JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Jumala siunatkoon Suomen kansaa

29.4.2023 6.00

Juttua muokattu:

26.4. 09:59
2023042609592620230429060000

Mark­ku Ka­mu­la

Kun seu­rai­len ko­ti­maan uu­ti­sia, uu­ti­sia maa­il­mal­ta ja vie­lä kes­kus­te­lui­ta so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa, tu­lee mo­nen­lai­sia miet­tei­tä. Tu­lee aja­tuk­sia, jot­ka ovat men­nei­syyt­tä pei­laa­via, toi­veik­kai­ta ja tu­le­vai­suu­teen ku­rot­ta­via.

En­sin­nä­kin on hie­noa, et­tä Suo­mes­sa on pe­rus­tus­lain ta­kaa­ma jär­jes­tel­mä, joka mah­dol­lis­taa puo­lu­ei­den pe­rus­ta­mi­sen ja niis­sä vai­kut­ta­mi­sen. Pe­ri­aat­tees­sa kuka ta­han­sa voi sel­vit­tää vaa­leis­sa aja­tus­ten­sa ja ar­vo­jen­sa kan­na­tuk­sen. Näin ei ole lä­hel­le­kään kaik­ki­al­la maa­il­mas­sa. Ko­vin moni kan­sa on alis­tet­tu tot­te­le­maan hil­jaa hal­lit­si­jan tai pie­nen si­sä­pii­rin käs­ky­jä. Sel­lai­ses­sa yh­teis­kun­nas­sa on­nel­li­suu­des­ta ja hy­väs­tä elä­mäs­tä voi lä­hin­nä unel­moi­da.

Ei meil­lä­kään ko­vin kau­aa ole näin ol­lut, vain kah­den–kol­men su­ku­pol­ven ta­ka­na ovat ai­van toi­sen­lai­set ajat. Kah­des­ta Piip­po­lan vaa­ris­ta­ni nuo­rem­pi on ol­lut vuo­den ikäi­nen, kun Suo­men suu­ri­ruh­ti­nas­kun­nas­sa on pi­det­ty en­sim­mäi­set ylei­set edus­kun­ta­vaa­lit. Sil­loin Suo­mi on ol­lut osa Ve­nä­jän kei­sa­ri­kun­taa.

Suo­men ta­sa­val­ta on syn­ty­nyt vas­ta kym­me­nen vuot­ta en­sim­mäis­ten edus­kun­ta­vaa­lien jäl­keen. Van­hem­pi Piip­po­lan vaa­reis­ta­ni on ol­lut al­le kol­mi­kymp­pi­nen mies, kun it­se­näi­syys­ju­lis­tus on an­net­tu ja Suo­men it­se­näi­syys tun­nus­tet­tu ul­ko­val­to­jen toi­mes­ta. Ja jo vuo­den pääs­tä isä­ni isä on ol­lut puo­lus­ta­mas­sa nuo­ren ta­sa­val­lan it­se­näi­syyt­tä vel­jes­so­das­sa. Näin ker­too pe­ri­mä­tie­to – kir­jal­li­sia do­ku­ment­te­ja asi­as­ta en ole näh­nyt.

Tuo­ta vel­jes­so­taa olen miet­ti­nyt lu­ke­mat­to­man mo­net ker­rat. Jo pel­käs­tään so­dan ni­me­ä­mi­nen – vel­jes­so­ta, si­säl­lis­so­ta, va­paus­so­ta tai jo­kin muu – saa miet­ti­mään. It­se kut­sun sitä vel­jes­so­dak­si, kos­ka niin lä­hel­lä toi­si­aan ole­vat ih­mi­set ovat kään­ty­neet toi­si­aan vas­taan. Isän­nät ja ren­git ovat ol­leet vas­tak­kain. Teh­tai­den joh­ta­jat ja työn­te­ki­jät ovat ol­leet vas­tak­kain. Vas­tak­kain ovat ol­leet val­ti­ol­lis­ten so­ta­voi­mien li­säk­si sa­maa kiel­tä pu­hu­vat naa­pu­rit, sa­maa li­haa ja ver­ta ole­vat ikä­to­ve­rit, sa­man isän­maan ra­ken­ta­jat ja toi­vot. Isät ja po­jat, äi­dit ja tyt­tä­ret­kin. Mi­ten ih­mees­sä tämä kan­sal­li­nen mur­he pää­si ta­pah­tu­maan?

Ajat­te­len mie­lel­lä­ni, et­tä tuol­lai­nen sota ei ole Suo­mes­sa enää mah­dol­li­nen. Oli­han vel­jes­so­dan sie­me­net kyl­vet­ty maa­pe­rään, joka koos­tui köy­hän kan­san ää­rim­mäi­sen kur­jis­ta olois­ta, jot­ka ei­vät mo­nil­ta osin poi­ken­neet or­juu­des­ta. Pää­tök­siä te­ke­vien ka­ma­reis­sa alas pai­net­tu­jen ää­ni ei kuu­lu­nut tai sitä ei ha­lut­tu kuun­nel­la. Tai­ta­vas­ti agi­toi­tu­na näl­käi­nen, vä­sy­nyt ja vi­haan liet­sot­tu kan­sa us­koi tap­pa­mi­sen oi­keu­tuk­seen, tart­tui asei­siin ja as­tui tu­hon tiel­le. Lupa teh­dä pa­haa le­vi­si kuin rut­to­tau­ti. Pa­huu­teen ja jul­muu­teen syyl­lis­tyt­tiin rin­ta­ma­lin­jo­jen mo­lem­mil­la puo­lil­la. Oi­keu­tus pa­huu­teen tuli vas­ta­puo­len pa­hois­ta te­ois­ta, so­dan jul­ma li­ha­myl­ly ruok­ki it­se­ään.

Tä­nään­kään Suo­mes­sa asu­vat ih­mi­set ei­vät ole sen pa­rem­pia kuin muu­al­la­kaan asu­vat. Us­kon, et­tä mei­tä on koh­dan­nut kä­sit­tä­mät­tö­män suu­ri Ju­ma­lan siu­naus sii­nä, et­tä kan­sam­me on saa­nut vii­sai­ta joh­ta­jia, kan­sam­me on osan­nut so­pia asi­at ja jat­kaa elä­mää yh­te­näi­se­nä. Maa­il­mas­sa ei tai­da ol­la mon­ta muu­ta kan­saa, joka on ve­ri­sen tais­te­lun jäl­keen yh­te­näis­ty­nyt, ryh­dis­täy­ty­nyt ja aloit­ta­nut maan ra­ken­ta­mi­sen rin­ta rin­nan. Päin­vas­toin; maa­il­mas­sa on pal­jon esi­merk­ke­jä sii­tä, kuin­ka kat­ke­ruu­den ja vi­han sie­me­net ovat jää­neet pin­nan al­le ver­so­ak­seen uu­des­taan esiin kyl­vä­mään li­sää kuo­le­maa ja vi­haa.

Sik­si on niin hie­noa, et­tä meil­lä on kan­san­val­tai­nen ta­sa­val­ta ja sil­lä pe­rus­tus­la­ki, jon­ka en­sim­mäi­ses­sä py­kä­läs­sä to­de­taan, et­tä ”Val­ti­o­sään­tö tur­vaa ih­mi­sar­von louk­kaa­mat­to­muu­den ja yk­si­lön va­pau­den ja oi­keu­det sekä edis­tää oi­keu­den­mu­kai­suut­ta yh­teis­kun­nas­sa”. Meil­lä on pe­rus­tus­la­ki, joka mää­rit­te­lee val­ti­o­päi­vien ja val­ti­o­neu­vos­ton ase­man. Sa­maan pe­rus­tus­la­kiin on kir­jat­tu yk­si­lön ase­ma, myös oi­keus puo­lu­ei­den pe­rus­ta­mi­seen. Edel­leen sa­mai­nen pe­rus­tus­la­ki ta­kaa meil­le oi­keu­den us­kon­non har­joit­ta­mi­seen: pe­rus­tus­lain 11§:n mu­kaan ”jo­kai­sel­la on us­kon­non ja oman­tun­non va­paus. Us­kon­non ja oman­tun­non va­pau­teen si­säl­tyy oi­keus tun­nus­taa ja har­joit­taa us­kon­toa, oi­keus il­mais­ta va­kau­mus ja oi­keus kuu­lua tai ol­la kuu­lu­mat­ta us­kon­nol­li­seen yh­dys­kun­taan.” Mo­nes­ti tu­lee mai­nit­tua vain pe­rus­tus­lain suo­mis­ta oi­keuk­sis­ta, mut­ta on meil­lä vel­vol­li­suuk­si­a­kin – tär­keim­pi­nä vel­vol­li­suus nou­dat­taa la­ke­ja ja puo­lus­taa isän­maa­tam­me.

Uu­den edus­kun­nan aloi­tet­tua työn­sä ja hal­li­tus­neu­vot­te­lui­den ol­les­sa käyn­nis­sä ru­koi­len Tai­vaan Isäl­tä lain­sää­tä­jil­le vii­saut­ta kir­joit­taa la­ke­ja, joi­den al­la kaik­ki tääl­lä asu­vat tun­te­vat ole­van­sa yh­teis­kun­nan jä­se­niä ja ha­lu­a­vat ra­ken­taa sitä. Ru­koi­len kai­kil­le päät­tä­jil­le ha­lua tut­kia Ju­ma­lan sa­naa ja tu­keu­tua sii­hen. Ru­koi­len rak­kaal­le isän­maal­lem­me ja kai­kil­le sen asuk­kail­le va­loi­saa ja tur­val­lis­ta tu­le­vai­suut­ta.

Jos maa­tam­me ei ra­ken­na

Ju­ma­la, aut­ta­jam­me,

niin työm­me tyh­jiin rau­ke­aa,

me tur­haan har­ras­tam­me.

Se min­kä ih­mis­voi­ma loi,

ei kos­kaan tääl­lä kes­tää voi,

jos tuki Her­ran puut­tuu.

VK 582:1

MarkkuKamula
Vartuin ison perheen keskellä Pohjois-Pohjanmaalla ja olen päätynyt ison perheen isäksi Päijät-Hämeeseen. Koen kainuulaisen mentaliteetin omakseni – Nälkämaan laulu sykähdyttää aina. Vapaa-aikaani vietän mieluiten lueskellen tai mökillä ja kotipihalla puuhastellen. Kirves, lapio, talikko ja harava sopivat käsiini hyvin. Kalastusta ja metsästystä harrastan kevyesti. Toimeentuloni hankin toimitusjohtajana rakennusalalla. Voit halutessasi antaa palautetta teksteistäni osoitteeseen markku.kamula@gmail.com.
21.2.2024

Koska Jeesus on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan. Hepr. 2:18

Viikon kysymys