau­ha­nyh­dis­tyk­sen pi­has­sa oli vie­lä vä­hän­lai­ses­ti au­to­ja. Me­nim­me si­sään tu­tuis­ta ovis­ta läm­pi­miin si­sä­ti­loi­hin. Oli­vat­ko nämä va­lot ai­na ol­leet näin läm­pi­män­kel­tai­set, kävi mie­les­sä­ni. Oh­jeis­tim­me lap­sia lait­ta­maan pöy­däl­lä odot­ta­vaa kä­si­de­siä. 2-vuo­ti­as­kin ojen­si kä­ten­sä luon­te­vas­ti, niin tut­tua oli hä­nel­le­kin de­sin­fi­oi­da kä­ten­sä.

Seu­ra­sa­lis­ta oli vie­ty joka toi­nen penk­ki pois. Mel­kein kai­kil­la jäl­jel­le jää­neil­lä pen­keil­lä is­tui tut­tu­ja seu­ra­vie­rai­ta. An­noin kat­see­ni kier­tää läpi sa­lin ja kat­se­lin noi­ta kas­vo­ja. Oli iha­naa näh­dä hei­dät kaik­ki taas pit­käs­tä ai­kaa! Ter­veh­din lä­him­pä­nä is­tu­via. Ihai­lim­me yh­des­sä pien­tä taa­pe­roa ta­ka­nam­me. Tun­tui niin tu­tul­ta ja tur­val­li­sel­ta is­tua seu­ra­pen­kis­sä. Huo­ma­sin, mi­ten pal­jon olin sitä kai­van­nut.

Pit­kän seu­ra­tau­on ai­ka­na net­ti­seu­ro­jen kuun­te­le­mi­nen oli jää­nyt syk­syn mit­taan vä­hem­mäl­le. Sil­loin täl­löin lai­toim­me seu­rat kuu­lu­maan, mut­ta ai­na en malt­ta­nut py­säh­tyä kui­ten­kaan rau­has­sa kuun­te­le­maan. Sun­nun­tait oli­vat muut­tu­neet sa­man­lai­sik­si päi­vik­si kuin muut­kin vii­kon­päi­vät.

Huo­ma­sin, et­tä olin kui­vu­nut kuin mul­ta, joka ei saa kas­te­lua pit­kään ai­kaan. Se ko­vet­tuu niin, et­tei tah­do ot­taa edes vet­tä en­sin vas­taan. Seu­ra­pen­kis­sä is­tu­es­sa­ni kui­va mul­ta­ni sai yh­täk­kiä äm­pä­ril­li­sen elä­vää vet­tä pääl­len­sä. En­sin se jäi pin­taan kel­lu­maan. Jos­tain pie­nes­tä ra­os­ta se meni si­sään, ja sil­loin mul­ta­ni sai imu­ky­kyn­sä ta­kai­sin. Se imi koko äm­pä­ril­li­sen ja vie­lä toi­sen­kin. Tun­tui, kuin oli­sin suo­ras­taan ah­mi­nut jo­kai­sen sa­nan, joka pu­hu­jan suus­ta kuu­lui. Oma paik­ka seu­ra­pen­kis­sä tun­tui hy­väl­tä.

On iha­na aja­tel­la, et­tä saam­me jäl­leen päät­tää työ­ru­pe­a­mam­me seu­roi­hin joka viik­ko. Vaik­ka ei eh­ti­si ky­läil­lä, niin seu­rois­sa nä­kee tut­tu­ja ja eh­tii muu­ta­man sa­nan vaih­taa kuu­lu­mi­sia. Seu­rat nä­ky­vät pi­me­än syk­syn ka­len­te­ris­sa pie­ni­nä va­lo­pis­tei­nä, jot­ka seu­raa­vat toi­si­aan kuin hel­mi­nau­ha. Nii­tä hel­miä kun seu­raa ja ke­räi­lee, on kuin huo­maa­mat­ta suu­rim­man hel­men ää­rel­lä viet­tä­mäs­sä Va­pah­ta­jan syn­ty­mä­juh­laa.

Niin­hän se ai­na on, et­tä asi­oi­ta pi­tää it­ses­tään­sel­vyy­te­nä, kun­nes me­net­tää ne. Näin tai­si käy­dä myös seu­ro­jen koh­dal­la. Näin kävi, et­tä ta­val­li­sil­ta ja lä­hes ru­tii­ni­no­mai­sil­ta tun­tu­neet sun­nun­tai­seu­rat sai­vat poik­keu­sa­jan jäl­keen kul­ta­reu­nuk­sen ja mie­len täyt­ty­mään kii­tol­li­suu­del­la. Voi kun näin sai­si jat­kua, ei­kä mei­dän tar­vit­si­si uu­des­taan eris­täy­tyä ko­tei­him­me. Mi­kään etä­nä ta­pah­tu­va ei kor­vaa kas­vo­tus­ten ta­pah­tu­vaa koh­taa­mis­ta.

SuviMyllymäki
Kuudesta pojastaan ja neljästä tytöstään onnellinen "palijasjalakane raahelaine" vaimo. Terveyshallintotiedettä opiskeleva maailmanparantaja, joka voimaantuu ihanista ihmisistä ympärillään, uppoutuu hyviin kirjoihin ja sanoittaa joskus lasten laulut uusiksi. Haaveilee, että "olis kovasa kunnosa". Voit kertoa minulle ajatuksistasi, suvimy@gmail.com
23.10.2020

Hän an­toi Is­ra­e­lil­le la­kin­sa ja käs­ki mei­dän isi­äm­me opet­ta­maan ne lap­sil­leen,

jot­ta tu­le­va­kin pol­vi ne tun­ti­si, jot­ta vas­te­des syn­ty­vät­kin ne op­pi­si­vat ja ker­toi­si­vat omil­le lap­sil­leen. Ps. 78:5–6

Viikon kysymys