JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ar­ki saa nä­kyä so­mes­sa

26.7.2020 6.25

Juttua muokattu:

21.7. 12:30
2020072112304020200726062500

Is­tun soh­val­la ja hys­sy­tän pie­nim­mäis­tä kär­ryi­hin yö­u­nil­le. Kak­si muu­ta jo nuk­ku­vat omis­sa sän­gyis­sään. Mies on har­ras­tuk­ses­saan. Mi­nul­la on siis tie­dos­sa ihan omaa ai­kaa.

Odot­ta­es­sa­ni näi­tä omia het­kiä mie­lee­ni tu­lee mo­nia asi­oi­ta, joi­ta sit­ten ha­lu­ai­sin teh­dä. Kui­ten­kin huo­maan, et­tä useim­mi­ten en saa­kaan aloi­tet­tua niis­tä mi­tään. Is­tun vain. Jos­kus se har­mit­taa, et­tei jak­sa­kaan edes tart­tua suk­ka­puik­koi­hin.

Usein kui­ten­kin pu­he­lin kuin lii­mau­tuu kä­tee­ni. Se­lai­len Ins­tag­ra­mia tai luen blo­ge­ja. Jos­kus lai­tan jol­le­kin ys­tä­väl­le­ni vies­tiä: "Mitä kuu­luu?" Päi­vi­sin vies­ti jää usein lait­ta­mat­ta vaik­ka mie­les­sä kä­vi­si.

En voi tie­tää ys­tä­vä­ni kuu­lu­mi­sia Ins­tag­ra­min ku­vien pe­rus­teel­la. Mo­nil­la kun on ta­pa­na tal­len­taa sin­ne vain ne elä­män ilon ja on­nen­het­ket. Ja on myös mu­ka­va vaih­taa kuu­lu­mi­sia hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti ei­kä ai­no­as­taan so­men kaut­ta.

It­sel­le­ni Ins­tag­ram on päi­vä­kir­ja, jon­ne tal­len­nan elä­mä­ni au­rin­gon­sä­tei­tä mut­ta myös nii­tä myrs­ky­jä ja elä­män var­jo­puo­lia. Jos yk­si­kin saa nois­ta päi­vi­tyk­sis­tä­ni tu­kea, tu­lee hyvä mie­li. Mi­ten tär­ke­äl­tä se tun­tuu­kaan, kun löy­tää ver­tais­tu­kea vaik­ka­pa nii­hin yö­val­vo­mi­sen jäl­kei­siin sil­mä­pus­sei­hin tai kol­me­vuo­ti­aan uh­ma­kiuk­kui­hin.

Jos­kus mie­tin, voin­ko jul­kais­ta ku­van, jos­sa taus­tal­la nä­kyy tis­ki­vuo­ri, joka yl­tää joka pöy­däl­le, ja lat­ti­al­la on edel­li­sen il­lan il­ta­pa­la­jään­nök­siä. Muis­tu­tan it­se­ä­ni kui­ten­kin, et­tä jo­kai­ses­sa lap­si­per­hees­sä näky on var­mas­ti tut­tu. Meil­lä ele­tään ta­val­lis­ta lap­si­per­heen ar­kea, ja se saa nä­kyä myös ku­vis­sa­ni.

Täl­lai­sel­la her­käl­lä mut­ta räis­ky­väl­lä ja pal­jon poh­dis­ke­le­val­la luon­teel­la­ni koen luon­te­va­na ra­ot­taa kai­ken­lai­sia elä­mä­ni ik­ku­noi­ta. Jol­le­kin on luon­te­vaa ja­kaa vain nii­tä kau­neim­pia het­kiä. Toi­voi­sin, et­tä ih­mi­set ei­vät ko­ki­si suo­ri­tus­pai­nei­ta so­mes­sa, vaan jo­kai­nen kul­ki­si juu­ri oman­lais­taan pol­kua. Ja jo­kai­nen sai­si ol­la ar­vo­kas oma­na it­se­nään.

Näis­tä miet­teis­tä­ni ha­vah­dun juu­ri tä­hän lap­si­per­hees­sä tut­tuun nä­kyyn: tis­kit odot­ta­vat lait­ta­jaa ja il­ta­pa­la­sot­kut pöy­däs­sä sii­vo­a­jaa. Sul­jen kui­ten­kin sil­mä­ni niil­tä ja läh­den sau­nan läm­pöi­siin löy­lyi­hin ren­tou­tu­maan.

MiiaKivioja
Olen 23-vuotias äiti, vaimo ja nainen. Elän lapsuuden unelmaani kotiäitinä omassa kodissani Haapavedellä. Mietiskelen paljon asioita ja pohdin elämää. Rakastan kaikkea kaunista ja itsetehtyä. Siispä tartun usein virkkuukoukkuun tai sukkapuikkoihin, kun rauhallinen hetki koittaa. Jos aikaa on enemmän, haen pihametsästä tarpeita kranssiin tai maljakkoon. Myös musiikki on minulle erittäin tärkeää.
11.8.2020

Joka heik­koa sor­taa, her­jaa hä­nen Luo­jaan­sa, joka Luo­jaa kun­ni­oit­taa, ar­mah­taa köy­hää. Sa­nanl. 14:31

Viikon kysymys