JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Joka uniinsa uskoo

12.6.2022 6.15

Juttua muokattu:

2.6. 09:25
2022060209254420220612061500

Pie­ni poi­ka juok­si tou­huis­saan ul­koa tu­paan. ”Käki kuk­ku, minä kuu­lin. Kuus ker­taa.” ”Kuus ker­taa”, mu­rah­ti Jus­si. ”No, vä­hään­pä se jät­ti. Kuin­ka­han nyt niin nuu­ka oli? Olis nyt yk­sin tein las­ke­tel­lut vä­hän enem­män.” (Lin­na: Tääl­lä Poh­jan täh­den al­la.)

Ke­vään en­sim­mäis­tä käen kuk­ku­mis­ta odo­te­taan. Tou­ko­kuun puo­li­vä­lis­sä kuu­lin en­si ker­taa täl­le ke­vääl­le, ja jo ju­han­nuk­sen jäl­keen ku­kun­ta päät­tyy. Ke­väi­sis­sä il­lois­sa se on hie­no ää­ni, sitä on mu­ka­va kuun­nel­la. Kuk­ku­mis­ker­rois­ta on las­ket­tu tu­le­via elin­vuo­sia. Enem­män se kuk­kui nyt kuin Kos­ke­lan Jus­sin po­jal­le, ”kuus ker­taa". Mut­ta en minä niis­tä vuo­si­a­ni las­ke. Las­ket­ko sinä?

Suo­ma­lai­seen kan­san­pe­rin­tei­seen kuu­luu lu­ke­ma­ton mää­rä eri­lai­sia us­ko­muk­sia, ta­ru­ja ja ta­pah­tu­mia, jois­ta voi en­nus­taa, ”näh­dä tai kuul­la” tu­le­via ta­pah­tu­mia. Edel­lä mai­nit­tu ker­to­mus on niis­tä yk­si.

Muis­tan lap­suu­des­ta, et­tä vie­rai­ta on kuu­lem­ma tu­los­sa, kos­ka ”suu­ta syy­hyt­tää". To­del­li­suu­des­sa ky­sees­sä saat­toi ol­la pelk­kä suu­pie­len ku­ti­a­mi­nen. Jos­tain syys­tä se yh­dis­tet­tiin vie­rai­den tu­loon.

Oi­kea ojen­taa ja va­sen vas­taa­not­taa. Taas­ko on tu­los­sa yli­mää­räis­tä ra­han­me­noa kun oi­ke­aa käm­men­tä ku­tit­taa? Näin kuu­lin jos­kus mai­nit­ta­van. Ku­ti­a­mis­ta ta­pah­tui jos­kus myös va­sem­paan käm­me­neen, ja se­hän tie­si päin­vas­tais­ta ta­pah­tu­maa: raha on tu­lo­puo­lel­la. Si­nän­sä tämä oh­je on ai­van toi­mi­va edel­leen. Jos jou­dut ot­ta­maan vas­taan on­nit­te­lu­ja kät­te­lyn kera, toi­mii tämä oh­je täy­del­li­ses­ti: ota vas­taan va­sem­mal­la ja ojen­na oi­kea.

Muis­tan, kuin­ka neu­vot­tiin, et­tä mus­tan kis­san juos­tes­sa edes­tä tien yli tie­tää se on­net­to­muut­ta, el­lei heti syl­je va­sem­man ol­ka­pään yli taak­se­päin. Ei­kä no­jal­laan ole­vien tik­kai­den al­ta saa kul­kea, se­kin voi en­nus­taa on­net­to­muut­ta.

Olen kuul­lut sel­lai­sen­kin sa­non­nan, et­tä ”kuo­le­va kä­siin­sä kat­se­lee". Huh, tämä kuu­los­ti suo­ras­taan pe­lot­ta­val­ta. Tai­dam­me it­se ku­kin kat­sel­la jos­kus kä­si­äm­me.

Pie­nel­lä­kin ky­läl­lä saat­toi ta­pah­tua kak­si va­ka­vaa on­net­to­muut­ta pe­rä­jäl­keen. Sil­loin muis­tet­tiin synk­kä en­nus­tus: ”kak­si ei mene il­man kol­mat­ta". En­nus­te liit­tyi poik­keuk­set­ta jo­hon­kin ne­ga­tii­vi­seen ta­pah­tu­maan. Kos­kaan ei käy­nyt niin, et­tä oli­si kak­si tai kol­me ilois­ta ta­pah­tu­maa pe­räk­käin. En muis­ta, oli­si­ko se kol­mas ta­pah­tu­ma kos­kaan to­teu­tu­nut, mut­ta en­nus­te jäi py­sy­väs­ti mie­leen.

Jos asi­at ovat men­neet pit­kään so­pi­van hy­vin ja toi­vo­tul­la ta­val­la. Oli­si mu­ka­vaa, et­tä sama jat­kui­si. Pi­täi­si­kö­hän kui­ten­kin ko­put­taa maa­laa­ma­ton­ta puu­ta ihan vain var­muu­den vuok­si? Kuu­los­taa­ko tu­tul­ta? Van­ha us­ko­mus elää ja tai­taa voi­da edel­leen­kin erit­täin hy­vin.

Jos kuu­kau­si al­kaa sun­nun­tais­ta, on va­jaan kah­den vii­kon ku­lut­tua per­jan­tai ja kol­mas­tois­ta päi­vä. Se on synk­kä ja pe­lot­ta­va yh­dis­tel­mä. Ku­lu­val­le vuo­del­le se sat­tui ker­ran, tou­ko­kuus­sa. Jos­kus se on joil­le­kin sat­tu­nut on­net­to­muu­den päi­väk­si. Eh­kä yh­tä mo­nil­le se on­kin ol­lut va­loi­sa ja on­nel­li­nen päi­vä. Lu­ke­maa kol­me­tois­ta tai­de­taan pe­lä­tä maa­il­man­laa­jui­ses­ti. Jos­sain päin maa­il­maa se jä­te­tään jopa ker­ros­ta­lo­jen ker­ros­lu­ke­mas­ta pois.

Sää­tä­kin on en­nus­tet­tu vuo­sia jopa vuo­si­kym­me­niä eri­lai­sis­ta luon­no­nil­mi­öis­tä. Ke­vät­koh­mei­sen sam­ma­kon hyp­pe­lys­tä ja hyp­py­jen pi­tuu­des­ta voi kuu­lem­ma en­nus­taa tu­le­van ke­sän sään. Ei­kä pih­la­ja­kaan kah­ta taak­kaa kan­na: jos on pal­jon lun­ta pih­la­jan pääl­lä, ei tule seu­raa­va­na syk­sy­nä mar­jo­ja. Tai toi­sin­päin: jos on pal­jon mar­jo­ja, seu­raa­va tal­vi on vä­hä­lu­mi­nen. En muis­ta kum­min päin sitä pi­täi­si tul­ki­ta. Tou­ko­kuus­sa Er­kin ja Ur­pon päi­vik­si toi­vot­tiin kyl­mää sää­tä, jos näin oli, sil­loin tu­lee hyvä kesä ja run­sas sato syk­syk­si. Jos sää oli­kin läm­min näi­nä päi­vi­nä, pe­lät­tiin, et­tä sato oli me­ne­tet­ty jo en­nen kuin sitä oli edes kyl­vet­ty.

Unil­la on ol­lut Raa­ma­tun ker­to­muk­sis­sa suu­ri, jopa his­to­ri­al­li­nen mer­ki­tys. Jaa­kob näki unes­sa por­taat, jot­ka ulot­tui­vat maas­ta tai­vaa­seen. Ju­ma­lan en­ke­lit kul­ki­vat nii­tä ylös ja alas. Uneen liit­tyi Ju­ma­lan lu­paus: ”Tä­män maan, jol­la sinä ma­kaat, minä an­nan si­nul­le ja si­nun jäl­ke­läi­sil­le­si” (1. Moos. 28:12–13).

Myö­hem­min ker­ro­taan Joo­se­fis­ta, joka tul­kit­see faa­ra­on nä­ke­mät unet. Unien ym­mär­tä­mi­sel­lä oli suu­ri mer­ki­tys. Egyp­ti ja mo­net ym­pä­ris­tön maat vält­tyi­vät nä­län­hä­däl­tä. Faa­rao sa­noi Joo­se­fil­le: ”Kos­ka Ju­ma­la on tä­män kai­ken si­nul­le il­moit­ta­nut, ei voi ol­la tois­ta niin vii­sas­ta ja tai­ta­vaa mies­tä kuin sinä” (1. Moos. 41:39).

Joo­sef, Ma­ri­an kih­lat­tu, ai­koi pur­kaa avi­o­liit­to­so­pi­muk­sen kai­kes­sa hil­jai­suu­des­sa. Her­ran en­ke­li il­mes­tyi hä­nel­le unes­sa. ”Älä pel­kää ot­taa Ma­ri­aa vai­mok­se­si. Unes­ta he­rät­ty­ään Joo­sef teki niin kuin en­ke­li oli hä­nel­le käs­ke­nyt ja ot­ti Ma­ri­an vai­mok­seen.” (Matt.1: 19, 25.)

Myös pako Egyp­tiin ta­pah­tui unes­sa ker­ro­tun va­roi­tuk­sen vuok­si: ”Nou­se, ota lap­si ja hä­nen äi­tin­sä mu­kaa­si ja pa­ke­ne Egyp­tiin. Pysy siel­lä kun­nes käs­ken si­nun pa­la­ta.” (Matt. 2:13.)

Kir­jas­tois­ta löy­tyy pal­jon kir­jo­ja unien se­li­tyk­sis­tä. En tie­dä mi­ten suo­sit­tua lu­ke­mis­toa se on, en ole kos­kaan lu­ke­nut sel­lai­sia. Näen unia, sekä hy­viä et­tä pa­ho­ja, koh­tuul­li­sen usein, ku­ten to­den­nä­köi­ses­ti val­ta­o­sa suo­ma­lai­sis­ta. Saa­tam­me kes­kus­tel­la nä­ke­mis­täm­me unis­ta ys­tä­viem­me ja lä­heis­tem­me kans­sa. ”Näin kum­mal­li­sen unen, mi­tä­hän se­kin voi mer­ki­tä?” Jos­kus unien us­ko­mi­siin on lii­tet­ty sa­non­ta, ”joka uniin­sa us­koo, se var­jo­aan pel­kää".

Suh­tau­dun vä­hän epäil­len ja pää­o­sin huu­mo­ri­mie­lel­lä mo­niin en­nus­tuk­siin. Vii­sas val­ti­o­mies sa­noi jo kau­an sit­ten, et­tä ”en­nus­ta­mi­nen on vai­ke­aa, var­sin­kin tu­le­vai­suu­den". Sään en­nus­ta­mi­nen näyt­tää myös ole­van edel­leen­kin koh­tuul­li­sen vai­kea laji. To­sin sään pa­ris­sa työ­tään te­ke­vät am­mat­ti­lai­set myön­tä­vät­kin, et­tä ”yli kym­me­nen vuo­ro­kau­den en­nus­te on epä­var­maa".

JouniLesonen
Olen Savossa syntynyt, mutta tunnen nykyisin itseni kainuulaiseksi jylhien järvien ja korpien mieheksi. Olen ollut reilu 42 vuotta ambulanssissa töissä ensihoitajana. Meillä on luonto lähellä ja minä lähellä luontoa. On huiman upeaa nousta kesäisenä yönä samaan aikaan auringon kanssa ja mennä järvelle. Voisin kertoa suurista kaloista, joita olen Oulujärveltä saanut. Myös Raamatusta löytyy elämänmakuisia tekstejä, joita voin siteerata aivan arkisiinkin kertomuksiin.
4.7.2022

Käänny puoleeni; Herra, ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Ps. 25:16

Viikon kysymys