JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Au­rin­ko pil­kot­taa pui­den vä­lis­tä

24.7.2020 6.10

Juttua muokattu:

16.7. 15:43
2020071615434720200724061000

Kat­son au­ton ik­ku­nas­ta kum­pui­le­vaa, re­he­vää maas­toa, met­sää ja pel­to­au­kei­ta. Kau­niit mai­se­mat tien mo­lem­min puo­lin ilah­dut­ta­vat. Ajel­les­sam­me lo­ma­reis­sul­ta ko­tiin­päin py­säh­dym­me tien vie­rel­le ku­vaa­maan jy­ke­vä­nä sei­so­vaa koi­vik­koa. Val­koi­set run­got hoh­ta­vat vih­re­ää met­sää vas­ten. Au­rin­ko pil­kot­taa pui­den vä­lis­tä ja met­sä syk­kii kes­ki­ke­sän elä­mää.

Vaula Eskeli

Mie­lee­ni nou­see toi­sen­lai­nen kuva eri­lai­ses­ta ke­vääs­tä ja ke­sän alus­ta. Muis­tan su­vi­seu­ra­per­jan­tai­na lä­hei­sen hau­dal­le las­ket­tu­jen kuk­kien vä­rit, kai­puun ja ikä­vän. Ajat­te­len lä­hei­se­ni ku­vaa ja hä­nel­le tär­kei­tä esi­nei­tä muis­to­pöy­däl­lä hau­ta­jai­sis­sa. Ne tuo­vat mie­leen muis­to­ja ja loh­du­tuk­sen sa­no­ja.

Hau­ta­jais­ten jäl­keen olo oli py­säh­ty­nyt. Aja­tus mat­kal­le läh­te­mi­ses­tä tun­tui aluk­si yli­voi­mai­sel­ta.

Sei­son vaa­ran la­el­la, kat­son tai­vaan­ran­taa ja al­haal­la siin­tä­vää jär­veä. Mie­leen hii­pii aja­tus ka­to­a­vai­suu­des­ta, mei­dän päi­viem­me mää­rä on Ju­ma­lan tie­dos­sa. Sy­dä­meen aset­tuu vuo­roin epä­var­muus ja vuo­roin luot­ta­mus Tai­vaan isän joh­da­tuk­seen. ”Kun minä kat­se­len tai­vas­ta, si­nun kät­te­si työ­tä, kuu­ta ja täh­tiä, jot­ka olet aset­ta­nut pai­koil­leen, mikä on­kaan ih­mi­nen! Kui­ten­kin sinä hän­tä muis­tat.” (Ps. 8:3–4.)

Vaula Eskeli

Näen po­lul­la vas­taan­tu­li­joi­ta, koh­taan lem­pei­tä kat­sei­ta. Py­säh­dyn seu­raa­maan lin­tu­ja si­nis­tä tai­vas­ta vas­ten. Hais­tan po­lun var­rel­la mus­ti­kan­var­pu­jen ja kuus­ten tuok­sun. Pelk­kä met­sän tuok­su tuo tun­teen va­pau­des­ta. Tai­vas tum­me­nee vä­lil­lä, sa­de­pi­sa­rat kos­tut­ta­vat po­lun pin­taa, mut­ta het­ken pääs­tä au­rin­ko pil­kis­tää taas pil­ven ra­os­ta.

Luon­nos­sa vie­tet­ty ai­ka ei ole kos­kaan huk­kaan hei­tet­tyä ai­kaa. Kuu­mat hel­le­ke­lit jäi­vät ke­sä­kuul­le, mut­ta sen­kin jäl­keen olem­me saa­neet naut­tia läm­pi­mis­tä päi­vis­tä. Luon­to tar­jo­aa mah­dol­li­suu­den py­säh­tyä, naut­tia hil­jai­suu­des­ta sekä ol­la läs­nä täs­sä het­kes­sä – juu­ri nyt.

Is­tun ve­nees­sä, jär­ven pin­ta vä­rei­lee. Au­rin­ko sä­deh­tii ai­ro­jen ve­dois­sa. Mie­li rau­hoit­tuu ve­den ää­nis­tä.

Ko­ti­mat­kaa teem­me kii­reet­tö­mäs­ti py­säh­ty­en vä­lil­lä kat­se­le­maan ke­säi­siä mai­se­mia ja ko­mei­ta Itä-Suo­men kirk­ko­ra­ken­nuk­sia. Vä­lil­lä nau­tim­me kah­vit ke­sä­kah­vi­lan pi­hal­la.

Ko­tiin tul­les­sa mie­tin blo­gi­ai­hei­ta, etu­kä­teen olin aja­tel­lut kir­joit­taa muis­to­ja lap­suu­den kuu­mis­ta päi­vis­tä hei­nä­pel­lol­la. Aja­tuk­set ris­tei­le­vät kui­ten­kin al­ku­ke­sän päi­viin, kir­joi­tus tau­ko­aa.

Kun pa­laam­me lo­ma­reis­sul­ta ko­tiin, olo on le­vän­nyt. Tyy­ty­väi­se­nä to­te­an, et­tä oli­pa hyvä kun tuli läh­det­tyä.

Mat­kan jäl­kei­se­nä aa­mu­na avaan he­rä­tes­sä­ni Ke­sä­seu­ra­ra­di­on. Kuun­te­len lau­lua Mun ko­ti­ni tai­vaas­sa iha­na on ja yh­dyn mie­les­sä­ni sen sa­noi­hin. Ajat­te­len, kuin­ka loh­dul­lis­ta on luot­taa Tai­vaan isän huo­len­pi­toon sil­loin­kin, kun pil­vet tun­tu­vat peit­tä­vän vii­mei­sen­kin au­rin­gon sä­teen kul­ki­jan tiel­tä.


Tal­le­tan ke­sän

kirk­kaat vä­rit

sy­väl­le si­sim­pään

har­mai­den päi­vien pei­tok­si

kir­joi­tan muis­tiin

kaik­ki ke­sän maut ja tuok­sut,

au­rin­gon läm­mön ihol­la

kuun­te­len ää­niä po­lul­la,

hil­jai­nen kuis­kaus

kos­ket­taa ot­saa,

päi­vien ki­mal­lus

hy­väi­lee val­kei­ta run­ko­ja

joil­la lau­lu­jen kai­ku.

VaulaEskeli
Katson elämää naisen, vaimon, sekä tukiperhe- ja sijaisvanhemman näkökulmasta. Olen saanut kokea vanhemmuuden onnenhetkiä avatessamme kotimme perhehoitoa tarvitseville lapsille. Olen syntyisin keskipohjalaisesta pienviljelijäperheestä. Asuin pitkään pääkaupunkiseudulla tehden työtä hoitoalalla. Nyt kotini ikkunoista avautuu pohjanmaalainen maisema. Pidän runoista ja seuraan vuodenaikojen vaihtelua. Rakastan puutarhanhoitoa. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen vaula.eskeli@gmail.com
11.8.2020

Joka heik­koa sor­taa, her­jaa hä­nen Luo­jaan­sa, joka Luo­jaa kun­ni­oit­taa, ar­mah­taa köy­hää. Sa­nanl. 14:31

Viikon kysymys