JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

"Kii­tot, äi­ti"

28.1.2020 6.40

Ko­ti­äi­ti­nä jo­kai­nen päi­vä on eri­lai­nen. Ilon ja on­nen het­kiä on pal­jon, mut­ta myös kiu­kun, är­ty­myk­sen ja vä­sy­myk­sen het­kiä. Iloit­sen sii­tä, et­tä päi­vät ovat täyn­nä yl­lä­tyk­siä, ei­kä elä­mää kah­den taa­pe­ron kans­sa voi ai­na­kaan yk­si­toik­koi­sek­si sa­noa.

"Äi­ti, uki­tik­ko kii­jaa?" kuu­luu mon­ta ker­taa päi­vän ai­ka­na kol­me­vuo­ti­aan poi­ka­ni suus­ta. Ne pyyn­nöt tu­le­vat ai­ka usein juu­ri sil­loin, kun en mil­lään jak­sai­si tai eh­ti­si lu­kea. Kun kui­ten­kin lu­paan lu­kea, kuu­luu vil­pi­tön: "Kii­tot, äi­ti."

On­nel­li­se­na poi­ka is­tuu vie­ree­ni soh­val­le ja kuun­te­lee kir­jan alus­ta lop­puun hie­vah­ta­mat­ta.

Näi­nä het­ki­nä koen suur­ta kii­tol­li­suut­ta lap­sis­ta­ni. He opet­ta­vat mi­nua py­säh­ty­mään ja elä­mään het­kes­sä. Olen op­pi­nut, et­tei ai­na tär­kein­tä ole tyh­jä tis­ki­al­las tai siis­tis­sä ri­vis­sä ole­vat soh­va­tyy­nyt. Pal­jon tär­ke­äm­piä ovat het­ket, jol­loin olen läs­nä lap­sil­l­se­ni. Saan niis­tä myös it­sel­le­ni pal­jon. Ai­van kuin oli­sin la­tu­ris­sa, ja taas "ak­ku la­dat­tu­na" ko­ti­työt­kin su­ju­vat pa­rem­min.

To­sin ai­ka usein saan ko­ti­töi­hin apu­lai­sia. Pie­net kä­det ojen­te­le­vat kil­paa vaat­tei­ta pyyk­ki­ko­nees­ta, ja imu­ria pus­kee pe­räs­sä­ni kä­ve­le­mään opet­te­le­va taa­pe­ro. Yri­tän löy­tää näis­tä­kin het­kis­tä ilon, vaik­ka jos­kus se tah­too ol­la hu­kas­sa.

Usein il­tai­sin kii­tän per­hees­tä, jon­ka olen saa­nut. Mi­ten tär­keä voi­kaan pie­nel­le po­jal­le ol­la il­ta­ru­kous, joka yh­des­sä lu­e­taan. Sen jäl­keen ker­ron ra­kas­ta­va­ni hän­tä. Ja jos en jo­na­kin il­ta­na muis­ta­kaan sa­noa, poi­ka muis­tut­taa asi­as­ta. Se­kin py­säh­dyt­tää miet­ti­mään ja muis­tut­taa sii­tä, mi­ten tär­keä on ker­toa lä­hei­sil­le vä­lit­tä­vän­sä. Lap­set ovat par­hai­ta opet­ta­jia mo­nes­sa asi­as­sa.

Jo­kai­sen päi­vän pää­täm­me tu­tun il­ta­lau­lun sa­noi­hin: "On tul­lut il­ta, lei­kit jää. Pois päi­vä hä­vi­ää. Puut, lin­nut, ku­kat pi­ha­maan yö peit­tää vai­pal­laan. On hyvä het­ki puh­taa­na taas käy­dä nuk­ku­maan, sul­kea sil­mät toi­vo­en aa­mua huo­mi­sen. Saan vie­rel­le­ni en­ke­lin. Hän kas­voin iha­nin käy un­ta sy­vää val­vo­maan, sii­vil­lä suo­jaa­maan." (Sl. 315.)

MiiaKivioja
Olen 23-vuotias äiti, vaimo ja nainen. Elän lapsuuden unelmaani kotiäitinä omassa kodissani Haapavedellä. Mietiskelen paljon asioita ja pohdin elämää. Rakastan kaikkea kaunista ja itsetehtyä. Siispä tartun usein virkkuukoukkuun tai sukkapuikkoihin, kun rauhallinen hetki koittaa. Jos aikaa on enemmän, haen pihametsästä tarpeita kranssiin tai maljakkoon. Myös musiikki on minulle erittäin tärkeää.
22.2.2020

Ku­kin kat­so­koon, mi­ten ra­ken­taa. Pe­rus­tus on jo las­ket­tu, ja se on Jee­sus Kris­tus. Muu­ta pe­rus­tus­ta ei ku­kaan voi las­kea. 1 Kor. 3:10-11

Viikon kysymys