JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Aurinko vai tuuli?

10.3.2021 7.05

Juttua muokattu:

9.3. 09:46
2021030909460620210310070500

”Tuu­li ke­rä­si kaik­ki voi­man­sa ja yl­tyi pu­hal­ta­maan yhä an­ka­ram­min. Puut tai­pui­vat ja vesi al­koi kuo­hua, mut­ta kul­ki­ja vain ru­tis­ti tak­ki­aan tiu­kem­min pääl­leen.” Tämä on poi­min­ta yli 2500 vuot­ta van­has­ta Ai­so­pok­sen kir­joit­ta­mas­ta il­ta­sa­dus­ta Au­rin­ko ja tuu­li.

Muis­tan lap­suu­des­ta­ni tä­män yk­sin­ker­tai­sen, mut­ta pal­jon pu­hu­van ker­to­muk­sen au­rin­gon ja tuu­len tais­te­lus­ta. Nuo kak­si ka­ve­rus­ta ot­ti­vat mit­taa toi­sis­taan kak­sin­kamp­pai­lus­sa, jos­sa voit­ta­ja oli­si se, joka sai­si rii­sut­tua ta­kin maan­tiel­lä kul­ke­van mie­hen pääl­tä.

Mitä mer­ki­tys­tä mi­nul­le on jol­lain mui­nai­sel­la ta­ri­nal­la, ja mik­si täl­lais­ta sa­tua ker­ro­taan Päi­vä­mie­hen blo­gis­sa?

Ai­so­pos oli kreik­ka­lai­nen kir­jai­li­ja, joka eli noin 600 vuot­ta en­nen ajan­las­kum­me al­kua. Suun­nil­leen sa­moi­hin ai­koi­hin eli­vät muun mu­as­sa Van­han tes­ta­men­tin pro­fee­tat Je­re­mia ja He­se­kiel.

Ker­to­muk­ses­sa tuu­li ei saa­nut tak­kia mie­hen yl­tä, mut­ta ar­vaa­pa, mi­ten kävi au­rin­gon yri­tyk­ses­sä.

”Se suun­ta­si läm­mit­tä­vät sä­teen­sä kul­ki­jaan ja an­toi lem­pe­än läm­pön­sä hel­liä mies­tä.” Ja niin läh­ti tak­ki mie­hen pääl­tä ihan va­paa­eh­toi­ses­ti, il­man kuo­hun­taa tai an­ka­ruut­ta.

Au­rin­ko ja tuu­li ovat jos­kus osu­via ku­vaa­maan mie­len­ti­lo­jam­me tai vaik­ka­pa ih­mis­ten vä­lis­tä vuo­ro­vai­ku­tus­ta. Läm­min vä­lit­tä­mi­nen, ai­to ys­tä­väl­li­syys, toi­sen huo­mi­oi­mi­nen ja ar­vos­tuk­sen osoit­ta­mi­nen kan­ta­vat kiis­tat­ta pa­rem­paa he­del­mää kuin vii­leys ja an­ka­ruus.

Sama pä­tee myös suh­tees­sa it­see­ni. Ar­mol­li­suu­den ja myö­tä­tun­non koh­dis­ta­mi­nen omaan si­sim­pään voi saa­da ai­kaan ih­mei­tä. Suo­sit­te­len läm­pi­mäs­ti ko­kei­le­maan so­pi­van ti­lai­suu­den tul­len.

Ei tai­da löy­tyä mon­taa­kaan kul­ki­jaa, jota ei ke­vät­tal­ven au­rin­gon­pais­te ilah­dut­tai­si pit­kän ja pi­me­än ajan­jak­son jäl­keen. It­se sain naut­tia täs­tä odo­te­tus­ta näys­tä kä­vel­les­sä­ni työ­päi­vän jäl­keen jär­ven jääl­lä. Pak­kas­lu­men val­keus yh­dis­tet­ty­nä au­rin­gon­las­kun pu­ner­ruk­seen on kuin elä­vä tai­de­te­os, jota ei­vät sa­nat rii­tä ku­vai­le­maan.

Nämä ke­vä­tau­rin­gon lem­pe­ät sä­teet joh­dat­ta­vat mei­dät pian al­ka­vaan juh­laan, joka hui­pen­tuu pää­si­äi­saa­mun kirk­kaa­seen pais­tee­seen.

Pää­si­äi­sen Her­ra ja Ku­nin­gas on sa­maan ai­kaan kuin au­rin­ko ja tuu­li. Hä­nen voi­to­kas­ta kul­ku­aan pro­fee­tat­kin sai­vat ih­me­tel­lä jo vuo­si­tu­han­sia sit­ten: ”Kuka on tuo, joka tu­lee Edo­mis­ta, joka tu­lee Bos­ras­ta, kirk­kaan­pu­nai­ses­sa pu­vus­sa, tuo, joka as­tuu tie­tään voi­maa uh­ku­en ko­me­as­sa asus­saan? – Minä se olen, oi­keu­den ju­lis­ta­ja, suu­ri pe­las­ta­ja.” (Jes. 63:1.)

Pur­jeh­ties­sam­me maa­il­man me­rel­lä koh­taam­me au­rin­gon­pais­teen li­säk­si toi­si­naan myös na­vak­kaa vas­ta­tuul­ta, jopa myrs­ky­jä. Vä­lil­lä on lu­vas­sa myös mu­ka­vaa myö­täis­tä. Tär­kein­tä on kai­kes­ta huo­li­mat­ta, et­tä mi­nä­kin saan ol­la mat­kus­ta­ja­na lai­vas­sa, jos­sa Pe­rä­mies on he­reil­lä ja jon­ka keu­la on suun­nat­tu­na koh­ti mää­rän­pää­tä.

Ai­so­pok­sen il­ta­sa­tu päät­tyy au­rin­gon ja tuu­len so­vin­toon: ”Ja sii­tä päi­väs­tä läh­tien tai­vaal­ta ei ole enää kuu­lu­nut mels­ket­tä ja me­te­liä, vaan au­rin­ko ja tuu­li ovat op­pi­neet elä­mään so­vus­sa kes­ke­nään.”

JoonasMajuri