JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ei­kö sun­nun­tai ole enää le­po­päi­vä?

21.11.2020 6.15

Juttua muokattu:

18.11. 09:39
2020111809392420201121061500

Vaula Eskeli

Vaula Eskeli

Vau­la Es­ke­li

He­rään sun­nun­tai­aa­mu­na naa­pu­reis­ta kan­tau­tu­viin ää­niin. Toi­ses­sa naa­pu­ri­ta­los­sa isän­tä kat­koo polt­to­pui­ta sirk­ke­lil­lä, ja toi­sen naa­pu­ri­ni pi­has­ta kuu­luu ruo­hon­leik­ku­rin ja trim­me­rin ää­net. Ot­si­kon ky­sy­mys pa­nee miet­ti­mään jo­kai­sen hen­ki­lö­koh­tais­ta asen­net­ta py­hä­päi­vän viet­toon. Usein tun­tuu sil­tä, et­tä mo­net ka­saa­vat sun­nun­tail­le pal­jon te­ke­mät­tö­miä töi­tä, joi­den pa­ris­sa ku­luu koko päi­vä.

Elä­män­ta­vat ovat muut­tu­neet omas­ta lap­suu­des­ta­ni, ja ero on vie­lä suu­rem­pi omien van­hem­pie­ni eli­nai­kaan näh­den. Lap­suu­des­sa­ni sun­nun­tai erot­tui ar­ki­päi­vis­tä si­ten, et­tä teh­tiin vain vält­tä­mät­tö­mät as­ka­reet. Tuol­loin vain har­va naa­pu­ri saat­toi sun­nun­tai­na ah­ke­roi­da hei­nän­kor­juu­työs­sä tai teh­dä polt­to­pui­ta lii­te­riin tai läh­teä sie­ni­met­säl­le ja mar­jas­ta­maan.

Lap­suu­des­ta muis­tiin nou­see myös eri­tyi­ses­ti sun­nun­tai­aa­mui­nen rii­si­puu­ron tuok­su. Äi­din rii­si­puu­ro ja mus­tik­ka­sop­pa mais­tui­vat ai­na us­ko­mat­to­man hy­väl­tä ja juh­la­val­ta. Li­sän­sä tuo­hon sun­nun­tai­aa­mun mer­ki­tyk­seen toi myös se, kun isä lait­toi ai­na ra­di­on au­ki ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen ajak­si.

Mo­net ih­mi­set ovat ny­kyi­sin­kin sitä miel­tä, et­tä sun­nun­tai­aa­mu on ar­jes­ta poik­ke­a­va het­ki. Sil­loin aa­mu­päi­väs­sä on edel­leen pal­jon lepo- ja py­hä­päi­vän piir­tei­tä.

Töi­den te­ke­mi­nen sun­nun­tai­na on mo­nil­la aloil­la vält­tä­mä­tön­tä ja kuu­luu asi­aan. Sun­nun­tain muut­tu­mi­nen ar­ki­sem­mak­si ei it­ses­sään tee meis­tä ny­ky­a­jan ih­mi­sis­tä vä­lin­pi­tä­mät­tö­miä alus­sa esi­tet­tyyn ky­sy­myk­seen. Olen­nais­ta on se, mi­ten suh­tau­dum­me sii­hen ja mi­hin mei­dän sy­dä­mem­me on kiin­ty­nyt. Nä­em­me­kö ar­ki­set as­ka­reet tär­ke­äm­mik­si kuin sy­dä­men us­kon ja py­säh­ty­mi­sen le­po­päi­vän viet­toon kii­rei­sen ar­ki­vii­kon jäl­keen?

Ju­ma­la on suu­res­sa vii­sau­des­saan an­ta­nut meil­le sekä le­von et­tä työn. Ih­mi­sen keho ja mie­li tar­vit­se­vat vä­lil­lä pa­lau­tu­mis­ta ja voi­mien uu­dis­ta­mis­ta. Le­po­päi­vän mer­ki­tys va­lot­tuu luo­mis­ker­to­muk­sen pe­rus­teel­la. Le­po­päi­vän py­hit­tä­mi­nen mer­kit­see sitä, et­tä kun ar­ki­set as­ka­reet saa­vat väis­tyä, löy­tyy ti­laa le­vol­le ja voim­me uu­dis­tua aset­tu­es­sam­me Ju­ma­lan sa­nan al­le. ”Tul­kaa mi­nun ty­kö­ni kaik­ki työn ja kuor­mien uu­vut­ta­mat. Minä an­nan teil­le le­von.” (Matt. 11:28.)

Luo­mis­työn päät­teek­si Ju­ma­la le­pä­si seit­se­män­te­nä päi­vä­nä ja py­hit­ti sen le­po­päi­väk­si (2. Moos.20: 11). Sun­nun­tai­le­po ku­vas­taa myös sitä le­poa, joka koit­taa, kun ih­mi­sen kil­voi­tus on päät­ty­nyt tääl­lä ajas­sa.

Lap­suu­des­ta otin mu­kaa­ni

vas­ta­kei­te­tyn mus­tik­ka­kiis­se­lin

ja val­ke­an rii­si­puu­ron tuok­sun.

Muis­te­len nii­tä

kun pil­vet pu­to­a­vat ok­sil­le

ja ää­net peit­ty­vät

sa­teen ko­hi­naan.

VaulaEskeli
Katson elämää naisen, vaimon, sekä tukiperhe- ja sijaisvanhemman näkökulmasta. Olen saanut kokea vanhemmuuden onnenhetkiä avatessamme kotimme perhehoitoa tarvitseville lapsille. Olen syntyisin keskipohjalaisesta pienviljelijäperheestä. Asuin pitkään pääkaupunkiseudulla tehden työtä hoitoalalla. Nyt kotini ikkunoista avautuu pohjanmaalainen maisema. Pidän runoista ja seuraan vuodenaikojen vaihtelua. Rakastan puutarhanhoitoa. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen vaula.eskeli@gmail.com
3.12.2020

Her­ra, sinä olet lau­pi­as, muis­ta mi­nua, osoi­ta iki­ai­kais­ta hy­vyyt­tä­si. Älä muis­ta nuo­ruu­te­ni syn­te­jä, älä pa­ho­ja te­ko­ja­ni! Sinä, joka olet us­kol­li­nen ja hyvä, älä unoh­da mi­nua! Ps. 25:6–7

Viikon kysymys