JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Mi­ten val­mis hän on­kaan

29.2.2020 6.50

Juttua muokattu:

12.3. 13:49
2020031213492120200229065000

Hil­jai­nen huo­ne, vain pie­nen pie­ni tu­hi­na rik­koo hil­jai­suu­den. Ja vie­lä­kin häm­men­ty­nyt olo: on­ko tämä pie­ni nyyt­ti to­del­la mei­dän.

Kol­mas lap­sem­me syn­tyi tän­ne suu­reen maa­il­maan. Syn­ty­mä­het­ki tun­tuu joka ker­ta ole­van täyn­nä Ju­ma­lan luo­mi­sih­met­tä. Lii­ku­tuk­sen kyy­ne­leet va­lu­vat pos­ki­a­ni pit­kin, kun ajat­te­len, mi­ten Ju­ma­la on luo­nut tä­män­kin lap­sen näin täy­del­li­sek­si.

Mi­ten val­mis hän on­kaan. Kaik­ki sor­met ja var­paat ovat sie­väs­sä ri­vis­sä, hiuk­set omal­la pai­kal­laan ja pik­kui­nen ny­ke­rö­ne­nä. Hän saa­pui ai­van ou­toon paik­kaan, mut­ta sil­ti niin luot­ta­vai­se­na aset­tuu rin­nal­le ja al­kaa imeä.

On iha­na yh­des­sä puo­li­son kans­sa tu­tus­tua tä­hän pik­kui­seen. Saam­me tuok­su­tel­la peh­me­ää pos­kea ja tun­tea kuin­ka pie­net sor­met tart­tu­vat ha­pa­roi­den kä­teen. Pie­ni tark­kai­lee sil­mi­ään ra­o­tel­len kaik­kea ym­pä­ril­lä ta­pah­tu­vaa.

Kun puo­li­so läh­tee ko­tiin hoi­ta­maan mui­ta lap­sia ja jään yk­sin vau­van kans­sa, ikä­vä al­kaa pu­ris­taa rin­taa­ni. Olen ai­na ol­lut ih­mi­nen, joka ha­lu­aa ol­la lä­hel­lä tär­kei­tä ih­mi­siä. On­nek­si vau­van lä­hel­lä olo hel­pot­taa hiu­kan oloa.

Etu­kä­teen olin miet­ti­nyt, et­tä var­mas­ti sai­raa­las­sa nau­tin hil­jai­suu­des­ta ja rau­has­ta. Teen kä­si­töi­tä ja rat­kon ris­ti­koi­ta. Nu­kun päi­vä­u­nia vau­van kans­sa.

Mut­ta aja­tuk­set va­el­te­le­vat­kin rak­kai­den luok­se. Mie­tin, mil­lais­ta ar­ki kol­men pie­nen lap­sen kans­sa mah­taa ol­la. It­ku on her­käs­sä.

Vau­va al­kaa he­räil­lä, ja otan sen taas sy­lii­ni. An­nan kyy­ne­lei­den va­lua. Sy­dä­me­ni tun­tuu pa­kah­tu­van sekä rak­kau­des­ta et­tä ikä­väs­tä. Ih­meel­li­nen elä­mä.

MiiaKivioja
Olen 23-vuotias äiti, vaimo ja nainen. Elän lapsuuden unelmaani kotiäitinä omassa kodissani Haapavedellä. Mietiskelen paljon asioita ja pohdin elämää. Rakastan kaikkea kaunista ja itsetehtyä. Siispä tartun usein virkkuukoukkuun tai sukkapuikkoihin, kun rauhallinen hetki koittaa. Jos aikaa on enemmän, haen pihametsästä tarpeita kranssiin tai maljakkoon. Myös musiikki on minulle erittäin tärkeää.
1.4.2020

Ju­ma­la on Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa, hä­nen ve­res­sään, tuo­nut lä­hel­leen tei­dät, jot­ka en­nen olit­te kau­ka­na hä­nes­tä. Ef. 2:13

Viikon kysymys