JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ei tar­vit­se­kaan jak­saa yk­sin

22.10.2020 6.00

Juttua muokattu:

14.10. 09:17
2020101409172720201022060000

Mia Kivioja

Mia Kivioja

Miia Ki­vi­o­ja

Elä­mäs­sä­ni on myrs­kyn­nyt men­nee­nä ke­sä­nä ja nyt syk­syl­lä eri­tyi­sen pal­jon ja vä­lil­lä on tun­tu­nut, et­tä sade piis­kaa lii­an lu­jaa päin kas­vo­ja.

Vai­kei­na het­ki­nä olen yrit­tä­nyt pi­tää lan­gat kä­sis­sä ja höys­tä­nyt sot­kua vie­lä hel­pos­ti stres­saa­val­la luon­teel­la­ni. Pie­net­kin asi­at ovat tun­tu­neet usein vuo­ren ko­koi­sil­ta. Tä­hän ei au­ta edes yön yli nuk­ku­mi­nen, yö­u­net kun ovat ol­leet kat­ko­nai­sia ja le­vot­to­mia jo pit­kän ai­kaa.

Tämä ajan­jak­so opet­ta­nut mi­nul­le pal­jon. Kuin­ka on vah­vuut­ta ker­toa, et­tä nyt ei ole kaik­ki hy­vin. Ja on saa­nut huo­ma­ta, et­tei tar­vit­se­kaan jak­saa yk­sin.

Sain konk­reet­ti­sen vä­lit­tä­mi­sen teon ys­tä­vil­tä­ni erää­nä lau­an­tai­na. Aje­lin sis­ko­ni luok­se syk­syi­siä krans­se­ja te­ke­mään. Yh­täk­kiä ovi­kel­lo soi, ja tupa täyt­tyi ys­tä­vis­tä­ni. Kuin­ka läm­pi­mäl­tä tun­tui se aja­tus, et­tä he ovat ha­lun­neet muis­taa mi­nua.

Vie­lä pit­kän­kin ajan jäl­keen tämä päi­vä saa hy­myn huu­lil­le.

Luon­to­kin on tul­lut lä­hel­le ihan eri­tyi­sel­lä ta­val­la tänä syk­sy­nä. Olen ai­na vain uu­del­leen py­säh­ty­nyt ihas­te­le­maan heh­ku­via pui­ta ja niin kau­nis­ta maa­rus­kaa. Olen mais­tel­lut mus­ti­koi­ta suu­pie­let si­ni­si­nä, ai­van yh­tä in­nois­saan kuin lap­se­ni. Mo­net ker­rat on pa­kat­tu mak­ka­rat rep­puun ja läh­det­ty nuo­ti­o­ret­kel­le. Ul­koil­les­sa jo­kai­nen si­sään­hen­gi­tys te­kee ih­mei­tä.

Olen myös huo­man­nut, et­tä pie­net­kin on­nen ja ilon het­ket tun­nen to­del­la voi­mak­kai­na. Val­loit­ta­vat nel­jä­vuo­ti­aan lää­kä­ri­lei­kit ja kak­si­vuo­ti­aan su­loi­set lau­lut saa­vat usein kyy­ne­leet sil­mii­ni. Ja ai­van kuin puo­li­vuo­ti­as pik­kui­nen hy­myi­li­si suo­raan sy­dä­mee­ni juu­ri syn­ki­mäl­lä het­kel­lä, kuin ker­to­ak­seen et­tä kaik­ki jär­jes­tyy kyl­lä.

Tun­nen, kuin­ka olen Tai­vaan Isän huo­len­pi­don al­la myrs­kyn ai­koi­na­kin.

MiiaKivioja
Olen 23-vuotias äiti, vaimo ja nainen. Elän lapsuuden unelmaani kotiäitinä omassa kodissani Haapavedellä. Mietiskelen paljon asioita ja pohdin elämää. Rakastan kaikkea kaunista ja itsetehtyä. Siispä tartun usein virkkuukoukkuun tai sukkapuikkoihin, kun rauhallinen hetki koittaa. Jos aikaa on enemmän, haen pihametsästä tarpeita kranssiin tai maljakkoon. Myös musiikki on minulle erittäin tärkeää.
3.12.2020

Her­ra, sinä olet lau­pi­as, muis­ta mi­nua, osoi­ta iki­ai­kais­ta hy­vyyt­tä­si. Älä muis­ta nuo­ruu­te­ni syn­te­jä, älä pa­ho­ja te­ko­ja­ni! Sinä, joka olet us­kol­li­nen ja hyvä, älä unoh­da mi­nua! Ps. 25:6–7

Viikon kysymys