JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Elä­mä, kipu ja rak­kaus

Honkala Heikki
Nykyiset blogit
28.10.2019 6.31

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420191028063100

Minä olen sai­ras­ta­nut kak­si syö­pää. Hoi­dot ovat ol­leet ras­kai­ta, mut­ta jou­duin kär­si­mään ai­ka vä­hän ki­vuis­ta. Mi­nua pis­tel­tiin lu­ke­mat­to­mia ker­to­ja, sil­loin täl­löin otet­tiin luu­y­din­näyt­tei­tä ja jo­kin ham­mas pois­tet­tiin. Näis­tä ai­heu­tu­neet ki­vut oli­vat kui­ten­kin ti­la­päi­siä.

Vai­mo­ni on jat­ku­vien ki­pu­jen tut­tu. Ne poik­ke­a­vat mi­nun ko­ke­mis­ta­ni sii­nä, et­tä ne ei­vät lopu tä­män elä­män ai­ka­na.

Avi­o­lii­tos­sa puo­li­soi­den mur­heet kos­ke­vat mo­lem­pia. Vai­mo­ni tuki mi­nua ak­tii­vi­ses­ti sai­rauk­sie­ni ai­ka­na. Hän hoi­va­si mi­nua ko­to­na ja kävi kat­so­mas­sa sai­raa­las­sa. Kun olin kuo­le­man ra­joil­la, hän viet­ti ai­kaa luo­na­ni. Vai­mo kut­sui myös ys­tä­viä ta­paa­maan mi­nua.

Minä toi­voi­sin voi­va­ni tu­kea vai­mo­a­ni hä­nen ki­vuis­saan. Tun­nen kui­ten­kin it­se­ni avut­to­mak­si. Toi­voi­sin voi­va­ni pois­taa hä­nen ki­pun­sa, mut­ta sii­hen en tie­ten­kään ky­ke­ne. Koen ris­ti­rii­dan hy­vin tur­haut­ta­vak­si ja jo­ten­kin tun­tei­ta jää­dyt­tä­väk­si. En tie­dä, voi­ko ti­lan­net­ta ku­vi­tel­la, jos sitä ei ole ko­ke­nut.

Ul­ko­nai­nen tu­ke­mi­nen on hel­pom­paa. Au­tan hän­tä ta­va­roi­den nos­ta­mi­ses­sa, kul­je­tan hän­tä au­tol­la ja kan­nan luon­nol­li­ses­ti kaup­pa­os­tok­sem­me. Kä­sit­te­len hä­nen jä­se­ni­ään, kun hän pyy­tää. Hän puo­les­taan löy­tää mi­nul­le ta­va­roi­ta, jot­ka ovat mi­nul­ta jat­ku­vas­ti hu­kas­sa.

Puo­li­son sai­rau­det ra­joit­ta­vat mo­lem­pien elä­mää. Syö­pä­ni su­pis­ti­vat voi­mak­kaas­ti vai­mo­ni elä­män­pii­riä. Ne vai­kut­ta­vat elä­määm­me vie­lä­kin si­ten, et­tä mi­nun jak­sa­mi­se­ni ei ole pa­lau­tu­nut en­ti­sel­leen, vaik­ka muu­toin voin hy­vin. Puo­li­so­ni vai­vo­jen vuok­si em­me voi har­ras­taa yh­des­sä esi­mer­kik­si pyö­räi­lyä, me­lon­taa tai pa­ti­koin­tia.

Avi­o­liit­toon si­säl­tyy myö­tä- ja vas­ta­mä­keä ku­ten myös yk­si­nään elä­vän ih­mi­sen elä­mään. Puo­li­soil­la on kui­ten­kin tuki lä­hel­lä. Aut­ta­mi­nen ei kui­ten­kaan ole ai­na help­poa. Puo­li­son ki­pu­jen läs­nä­o­lo har­mit­taa ja vä­syt­tää. Toi­voi­sin osaa­va­ni loh­dut­taa sil­loin, kun ki­vut vai­vaa­vat. En kui­ten­kaan löy­dä sa­no­ja. On­nek­si on myös hy­viä ai­ko­ja.

Sai­rau­det ko­et­te­le­vat avi­o­liit­toa. Olim­me syö­pie­ni jäl­keen mo­lem­mat ai­van uu­pu­nei­ta. Tun­tui sil­tä, et­tä avi­o­liit­to­kin on pa­la­si­na. Se on kui­ten­kin ase­tet­tu kes­tä­mään sii­hen as­ti, kun­nes kuo­le­ma erot­taa. On­nek­si rak­kaus el­pyi esiin.

Ku­kaan ei tie­dä avi­o­liit­toa sol­mies­saan, mitä kaik­kea on edes­sä. Avi­o­liit­to on kui­ten­kin luo­tu yh­tei­sek­si mat­kak­si. Vaik­ka vai­mo­ni on ki­pu­jen tut­tu, hän on mi­nun ra­kas Saa­ra­ni. Hän tun­tee mi­nut lä­pi­ko­tai­sin ja sil­ti kes­tää mi­nua. Hän on tuo­nut mi­nun ja koko per­heem­me elä­mään pal­jon rik­kaut­ta.

On loh­dul­lis­ta, et­tä rak­kaus kan­nat­te­lee, vaik­ka se jos­kus tun­tuu ole­van hu­kas­sa. Rak­kaus on avi­o­lii­ton pe­rus­ta ja suu­ri siu­naus. Mei­dän vel­vol­li­suu­tem­me on muis­taa vaa­lia sitä. Sii­hen kuu­luu myös ajoit­tai­sen tur­hau­tu­mi­sen tun­teen kes­tä­mi­nen ja ra­kas­te­tun taak­ko­jen kan­ta­mi­nen.

Ete­lä-Eu­roo­pan läm­pö tuo hel­po­tus­ta vai­mo­ni voin­tiin. Sik­si läh­dem­me tal­vel­la kol­mek­si kuu­kau­dek­si An­ti­be­siin. Mi­nul­le riit­täi­si ly­hy­em­pi ai­ka, mut­ta on tär­ke­ää, et­tä vai­mo­ni voi ke­rä­tä riit­tä­väs­ti voi­mia saa­mal­la hel­po­tus­ta ki­pui­hin. Pi­dem­pi­kin ai­ka voi­si ol­la tar­peen, mut­ta lä­hei­sem­me asu­vat Suo­mes­sa.

Tä­hän as­ti on Her­ra mei­tä aut­ta­nut.

HeikkiHonkala
Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan. heikki.honkala@icloud.com
29.5.2020

Her­ra on mi­nun va­lo­ni ja apu­ni, ketä minä pel­käi­sin? Her­ra on mi­nun elä­mä­ni tur­va, ketä siis säik­kyi­sin? Ps. 27:1

Viikon kysymys