JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kau­nis juh­la

22.11.2019 6.28

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420191122062800

Olen pa­pin­vi­ras­sa ol­les­sa­ni saa­nut ol­la mo­nis­sa hie­nois­sa juh­lis­sa. Nyt eläk­keel­lä­kin mi­nua on kut­sut­tu vie­lä mu­kaan.

Kir­kon py­hät toi­mi­tuk­set ovat hie­no­ja juh­la­het­kiä mi­nul­le, mut­ta ai­van eri­tyi­ses­ti niil­le, joi­ta se kos­ket­taa. Ne ovat ai­nut­ker­tai­sia juh­lia. Kas­te, kon­fir­moin­ti ja hau­taan siu­naus kos­ket­ta­vat ih­mis­tä hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti vain ker­ran. Myös avi­o­liit­toon vih­ki­mi­nen on suu­ri juh­la­het­ki, jos­sa puo­li­sot lu­pau­tu­vat ra­kas­ta­maan toi­si­aan eli­ni­käi­ses­sä lii­tos­sa.

Kas­te­juh­la on juh­lis­ta hie­noim­pia. Kas­te on sak­ra­ment­ti, mikä tar­koit­taa sitä, et­tä se on Jee­suk­sen aset­ta­ma pyhä toi­mi­tus. Jee­sus on käs­ke­nyt kas­taa kaik­ki kan­sat, ja hän on it­se kas­te­juh­las­sa läs­nä. Ju­ma­lan sana ja vesi yh­dis­ty­vät, ja nii­den kaut­ta Jee­sus on nä­ky­väl­lä ta­val­la kas­tet­ta­van us­koa vah­vis­ta­mas­sa.

Olen ko­ke­nut, et­tä kas­te­juh­las­sa hyvä mie­li sä­tei­lee läs­nä­o­le­vis­ta. äi­ti, isä ja koko per­he, iso­van­hem­mat, kum­mit ja muut vie­raat ovat on­nel­li­sia ja iloi­sia.

Pie­ni lap­si on pu­et­tu pit­kään val­ke­aan vaat­tee­seen, ikään kuin ”tai­vaal­li­seen juh­la­pu­kuun". Van­hem­mat ovat ot­ta­neet hä­net vas­taan Ju­ma­lan lah­ja­na. He ovat ol­leet luo­mis­työn vä­li­kap­pa­lei­ta, ei­vät lap­sen te­ki­jöi­tä. Pap­pi lu­kee tä­hän liit­ty­en juh­lan alus­sa Ju­ma­lan sa­naa: ”Her­ra, sinä olet luo­nut mi­nut si­sin­tä­ni myö­ten, äi­ti­ni koh­dus­sa olet mi­nut pu­no­nut. Minä olen ih­me, suu­ri ih­me, ja kii­tän si­nua sii­tä.” (Ps.139:13.)

Kas­te­juh­lan hie­noin het­ki on, kun pie­ni lap­si kas­te­taan ni­mel­tä mai­ni­ten Isän ja Po­jan ja Py­hän Hen­gen ni­meen ja kun hä­net siu­na­taan apos­to­li­sel­la siu­nauk­sel­la ja kät­ten pääl­le pa­ne­mi­sel­la.

Mo­net ajat­te­le­vat, et­tä lap­si on vi­a­ton ja sik­si hä­net voi­daan kas­taa. Ylei­ses­ti aja­tel­laan, et­tä kas­teen sak­ra­ment­ti vä­lit­tää us­kon lap­sel­le. Raa­mat­tu kui­ten­kin opet­taa, et­tä pie­nel­lä lap­sel­la on us­ko Ju­ma­lan lah­ja­na. Se on hä­nel­lä ol­lut elä­män en­si het­kes­tä al­ka­en jo äi­din koh­dus­sa.

El­lei lap­sel­la oli­si us­koa, em­me voi­si hän­tä kas­taa, sil­lä Jee­sus sa­noo: ”Joka us­koo ja kas­te­taan, pe­las­tuu.” Lap­sen us­kon tun­nus­taa it­se Kris­tus, kun hän sa­noo: ”Mut­ta joka viet­te­lee, yh­den näis­tä pie­nis­tä, jot­ka us­ko­vat mi­nuun..." (Matt. 18:6). Lu­te­ri­lai­sen kir­kon tun­nus­tus­kir­jois­sa ope­te­taan, et­tä ”sak­ra­ment­te­ja käy­te­tään oi­kein, kun ne us­ko­en ote­taan vas­taan ja us­koa niil­lä vah­vis­te­taan”.

Ih­mis­jär­ki ei tah­do ym­mär­tää lap­sen us­koa. Mo­net ajat­te­le­vat, et­tä pie­ni lap­si ei ky­ke­ne vie­lä us­ko­maan. Sik­si on hyvä, et­tä jo­kai­ses­sa kas­te­juh­las­sa lu­e­taan Ju­ma­lan sa­naa ja tun­nus­te­taan näin myös lap­sen us­ko kol­miyh­tei­seen Ju­ma­laan.

Jee­suk­sen­kin ai­ka­na oli ih­mi­siä, jot­ka ha­lu­si­vat tuo­da lap­sen­sa Jee­suk­sen luo. Ope­tus­lap­set moit­ti­vat tuo­jia. He ajat­te­li­vat, et­tä Jee­suk­sel­la on tär­ke­äm­pää te­ke­mis­tä kuin ot­taa pie­niä lap­sia sy­liin­sä ja siu­na­ta hei­tä. Jee­sus oi­kein när­käs­tyi ope­tus­lap­sil­leen ja sa­noi pai­nok­kaas­ti: ”Sal­li­kaa las­ten tul­la mi­nun luok­se­ni, äl­kää es­tä­kö hei­tä. Hei­dän kal­tais­ten­sa on Ju­ma­lan val­ta­kun­ta. To­ti­ses­ti: joka ei ota Ju­ma­lan val­ta­kun­taa vas­taan niin kuin lap­si, hän ei sin­ne pää­se.” (Mark.10:13–16.)

Lapsenlapsen kastejuhlassa.

Lapsenlapsen kastejuhlassa.

Kas­te on nä­ky­vä ar­mon­merk­ki ja hy­vän oman­tun­non liit­to Ju­ma­lan kans­sa. Kol­miyh­tei­nen Ju­ma­la vah­vis­taa sii­nä pie­no­kai­sen us­koa. Ju­ma­la on hä­net luo­nut, Kris­tus on lu­nas­ta­nut ja Pyhä Hen­ki py­hit­tää hän­tä Ju­ma­lan lap­se­na Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan osal­li­suu­des­sa.

Kas­te­toi­mi­tuk­seen liit­tyy myös vir­siä ja ru­kouk­sia. Niis­sä kii­te­tään lap­ses­ta ja us­kon lah­jas­ta. Ru­kouk­ses­sa pyy­de­tään, et­tä Ju­ma­la var­je­li­si lap­sen, van­hem­mat, kum­mit ja kaik­ki muut­kin us­kos­sa elä­män lop­puun saak­ka. Pap­pi pi­tää pu­heen ja siu­naa kas­tet­ta­van ris­tin­mer­kil­lä.

Puhe päät­tyy kas­teen ase­tus­sa­noi­hin eli sii­hen, mi­ten Jee­sus on it­se käs­ke­nyt opet­taa kaik­kia kan­so­ja ja kas­taa Isän ja Po­jan ja Py­hän Hen­gen ni­meen. Kas­te­käs­kyyn si­säl­ty­vä Jee­suk­sen lu­paus on loh­dul­li­nen koko per­heel­le: ”Minä olen tei­dän kans­san­ne joka päi­vä maa­il­man lop­puun as­ti” (Matt. 28:20).

Kas­te­juh­lan pää­a­sia ei ole ni­men an­ta­mi­nen, vaik­ka se pe­rin­tei­ses­ti sii­nä yh­tey­des­sä en­si ker­ran jul­kis­te­taan. Mi­nu­a­kin on mon­ta ker­taa pyy­det­ty, et­tä tu­li­sin an­ta­maan ni­men lap­sel­le, kun on pyy­det­ty toi­mit­ta­maan kas­te. To­sin en ker­taa­kaan ole it­se saa­nut an­taa ni­meä, vaan van­hem­mat ovat ha­lun­neet sen päät­tää. No, eh­kä pyyn­tö on ha­lut­tu lei­kil­li­ses­ti esit­tää. Pää­a­sia on kui­ten­kin lap­sen kas­ta­mi­nen Jee­suk­sen käs­kyn mu­kaan.

Juh­lan jäl­keen ote­taan va­lo­ku­via. Ne ovat mu­ka­via muis­to­ja hie­nos­ta ai­nut­ker­tai­ses­ta juh­las­ta. Nii­tä on mu­ka­va kat­sel­la jäl­keen­päin, ja ne vä­lit­tä­vät kas­te­tul­le hä­nen vart­tu­es­saan hie­non muis­ton.

Kas­te­het­ken jäl­keen nau­ti­taan yh­des­sä­o­los­ta ja sa­mal­la mais­tel­laan pöy­dän an­ti­mia. Tar­joi­lu­kaan ei kui­ten­kaan ole vält­tä­mä­tön osa kas­te­juh­laa. Sil­lä ei pidä ke­nen­kään van­hem­man kuor­mit­taa it­se­ään. Kas­te­juh­lan voi jär­jes­tää ko­din li­säk­si myös kir­kos­sa tai muus­sa so­pi­vas­sa pai­kas­sa.

Ker­ran erääs­sä kas­te­juh­las­sa en­nen toi­mi­tus­ta eräs vie­ras tuli mi­nua pu­hut­te­le­maan. Hän sa­noi, et­tä minä teen suu­ren syn­nin ja jou­dun vii­mei­sel­lä tuo­mi­ol­la te­ke­mään ti­liä, jos kas­tan tä­män pie­nen lap­sen. Minä sa­noin hä­nel­le: ”Minä kas­tan tä­män lap­sen mie­lel­lä­ni, kun Jee­sus on käs­ke­nyt näin teh­dä ja van­hem­mat ovat pyy­tä­neet mi­nua kas­ta­maan tä­män lap­sen. Minä us­kon, et­tä teen suu­rem­man syn­nin, jos jä­tän tä­män us­ko­vai­sen lap­sen kas­ta­mat­ta.”

Va­li­tet­ta­vas­ti ny­kyi­sin mo­net van­hem­mat ei­vät enää kas­ta­ta las­taan. Kas­teen ti­lal­le on tul­lut ”ni­mi­äi­set”, joka on täy­sin maal­li­nen juh­la. Jos jä­täm­me kas­ta­mat­ta lap­sem­me, hyl­kääm­me Jee­suk­sen käs­kyn. Lu­te­ri­lai­ses­sa kir­kos­sa sak­ra­ment­tien hoi­ta­mi­nen on us­kot­tu pa­peil­le. Ajal­li­sen seu­ra­kun­nan jä­sen lap­ses­ta tu­lee kas­teen jäl­keen. Tai­vaan val­ta­kun­nan jä­sen hän on elä­män en­si het­kes­tä läh­tien.

Ajal­li­ses­sa seu­ra­kun­nas­sa eli evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­ses­sa kir­kos­sa mei­dän us­ko­vais­ten on hyvä ol­la ja teh­dä evan­ke­liu­min työ­tä. Kir­kon opin pe­rus­ta on yhä py­häs­sä Raa­ma­tus­sa, vaik­ka kir­kos­sa on hor­ju­tet­tu tuo­ta pe­rus­taa ja sii­tä on poi­ket­tu­kin. Koko Suo­men kan­san etu on ol­lut lu­te­ri­lai­nen kan­san­kirk­ko. Sen ole­mas­sa­o­lo on suo­jan­nut krii­sien ai­ka­na ja tuo­nut mo­niin ih­mi­se­lä­män vai­hei­siin ja juh­liin toi­von nä­kö­a­laa.

OlaviVallivaara
Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen saanut kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.
OlaviVallivaara

Maa­il­man­lop­pu

27.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Olen­ko pyhä?

1.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Tä­nään

10.1.2020 6.45
OlaviVallivaara

Kiu­saa­mi­nen sa­tut­taa

19.10.2019 6.37
OlaviVallivaara

Ul­ko­puo­li­suu­des­ta

24.9.2019 13.29
OlaviVallivaara

Hyvä ih­mi­nen

14.8.2019 6.52
OlaviVallivaara

Ih­meel­li­nen yh­tei­sö

19.7.2019 6.19
OlaviVallivaara

Muis­ta mi­nua

9.6.2019 6.33
OlaviVallivaara

Isä­nä ja kas­vat­ta­ja­na

4.5.2019 6.00
OlaviVallivaara

Jär­ki vai tun­teet

25.3.2019 6.08
OlaviVallivaara

Muis­tot kan­ta­vat

26.2.2019 6.11
OlaviVallivaara

Tär­keys­jär­jes­tys

19.1.2019 6.59
OlaviVallivaara

Pi­meys vä­syt­tää – valo voi­maan­nut­taa

17.12.2018 6.46
OlaviVallivaara

On­ko avi­oe­ro oi­kea rat­kai­su?

27.11.2018 6.28
OlaviVallivaara

Pi­täi­si­kö ruo­kai­lu­tot­tu­muk­sia muut­taa?

7.11.2018 6.42
OlaviVallivaara

Yk­si­näi­syy­den on­gel­ma

30.9.2018 6.40
OlaviVallivaara

Hyvä ol­la

6.9.2018 6.31
OlaviVallivaara

Olo­ni oli kuin tai­vaas­sa

26.7.2018 6.41
OlaviVallivaara

Mu­ka­va reis­su Taa­lain­maal­le

20.6.2018 6.04
OlaviVallivaara

Lepo on lah­jaa

1.5.2018 6.04
OlaviVallivaara

Kor­keim­man kä­res

9.4.2018 6.27
OlaviVallivaara

Osaan­ko kuun­nel­la?

5.3.2018 6.41
OlaviVallivaara

Ar­mon kou­lus­sa

2.2.2018 6.49
OlaviVallivaara

Pää­si­kö hän tai­vaa­seen?

31.12.2017 6.57
OlaviVallivaara

Jou­lun­viet­toa en­nen ja nyt

4.12.2017 6.32
OlaviVallivaara

Koh­tuu­den mit­ta

29.10.2017 6.53
OlaviVallivaara

On­ko nimi en­ne?

29.9.2017 6.26
OlaviVallivaara

Pai­nia it­ten­sä kans­sa

26.8.2017 6.51
OlaviVallivaara

Tuu­let tuo­vat vies­tin

23.7.2017 6.02
OlaviVallivaara

”Rip­pis­kou­lu­hun vai Yli­se­hen maa­laa­maan?”

27.6.2017 6.50
OlaviVallivaara

Rii­si­puu­roa ja mus­tik­ka­vel­liä

25.5.2017 6.34
1.4.2020

Her­ra, mi­nun Ju­ma­la­ni, ku­kaan ei ole si­nun ver­tai­se­si! Sinä olet teh­nyt suu­ria te­ko­ja, sinä ajat­te­let mei­dän pa­ras­tam­me. Ps. 40:6

Viikon kysymys