JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ke­sän ilo­ja

30.6.2020 6.20

Juttua muokattu:

22.6. 16:25
2020062216252620200630062000

Tänä ke­sä­nä voi­maan­nun mo­nis­ta pie­nis­tä ja pin­nal­li­sis­ta­kin asi­ois­ta. Nur­mi­kol­la kä­ve­ly tuot­taa niin pal­jon iloa – var­sin­kin kun muis­tan, et­tä vie­lä vii­me ke­sä­nä ta­loa ym­pä­röi­vät hors­mat, mul­ta­ka­sat ja hiek­ka. Iloit­sen, vaik­ka vie­lä mul­ta osit­tain pöl­ly­ää­kin kä­vel­les­sä.

Yri­tän naut­tia par­haa­ni mu­kaan hel­teis­tä, lä­hin­nä var­jo­paik­ko­ja ku­lut­ta­en. Siis­pä yk­si voi­maa an­ta­va asia on var­joi­nen ta­ka­pi­han te­ras­si. Siel­tä on mu­ka­va seu­ra­ta las­ten leik­ke­jä.

Myös koh­ta val­mis­tu­va leik­ki­mök­ki ilah­dut­taa mi­nua, mut­ta eri­tyi­ses­ti lap­sia. Iloi­set nau­ru­suut kurk­ki­vat ik­ku­na-au­kois­ta: tätä on odo­tet­tu koko tal­vi.

Kun ar­keen si­säl­tyy pal­jon pie­nim­män it­kua ja hän nuk­kuu vain ly­hyi­tä tork­ku­ja, tun­nin kes­tä­vät päi­vä­u­net tun­tu­vat erit­täin mu­ka­vil­ta! Ja ne su­loi­set jo­kel­tel­te­lut ja tuik­ki­vat mus­tik­ka­sil­mät, on­nen het­kiä.

Pien­ten las­ten kans­sa ilon­het­kiä on pal­jon, kun nii­hin vain muis­taa tart­tua. Kun jak­saa is­tah­taa hiek­ka­laa­ti­kon reu­nal­le mais­te­le­maan hiek­ka­kak­kua, saa vil­pit­tö­män kii­tok­sen ja hy­myn. Ja kun an­taa lap­sil­le eväi­tä ulos, lois­taa on­nes­ta kirk­kaat sil­mät kil­paa au­rin­gon kans­sa.

Voi kun muis­tai­si tart­tua näi­hin het­kiin use­am­min, naut­tia it­se­kin het­kes­tä kuin lap­si!

Lin­tu­jen lau­lua py­säh­dyn kuun­te­le­maan päi­vit­täin. Mei­dän omas­sa met­säs­sä tai­taa asus­tel­la pöl­lö, kun niin usein kuu­luu hu­hui­lua. Myös käki kuk­kuu lä­hes joka päi­vä. Mo­net pik­kui­set lin­nut kon­ser­toi­vat lä­hi­puis­sa. Kol­me­vuo­ti­aan sa­noi­hin on help­po yh­tyä: "Minä tyk­kään lin­nuis­ta".

Kir­joit­ta­mi­nen on ol­lut ai­na mi­nul­le tär­ke­ää. Nämä blo­gi­teks­tit syn­ty­vät ar­jen muis­tois­ta ja aja­tuk­sis­ta. Kir­joi­tan usein aja­tuk­si­a­ni ylös myös ru­no­jen muo­dos­sa. Tämä runo syn­tyi vai­ke­a­na het­ke­nä, jol­loin us­ko an­toi vah­vaa luot­ta­mus­ta ja tur­vaa.


Lou­hik­koi­nen pol­ku,

kyl­mä poh­jois­tuu­li

Ja­lat ovat vä­sy­neet kul­ke­maan

Kor­vis­sa hu­mi­see tuu­li, lii­an ko­vaa

Jos­sa­kin lau­laa lin­tu niin luot­ta­vai­sin mie­lin

Luon­to he­rää kai­kes­ta huo­li­mat­ta

taas uu­teen vuo­de­nai­kaan

Kaik­ki on kor­keim­man kä­sis­sä

Ja mi­nä­kin löy­dän luot­ta­muk­sen,

kaik­ki jär­jes­tyy kyl­lä

MiiaKivioja
Olen 23-vuotias äiti, vaimo ja nainen. Elän lapsuuden unelmaani kotiäitinä omassa kodissani Haapavedellä. Mietiskelen paljon asioita ja pohdin elämää. Rakastan kaikkea kaunista ja itsetehtyä. Siispä tartun usein virkkuukoukkuun tai sukkapuikkoihin, kun rauhallinen hetki koittaa. Jos aikaa on enemmän, haen pihametsästä tarpeita kranssiin tai maljakkoon. Myös musiikki on minulle erittäin tärkeää.
10.7.2020

Minä lau­lan kii­tos­ta Her­ral­le, hän pi­tää mi­nus­ta huo­len. Ps. 13:6

Viikon kysymys