JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ideointia ja harkittua hyötykäyttöä

Nykyiset blogit
23.6.2022 6.00

Juttua muokattu:

16.6. 11:56
2022061611563420220623060000

Han­na-Ma­ria Jur­mu

Kun muu­ta­mia kym­me­niä vuo­sia sit­ten pe­rus­tim­me puu­a­lan yri­tyk­sen, tuo­tan­toom­me kuu­lui­vat puu­le­lut. Kun si­sus­tus­tuot­teet syr­jäyt­ti­vät puu­le­lu­jen val­mis­tuk­sen, va­ras­toon jäi mo­nen­lai­sia le­lu­jen osia, esi­mer­kik­si kuor­ma-au­ton la­vo­jen ai­hi­oi­ta. La­vat oli­vat puun­vä­ri­siä, ja nii­den kul­mis­sa nä­kyi­vät kau­niit sor­mi­lii­tok­set.

Tuli vuo­si 2007. Nuo­rin sis­ko­ni Ai­no-Si­nik­ka ja hä­nen kih­lat­tun­sa Ant­ti-Ju­ha­ni al­koi­vat suun­ni­tel­la ke­vät­häi­tä. He päät­ti­vät pi­tää hään­sä pää­si­äi­sen ai­koi­hin. Kun häi­den ko­ris­te­lua mie­tit­tiin, joku muis­ti, et­tä meil­lä­hän oli va­ras­tos­sa le­lu­kuor­ma-au­to­jen la­vo­ja! Jos ne maa­lat­tai­siin ke­ve­äs­ti val­koi­sik­si, ne voi­si­vat so­pia so­mis­tus­laa­ti­koik­si ku­kil­le. Sit­ten joku hok­sa­si, eh­kä pää­si­äi­sen tee­mois­ta ins­pi­roi­tu­nee­na, et­tä laa­ti­koi­hin voi­si kas­vat­taa veh­nä­no­ras­ta.

Näin ta­pah­tui. Häis­sä oli pit­kis­sä pöy­dis­sä pit­kis­sä ri­veis­sä kau­niin he­le­än­vih­re­ää veh­nää. So­mis­tuk­ses­ta saat­toi löy­tää mo­nen­lais­ta sym­bo­liik­kaa.

Häi­den jäl­keen veh­nä­no­ras ei men­nyt suo­raan kom­pos­tiin, vaan ter­veys­tie­toi­set van­hem­pa­ni pu­ris­ti­vat sii­tä it­sel­leen vi­ta­mii­ni­juo­maa. Kun le­lu­la­vat oli saa­tu tyh­jik­si, ne siir­tyi­vät taas va­ras­toon.

Tuli vuo­si 2009. Mei­dän per­hees­säm­me oli tu­los­sa en­sim­mäi­set häät. Tyt­tä­rem­me Stii­na päät­ti jär­jes­tää kih­lat­tun­sa Te­pon kans­sa häät ke­sä­kuun alus­sa. Kun tuli het­ki teh­dä pää­tök­siä juh­la­pöy­tien ko­ris­te­lus­ta, joku muis­ti taas tal­lel­la ole­vat kuor­ma-au­ton la­vat! Ne kai­vet­tiin taas esiin, ja täl­lä ker­taa nii­hin is­tu­tet­tiin pie­niä, val­koi­sia or­vok­ke­ja. So­mis­tus oli kau­nis, ja sopi eri­no­mai­ses­ti al­ku­ke­sän häi­hin. Häi­den jäl­keen laa­ti­kot siir­tyi­vät va­ras­toon.

Pian tuli vuo­si 2012 ja Lo­pen Su­vi­seu­rat. Kat­ri-sis­ko­ni kuu­lui opas­te­toi­mi­kun­nan Satu Ra­ti­sen so­mis­tus­ryh­mään. Ky­se­lin Sa­tul­ta ja Kat­ril­ta muis­to­ja kym­me­nen vuo­den ta­kai­ses­ta tai­teel­li­ses­ta pro­jek­tis­ta. Mo­nia asi­oi­ta he muis­ti­vat­kin.

Kun ryh­mäs­sä oli alet­tu miet­tiä jo pal­jon en­nen omaa su­vi­seu­ra­ke­sää seu­ro­jen vi­su­aa­lis­ta il­met­tä, taus­tal­la oli ol­lut aja­tus kau­pun­ki­lais­ten seu­rois­ta. Min­kä­lai­set muo­dot mark­kee­raa­vat kau­pun­kia? Mikä ku­vaa kau­pun­ki­lais­ten luon­toa? Aja­tus be­to­ni­laa­ti­kois­ta il­men­tä­mään kau­pun­ki­lais­ten seu­ro­ja oli pi­tä­nyt hy­lä­tä, kos­ka edel­li­sen vuo­den Su­vi­seu­rois­sa oli sat­tu­nut ole­maan sa­man­kal­tai­nen idea käy­tös­sä.

Ryh­mäs­sä pää­dyt­tiin eri­mal­li­siin ja eri­ko­koi­siin pui­siin laa­ti­koi­hin. Ne kes­ke­nään ryh­mi­tel­ty­nä viit­tai­si­vat kau­pun­ki­tee­maan. Laa­ti­kot maa­lat­tai­siin seu­ro­jen tee­ma­vä­ril­lä, ur­baa­nil­la vaa­le­am­man ja tum­mem­man orans­sin sä­vyil­lä. Osa jä­tet­täi­siin puu­pin­nal­le. Niin­pä ju­lis­te­toi­mi­kun­nan kä­den­tai­ta­jat al­koi­vat val­mis­taa eri­ko­koi­sia laa­ti­koi­ta. Ja kuin­kas muu­ten – le­lu­kuor­ma-au­to­jen la­vat sai­vat kut­sun läh­teä Ter­vo­las­ta Es­poo­seen ko­ris­ta­maan pu­hu­jien ja kut­su­vie­rai­den ruo­ka­lan pöy­tiä. Van­ho­jen va­lo­ku­vien pe­rus­teel­la mat­kaan läh­ti­vät la­vat, joi­ta ei ol­lut maa­lat­tu ai­kai­sem­pia häi­tä var­ten, mut­ta kuu­lui­vat sa­maan la­va­pe­su­ee­seen.

Jo kym­me­nen vuo­den ta­kais­ten Lo­pen Su­vi­seu­ro­jen so­mis­tusp­ro­jek­tis­sa työ­ta­pa oli ryh­mä­työ­hen­ki­nen. Luo­vil­le ide­oil­le ja aja­tuk­sil­le oli ti­laa; kaik­kien ide­at oli­vat ar­vok­kai­ta, ide­a­rii­hes­sä hei­tet­tyi­hin aja­tuk­siin tar­tut­tiin en­nak­ko­luu­lot­to­mas­ti, ku­kaan ei joh­ta­nut te­ke­mis­tä yl­hääl­tä päin. Asi­oi­den an­net­tiin ta­pah­tua, mikä joh­ti he­del­mäl­li­seen työ­ta­paan ja hy­viin lop­pu­tu­lok­siin.

Kun luo­va ryh­mä miet­ti, mikä ku­vai­si kau­pun­ki­lai­sen ke­sää, pää­dyt­tiin aja­tuk­seen nur­mi­kos­ta. Mikä ku­vas­tai­si­kaan luon­te­vam­min nur­mik­koa kuin veh­nä­no­ras!

Tal­koil­la maa­lat­tui­hin laa­ti­koi­hin ja la­voi­hin kyl­vet­tiin veh­nää. Ku­vien pe­rus­teel­la lop­pu­tu­los on ol­lut vai­kut­ta­va.

Tänä vuon­na Su­vi­seu­rat ovat jäl­leen Lo­pel­la. Satu Ra­ti­nen tii­vis­ti kes­kus­te­lus­sam­me yh­teyt­tä kak­sien Lo­pen seu­ro­jen vä­lil­lä ja tä­män ke­säis­ten seu­ro­jen so­mis­tus­fi­lo­so­fi­aa. Kym­me­nen vuo­den ta­kai­ses­ta pro­jek­tis­ta on edel­leen ja­los­tu­nut työ­ta­pa, jos­sa luo­vas­sa ryh­mäs­sä ide­oi­hin on suh­tau­dut­tu en­nak­ko­luu­lot­to­mas­ti ja avoi­mes­ti. Luo­vuut­ta on ruok­ki­nut aja­tus sii­tä, et­tä ta­va­ra kier­tää. Ta­va­ran hyö­ty­käyt­tö ja ker­ta­käyt­tö­kult­tuu­rin pol­ke­mi­nen ovat ol­leet joh­ta­vi­na aja­tuk­si­na. Nämä aja­tuk­set ovat nä­ky­neet myös tal­koo­työs­sä, jos­sa osal­lis­tu­jat ovat pääs­seet ra­ken­ta­maan yh­des­sä seu­ro­jen vi­su­aa­lis­ta il­met­tä.

Edel­lis­ten Lo­pen su­vi­seu­ro­jen orans­sit le­lu­la­vat ovat ol­leet myös mu­ka­na yh­tei­sö­tai­teen to­teut­ta­mi­ses­sa. Ne ovat saa­neet toi­mia ky­nien ja tus­sien säi­lyt­ti­mi­nä pro­jek­tin eri vai­heis­sa.

Mi­nä­kin sain edel­lis­ten Lo­pen Su­vi­seu­ro­jen päät­teek­si muis­tok­si yh­den orans­sin la­va­laa­ti­kon. Men­nee­nä pää­si­äi­se­nä sii­nä oli suk­laa­mu­nia.

Olen kuul­lut, et­tä Es­poon rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä on vie­lä kaa­pis­sa kasa orans­se­ja le­lu­au­ton la­vo­ja. Toi­vot­ta­vas­ti nii­tä voi siel­tä ai­na joku na­pa­ta hyö­ty­käyt­töön. Toi­von myös, et­tä me­kin kek­sim­me vie­lä uu­sia käyt­tö­koh­tei­ta jo kak­sis­sa häis­sä pal­vel­leil­le la­voil­le. Ja ku­ka­pa tie­tää, vaik­ka joku val­mis­tai­si näis­tä kai­kis­ta la­vois­ta vie­lä jo­nain päi­vä­nä le­lu­kuor­ma-au­to­ja…

Hanna-MariaJurmu
Olen vuonna 1962 syntynyt tervolalainen Hamma. Arvostan kotiseutuani, tätä vehmasta Kemijoen vartta ja kaunista Meri-Lappia. Asun nykyisin kahdestaan mieheni kanssa. Lapsemme ovat aikuisia, ja he asuvat eri puolilla Suomea. Ajatukseni kulkevat heidän luonaan. Olen Kaarin sekä Sulon ja Alvan isoäiti. Musiikki tuo syvyyttä ja rikkautta elämääni. Se on sydämeni harrastus. Sydämeeni on hiipinyt myös Posio. Sähköpostiosoitteeni on hannamariajurmu@gmail.com
4.7.2022

Käänny puoleeni; Herra, ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Ps. 25:16

Viikon kysymys