JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Eros­sa mut­ta yh­des­sä

30.11.2021 9.39

Juttua muokattu:

30.11. 09:51
2021113009513320211130093900

Lai­la Ul­jas

Mie­he­ni on up­see­ri. Syk­syl­lä ja ke­vääl­lä on lei­ri­put­ket. Se tar­koit­taa, et­tä on mon­ta lei­riä pe­rän­jäl­keen, put­kes­sa. Vä­lis­sä voi toki jos­kus ol­la vii­kon­lop­pu tai muu­ta­mia nor­maa­le­ja työ­päi­viä en­nen kuin seu­raa­va lei­ri taas al­kaa.

Syk­syn put­ki päät­tyy vä­hän en­nen jou­lua, ja ke­vääl­lä on toi­nen, joka päät­tyy juu­ri en­nen kuin kou­lut lop­pu­vat. Al­ku­vuo­sien ai­ka­na pois­sa­o­lo­ja ko­toa ker­tyi hel­pos­ti noin 130 vuo­ro­kaut­ta, vii­me vuo­si­na se on ta­saan­tu­nut noin 60 vuo­ro­kau­teen, kun mu­kaan on tul­lut luon­nol­li­sia, iän tuo­mia ura­muu­tok­sia.


Kun olim­me nuo­ria, lu­pa­sim­me toi­sil­lem­me, et­tä tu­em­me toi­si­am­me myö­tä- ja vas­toin­käy­mi­sis­sä, mut­ta em­me oi­kein osan­neet vie­lä elää sitä to­dek­si. Tar­koi­tus oli hyvä, mut­ta to­teu­tus jäi usein on­tu­vak­si. Har­joit­te­lim­me ja yri­tim­me löy­tää ta­van, mi­ten mei­dän per­heem­me toi­mii. Kaik­kien pi­täi­si voi­da hy­vin, ja jon­kun toi­sen per­heen tapa ei vält­tä­mät­tä oli­si meil­lä toi­mi­nut. Mie­len­kiin­nol­la sil­ti seu­ra­sim­me, mi­ten toi­set per­heet löy­si­vät rat­kai­su­ja ar­keen, ja pik­ku­hil­jaa muo­vau­tui myös se mei­dän oma tapa.

Elim­me pik­ku­lap­si­per­heen ar­kea, hän met­säs­sä ja minä ko­to­na. Hä­nen yö­u­nen­sa oli­vat met­säs­sä usein erit­täin epä­sään­nöl­li­set ja puut­teel­li­set, ja mi­nun­kin une­ni ko­to­na vaih­te­li­vat sen mu­kaan, mitä lap­set vaa­ti­vat. Usein ar­ki­vii­kon jäl­keen olim­me mo­lem­mat ihan vä­sy­nei­tä, mut­ta odo­tuk­sia toi­sel­le saat­toi sil­ti ol­la.

Odo­tin, et­tä hän oli­si heti rem­mis­sä mu­ka­na, ot­tai­si lap­sis­ta ko­pin. Mi­nul­la oli usein lenk­ki­tos­sut val­mii­na osoit­ta­mas­sa koh­ti ul­ko-ovea, kun Met­sä­mies saa­pui ko­tiin, ja kun hän meni sa­man tien soh­val­le ot­ta­maan pie­nen vä­li­kuo­le­man, minä är­syyn­nyin. Olin kyl­lä tie­toi­nen, et­tä lei­rien jäl­keen oli mel­kein ai­na uni­vel­kaa; yöl­lä­kin täy­tyy har­joi­tel­la. Ei­hän so­taa­kaan käy­dä pel­käs­tään päi­vä­sai­kaan, jo­ten pi­me­ä­nam­mun­to­jen har­joit­te­lu on olen­nai­nen tai­to.

Myö­hem­min opin, et­tä lei­riin kan­nat­taa li­sä­tä omas­sa pääs­sä yk­si li­sä­päi­vä. Suur­sii­vouk­set kan­nat­taa jät­tää vas­ta seu­raa­val­le päi­väl­le, jol­loin to­teu­tu­mis­mah­dol­li­suu­det ovat huo­mat­ta­vas­ti pa­rem­mat.


Muu­ta­mia vuo­sia sit­ten Met­sä­mie­hen oli tar­koi­tus läh­teä San­ta­ha­mi­naan 11 kuu­kaut­ta kes­tä­väl­le kurs­sil­le. Kes­kus­te­lim­me täs­tä etu­kä­teen pal­jon ja teim­me yh­des­sä sel­viy­ty­mis­suun­ni­tel­man, erään­lai­nen mei­dän per­heen so­ta­suun­ni­tel­man. Hän oli­si joka viik­ko pois­sa maa­nan­tais­ta per­jan­tai­hin.

Hä­nel­lä oli mah­dol­li­suus ma­joit­tua kou­lul­la, ja sa­mas­sa asun­nos­sa oli lä­hei­siä ka­ve­rei­ta ka­det­ti­kou­lun ajoil­ta. Kaik­ki he tai­si­vat ol­la tuos­sa vai­hees­sa jo per­heel­li­siä. Vaik­ka ko­tiin oli­si ol­lut mat­kaa vain va­jaat kak­si tun­tia, teim­me rat­kai­sun, et­tä Met­sä­mies ei tu­li­si vii­kol­la käy­mään ko­to­na. Heil­le kui­ten­kin an­net­tiin jon­kin ver­ran ko­ti­teh­tä­viä ja ryh­mä­töi­tä.

Il­mai­sin toi­vee­ni, et­tä he hoi­tai­si­vat kaik­ki teh­tä­vät vii­kol­la ja sit­ten, kun ol­tiin ko­to­na, oli­sim­me yh­des­sä läs­nä. Sitä pait­si, jos isä saa­puu ko­tiin juu­ri, kun il­ta­ru­tii­nit ovat me­nos­sa, se tie­täi­si, et­tä koko pak­ka me­ni­si se­kai­sin ja oli­si vie­lä­kin vai­ke­am­paa saa­da ke­tään nuk­ku­maan. Meil­lä muu­ten­kin enem­mis­tö lap­sis­ta on il­ta­virk­ku­ja, ja ei tar­vi­ta pal­joa, et­tä he vir­kis­ty­vät uu­del­leen ja nuk­ku­maan­me­no hel­pos­ti ve­nyy.

Muut­kin sa­mas­sa asun­nos­sa asu­vat kurs­si­ka­ve­rit pää­tyi­vät tä­hän sa­maan rat­kai­suun. Tämä kurs­si ero­si har­joi­tus­lei­reis­tä suu­res­ti sii­nä, et­tä päi­vät oli­vat suh­teel­li­sen sään­nöl­li­siä ja yöl­lä sai nuk­kua. Il­lal­la oli jos­kus mah­dol­li­suus har­ras­taa, ja nämä pit­kä­ai­kai­set ys­tä­vyk­set kä­vi­vät vä­lil­lä pe­laa­mas­sa säh­lyä ja me­lo­mas­sa me­rel­lä. Uni­vel­kaa ei ker­ty­nyt sa­mal­la ta­val­la kuin lei­ri­put­kien ai­ka­na.

Kos­ka yh­tei­nen ai­ka vii­kon­lop­pui­na oli ly­hyt, oli hyvä, et­tä meil­lä oli suun­ni­tel­ma val­mii­na. Kun Met­sä­mies saa­pui per­jan­tai­na ko­tiin hy­vis­sä ajoin, läh­din usein käy­mään ruo­ka­kau­pas­sa ihan yk­sin. Il­lal­la oli rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä raa­mat­tu­luo­kat, päi­vä­ker­ho ja il­ta­har­taus. Mies ot­ti sin­ne kaik­ki lap­set, ja minä sain kol­me tun­tia omaa ai­kaa. Jos­kus kä­vin pyö­räl­lä ui­ma­hal­lis­sa ja is­tuin sau­nas­sa oi­kein pit­kään tai kä­vin kä­ve­lyl­lä ja tu­lin ko­tiin kuun­te­le­maan hil­jai­suut­ta. Sy­ty­tin kynt­ti­lät ja lai­toin mu­siik­kia soi­maan. Olin.

Yri­tin teh­dä it­sel­le­ni sel­lai­sen sään­nön, et­tä tuo oma ai­ka ei ol­lut var­si­nai­ses­ti ko­ti­töi­tä var­ten. Saa­toin minä lait­taa no­pe­as­ti tis­kit ko­nee­seen, mut­ta mi­tään sen suu­rem­paa en al­ka­nut te­ke­mään. Huo­ma­sin, et­tä kun sil­loin täl­löin tuli jo­kin pa­kot­ta­va asia ja tämä mi­nun per­jan­tai-il­lan pie­ni het­ke­ni ei to­teu­tu­nut, olin ai­na pal­jon vä­sy­neem­pi seu­raa­val­la vii­kol­la. Mi­ten iso mer­ki­tys ihan pie­nel­lä het­kel­lä voi­kin ol­la! Eh­kä suu­rem­pi mer­ki­tys oli sil­lä, et­tä koin, et­tä meil­lä oli Met­sä­mie­hen kans­sa hyvä kes­kus­te­lu­yh­teys. Olim­me päät­tä­neet teh­dä täs­tä hy­vän vuo­den.


Eräs tut­tu sa­noi mi­nul­le ker­ran sen vuo­den ai­ka­na, et­tä kan­nat­taa va­roa, et­tei sem­moi­sen eros­sa ole­mi­sen jäl­keen kas­va eril­leen. Mi­nun täy­tyi hä­nel­le sit­ten sa­noa, et­tä meil­lä oli käy­nyt juu­ri päin­vas­toin. Tun­tui sil­tä kuin oli­sim­me juu­ri men­neet nai­mi­siin. Is­tut­tiin vie­rek­käin ai­na, kun sii­hen oli mah­dol­li­suus, ei otet­tu tois­ta it­ses­tään­sel­vyy­te­nä, ku­ten her­käs­ti te­kee sil­loin, kun toi­nen on koko ajan vie­res­sä.

Tä­hän­kin olim­me teh­neet suun­ni­tel­man val­miik­si. Olim­me huo­man­neet, mi­ten jos­kus tun­tuu ran­kal­ta läh­teä edes vii­kon­lo­puk­si pois ko­toa, kun lap­set re­a­goi­vat ja kiu­kut­te­le­vat sen jäl­keen. Sil­loin it­se hil­jai­ses­ti miet­tii, oli­ko se edes sen ar­vois­ta, kun koko al­ku­viik­ko sit­ten tak­ku­aa. Pää­tim­me ko­keil­la tois­ta tak­tiik­kaa, jota edel­leen sil­loin täl­löin käy­täm­me.

Kä­vim­me mie­he­ni kurs­si­vuo­den ai­ka­na kol­mel­la 24 tun­nin mi­ni­lo­mal­la. Lap­set ei­vät juu­ri­kaan huo­man­neet, et­tä olim­me pois­sa, ja meil­le jäi vie­lä sun­nun­tai­päi­vä ai­kaa ol­la koko per­he yh­des­sä ja las­keu­tua ar­keen. Ne mi­ni­lo­mat oli­vat iha­nia, ja yl­lät­tä­vän pal­jon eh­tii sii­nä­kin ajas­sa, kun ei ole mui­ta huol­let­ta­via. Kun ei ole ke­tään ta­ka­pen­kil­lä ky­sy­mäs­sä, kos­ka ol­laan pe­ril­lä. Sil­loin voi toi­mia pal­jon spon­taa­nim­min ja py­säh­tyä het­ken mie­li­joh­tees­ta tien vie­reen va­lo­ku­vaa­maan, suun­ni­tel­la yh­des­sä seu­raa­van ke­sän per­he­reis­sua ja käy­dä kat­so­mas­sa pai­kat pi­kai­ses­ti en­nak­koon. Näis­tä vuo­ro­kau­den mit­tai­sis­ta mi­ni­lo­mis­ta on jää­nyt läm­min muis­to.


Olen jos­kus miet­ti­nyt, et­tä pi­täi­si teh­dä ihan nor­maa­lin ar­jen kes­kel­lä­kin suun­ni­tel­ma, har­joi­tel­la läs­nä­o­le­mis­ta ja ai­toa ha­lua as­tua het­kek­si toi­sen ken­kiin, ym­mär­tää ja tu­kea te­oil­la, ei pel­kil­lä sa­noil­la. Sa­nat ovat pelk­kää he­li­nää, jos niis­tä puut­tuu rak­kaus.

LailaUljas
Olen nelikymppinen ison perheen äiti, äitiyslomalla oleva yrittäjä, valtiotieteiden maisteri ja ikuinen opiskelija. Olen syntynyt yhdysvalloissa, mutta asunut Suomessa puolet elämästäni. Lähellä sydäntäni ovat erityisesti lasten, nuorten, vanhusten ja vähäosaisten asema yhteiskunnassamme. Asioiden jäsentäminen kirjoittamisen kautta on minulle tärkeää. Olen aikaisemmin kirjoittanut paria ruokablogia. Palautetta voi vapaasti antaa osoitteeseen laila.uljas@gmail.com
29.1.2022

Kun huu­dat hä­nel­tä apua, hän ar­mah­taa, hän kuu­lee ja vas­taa si­nul­le. Jes. 30:19

Viikon kysymys