JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Erään pornoriippuvaisen tarina

Nykyiset blogit
22.7.2020 6.50

Juttua muokattu:

20.7. 13:58
2020072013585820200722065000

Se hir­veä, kau­hea tun­ne, kun ai­na vain uu­del­leen ja uu­del­leen huo­maa lan­gen­neen­sa sie­lun­vi­hol­li­sen an­saan. Tun­ti­tol­kul­la por­noa, ja sen jäl­keen kau­hea, tyh­jä ja kä­sit­tä­mät­tö­män ah­dis­tu­nut olo.

Sek­su­aa­li­suus, Ju­ma­lan iha­na lah­ja, näyt­ti tuo­hon suun­taan vie­ty­nä vain pa­ho­lai­sen ka­ta­lal­ta kek­sin­nöl­tä.

Mon­ta vuot­ta kes­ti tätä kau­he­aa kier­ret­tä. Tun­sin ole­va­ni maa­il­man syn­ti­sin ih­mi­nen. Ne­tin yleis­ty­es­sä kä­vin por­no­si­vuil­la kou­lun ko­neil­la, kir­jas­tois­sa ja jopa ys­tä­vä­ni ko­neel­la hä­nen ol­les­saan töis­sä.

Vaik­ka noi­den vi­de­oi­den tui­jot­te­lu hou­kut­te­li, oli ko­neel­la is­tu­mi­nen yh­tä si­vuil­le vil­kui­lua ja ah­dis­ta­vaa pak­ko­miel­teis­tä käy­tös­tä. Hä­pe­än tun­ne oli val­ta­va. Ja se ah­dis­tus, kun me­nin esi­mer­kik­si opet­ta­jan­huo­nee­seen – ajat­te­lin, et­tä he var­mas­ti tie­si­vät surf­fai­lu­ni, kun pys­tyi­vät opet­ta­jan ko­neel­la seu­raa­maan, mitä ku­kin omil­la tun­nuk­sil­laan ko­neel­la te­kee.

Asi­aa ei hel­pot­ta­nut se, kun äly­pu­he­li­men myö­tä por­no al­koi pol­tel­la tas­kus­sa­ni. Saa­toin vie­rail­la si­vus­toil­la jopa työ­päi­vän ai­ka­na, au­tol­la aja­es­sa ja mil­loin mis­sä­kin. On­nek­si Ju­ma­la an­toi mi­nul­le ys­tä­vän, jol­le pys­tyin ker­to­maan kau­nis­te­le­mat­ta lan­kee­muk­sis­ta­ni ja sain ker­ta toi­sen­sa jäl­keen kuul­la evan­ke­liu­min su­lo­sa­no­man.

Myö­hem­min nai­mi­siin men­nes­sä­ni huo­ma­sin, et­tä kä­si­tyk­se­ni sek­su­aa­li­suu­des­ta oli vää­ris­ty­nyt. Yh­tei­se­lä­mä oli vai­ke­aa.

Tär­keä het­ki, jos­ta avau­tui tie koh­ti pa­rem­paa huo­mis­ta, oli se, kun tör­mä­sin sat­tu­moi­sin vi­de­oon, jos­sa eräs nuo­ri­mies ker­toi por­no­riip­pu­vuu­des­taan. Hän ker­toi it­ses­tään ja aja­tuk­sis­taan en­nen pa­ran­tu­mis­taan. Tun­tui kuin hän oli­si ker­to­nut mi­nus­ta. Sil­lä het­kel­lä ym­mär­sin, et­tä vaik­ka olen ar­mos­ta us­ko­mas­sa, on suh­tee­ni sek­siin sai­raal­loi­nen.

Syn­ti­syy­te­ni ei ol­lut­kaan ai­noa syy, joka veti mi­nua por­no­si­vuil­le. Sin­ne veti myös se, et­tä olin sai­ras­tu­nut por­no­riip­pu­vuu­teen. Nuo­ruu­des­sa teh­dyt ute­li­aat kur­kis­te­lu­käyn­nit oli­vat pik­ku­hil­jaa muut­tu­neet sek­si­riip­pu­vuu­dek­si.

Vaik­ka tuol­loin tun­sin hel­po­tus­ta, et­tä ym­mär­sin ti­lan­tee­ni, oli tus­kal­lis­ta näh­dä, mi­ten suur­ta mur­het­ta se tuot­ti rak­kaal­le vai­mol­le­ni. Sain ker­rot­tua hä­nel­le, kuin­ka va­ka­va riip­pu­vuus mi­nul­la on. Ker­to­mi­nen oli ras­kas­ta. Ker­roin, kuin­ka olin vie­rail­lut sa­laa si­vuil­la vai­mon nuk­ku­es­sa. Ja sii­tä, kuin­ka riip­pu­vuu­te­ni nä­kyi vää­ris­ty­nee­nä aja­tus­maa­il­ma­na suh­tees­sa omaan vai­moo­ni ja mui­hin nai­siin. Vai­mo­ni ro­mah­ti.

Ju­ma­la kui­ten­kin siu­na­si niin, et­tä an­toi luot­ta­muk­sen ja rak­kau­den pa­la­ta suh­tee­seem­me.

Pa­ra­ne­mi­nen ei kui­ten­kaan ol­lut­kaan niin help­poa kuin oli­sin toi­vo­nut. Apua ei oi­kein löy­ty­nyt, ja me­di­as­sa ylei­set, por­noon ja va­paa­seen sek­siin kan­nus­ta­vat ju­tut ei­vät ai­na­kaan hel­pot­ta­neet ti­lan­net­ta­ni.

Vä­lil­lä tuli ret­kah­ta­mi­sia, ja nii­den myö­tä us­ko pa­rem­paan huo­mi­seen hor­jui. Luot­ta­muk­sel­li­set kes­kus­te­lut lä­heis­ten kans­sa hel­pot­ti­vat olo­a­ni, aut­toi­vat tie­dos­ta­maan omaa toi­min­taa­ni ja loi­vat toi­voa.

Aja­tus­ten rait­tius on it­sel­le­ni ää­rim­mäi­sen tär­ke­ää. En voi sil­le mi­tään, et­tä pa­ho­ja­kin aja­tuk­sia tu­lee, mut­ta nii­hin jää­mi­nen taas joh­taa usein ret­kah­ta­mi­seen. Näi­den aja­tus­ten kar­kot­ta­mi­seen saan voi­maa ru­kouk­ses­ta ja evan­ke­liu­mis­ta.

Kä­vin myös am­mat­ti­aut­ta­jan luo­na kes­kus­te­le­mas­sa. Hä­nel­tä ei apua he­ru­nut. Hän enem­män­kin pu­hui sen puo­les­ta, et­tä käy­tök­se­ni oli­si täy­sin nor­maa­lia. Ai­noa asia, mik­si hän ym­mär­si py­ris­te­ly­jä­ni ir­ti por­nos­ta, oli se, et­tä vai­mo­ni ei hy­väk­sy sitä. Hän ky­syi, on­ko mi­nul­la men­nyt ra­haa por­no- ja sek­si­pal­ve­lui­hin. Ei­pä juu­ri ol­lut, jo­ten hän ei oi­kein ym­mär­tä­nyt, mik­si tämä on mi­nul­le niin suu­ri on­gel­ma. Tuli vah­va tun­ne, et­tä yh­teis­kun­nas­sam­me ei juu­ri ym­mär­re­tä por­no- ja sek­si­riip­pu­vuut­ta.

Luin Pia Ren­di­cin kir­jan Voi­han por­no!. Kir­ja py­säyt­ti mi­nut. Sii­nä ker­ro­taan laa­jal­ti por­non hai­tal­li­sis­ta vai­ku­tuk­sis­ta niin sen te­ki­jöi­hin, käyt­tä­jiin kuin käyt­tä­jien omai­siin­kin. Por­no vää­ris­tää kä­si­tys­tä sek­su­aa­li­suu­des­ta ja nai­sis­ta. Se saa ai­kaan hy­väk­si­käy­tet­ty­jä ih­mi­siä, sär­ky­nei­tä avi­o­liit­to­ja, sy­vää riip­pu­vuut­ta ja raa­ko­ja sek­su­aa­li­ri­kok­sia.

Por­no­vi­de­ot on teh­ty viih­dyt­tä­mään kat­so­jia, yleen­sä mie­hiä. Mo­net näyt­te­li­jöis­tä ovat nuo­ria nai­sia, jot­ka ei­vät tie­dä, mi­hin jou­tu­vat tai joi­ta pa­ko­te­taan toi­min­taan jopa huu­mei­den avul­la. Opin kir­jas­ta, et­tä nämä nai­set ovat uh­re­ja, joi­den hy­myn taak­se kät­key­tyy vä­ki­val­taa ja kär­si­mys­tä.

Joka ker­ta, kun joku klik­kaa por­no­si­vun au­ki vaik­ka vain vil­kais­tak­seen sitä, hän an­taa tu­ken­sa täl­lai­sel­le hy­väk­si­käy­töl­le.

Kir­jan lu­et­tu­a­ni tun­sin suur­ta su­rua ih­mi­sen pa­huu­des­ta ja maa­il­man epä­ta­sa-ar­vos­ta.

Su­run har­son läpi kat­sel­les­sa­ni olin kui­ten­kin kii­tol­li­nen, et­tä esi­mer­kik­si täl­lais­ten kir­jo­jen ja lä­him­mäis­ten tuen avul­la voi huo­ma­ta, mikä tu­ho­aa omaa ja tois­ten elä­mää. Voi pa­ran­tua ja va­li­ta: ha­lu­an suo­jel­la elä­mää, ha­lu­an var­jel­la us­ko­a­ni. Niin mi­nä­kin ha­lu­an teh­dä.

Ni­mi­merk­ki Luot­ta­vai­se­na huo­mi­seen

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys