JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Keskenmenosta jäi haikeus

Päivämiehen vierasblogi
Nykyiset blogit
27.9.2016 6.20

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160927062000

Noin kym­me­nen vuot­ta sit­ten koin kes­ken­me­non odot­ta­es­sa­ni tois­ta las­ta­ni, ai­van al­ku­ras­kau­des­sa. Tar­vit­sin ti­lan­tee­seen myös lääk­keel­lis­tä apua, jo­ten ha­keu­duin hoi­det­ta­vak­si asui­na­lu­ee­ni pie­neen sai­raa­laan.

Fyy­si­ses­ti kaik­ki meni hy­vin, mut­ta ko­ke­mus oli ko­lea. Vie­tin huo­nees­sa­ni yk­sin ai­kaa, pa­le­lin ja tä­ri­sin. Mie­he­ni oli ke­sä­töis­sä kau­ka­na, ei­kä pääs­syt tu­ek­se­ni. Sai­raan­hoi­ta­ja toi huo­nee­see­ni me­tal­li­äm­pä­rin, jota hän ke­hot­ti käyt­tä­mään ai­na, kun tu­li­si tar­ve käy­dä ves­sas­sa. Sään­nöl­li­sin vä­li­a­join hän kävi kat­so­mas­sa, joko kes­ken­me­no oli lo­pus­sa.

Jos­sain vai­hees­sa hoi­ta­ja il­moit­ti äm­pä­riä tut­kies­saan, et­tä nyt oli tul­lut ”oi­ke­an­lais­ta ma­te­ri­aa­lia”. Hän ker­toi, et­tä täl­lä ma­te­ri­aa­lil­la oli ol­lut jo ih­mi­sen muo­to: kä­det ja ja­lat oli­vat ero­tet­ta­vis­sa. Hän ei näyt­tä­nyt ma­te­ri­aa­lia mi­nul­le vaan meni huo­neen yh­tey­des­sä ole­vaan ves­saan ja huuh­te­li tuon ”ma­te­ri­aa­lin” vie­mä­riin.

Koen, et­tä konk­reet­tis­ten toi­men­pi­tei­den osal­ta mi­nua hoi­det­tiin asi­al­li­ses­ti. Su­rus­ta tai me­ne­tyk­ses­tä ei kui­ten­kaan pu­hut­tu mi­tään. Ku­kaan ei ky­sy­nyt, mil­tä täl­lai­nen asia tun­tuu. En osaa sa­noa, oli­ko kipu kova, mut­ta tuos­ta ti­lan­tees­ta jäi hy­vin val­ju muis­to. Vai­kein­ta oli se, mi­ten pien­tä ih­mi­sen al­kua koh­del­tiin.

Pian sain lu­van läh­teä sai­raa­las­ta ko­tiin. Ko­ke­muk­sen jäl­jil­tä mie­li oli tur­ta ja au­tio. En muis­ta hoi­ta­jien kas­vo­ja, en huo­net­ta­kaan, mut­ta kuu­le­ma­ni sa­nat – "oi­ke­an­lais­ta ma­te­ri­aa­lia" – ne muis­tan tar­kal­leen. Yri­tin ha­kea niil­le se­li­tys­tä: Tämä on heil­le ru­tii­nia. He hoi­ta­vat niin mo­nen­lai­sia po­ti­lai­ta. Eh­kä he ei­vät huo­man­neet, et­tä tämä ei ol­lut toi­vot­tu ras­kau­den­kes­key­tys. Mut­ta oli­si­vat­ko ky­sei­set sa­nat sil­loin­kaan oi­ke­an­lais­ta hoi­toa?

Kes­ken­me­no­ko­ke­muk­sia on var­maan­kin yh­tä mon­ta kuin on kes­ken­me­no­a­kin. Asia nou­si jul­ki­seen kes­kus­te­luun, kun Eli­na Sahlg­ren kir­joit­ti Hel­sin­gin sa­no­mien mie­li­pi­de­o­sas­tol­la 16.9. omas­ta kes­ken­me­no­ko­ke­muk­ses­taan. Sahlg­ren­kin oli ko­ke­nut, et­tä hän jäi kes­ken­me­non ai­heut­ta­man hen­ki­sen ki­vun kans­sa yk­sin. Hän kir­joit­taa, et­tä fyy­si­ses­ti kes­ken­me­no hoi­det­tiin asi­an­mu­kai­sel­la ta­val­la, ei­kä hoi­dos­ta ol­lut huo­maut­ta­mis­ta.

Vie­lä­kään en ole löy­tä­nyt se­li­tys­tä sa­noil­le, joi­ta mi­nul­le sa­not­tiin vuo­sia sit­ten kes­ken­me­no­ti­lan­tees­sa. En­kä sil­le, et­tä ih­mi­sen al­ku, joka oli mi­nul­le lap­si, huuh­del­tiin kuul­te­ni vie­mä­riin. En miel­lä ras­kaus­viik­ko­ja mit­ta­rik­si sil­le, mil­loin meis­tä tu­li­si pu­hua ih­mi­si­nä, vaik­ka ihan pie­nen pie­ni­nä ih­mi­si­nä.

Kun kes­ken­me­non het­kel­lä pu­hu­taan ras­kaus­ma­te­ri­aa­lis­ta, tuol­la sa­nal­la ai­van kuin kiel­le­tään pie­nen ih­mi­sen ar­vo. Se ei myös­kään si­säl­lä aja­tus­ta su­rul­li­ses­ta me­ne­tyk­ses­tä. Mi­ten loh­dul­lis­ta oli­si ol­lut, jos hoi­ta­ja oli­si pu­hu­nut lem­pe­äs­ti sii­tä, et­tä pie­ni ih­mi­nen on jät­tä­nyt tä­män elä­män jo en­nen syn­ty­mään­sä, ja sa­mal­la oli­si kää­ri­nyt pie­nen vaik­ka­pa puh­taa­seen pa­pe­riin tai kan­kaa­seen.

Hel­sin­gin sa­no­mien mie­li­pi­de­o­sas­tol­le tuli pian Eli­na Sahlg­re­nin kir­joi­tuk­sen jäl­keen asi­an­tun­ti­jan vas­taus, jos­sa hän ker­toi, et­tä kes­ken­me­no­jen hoi­dos­ta on ole­mas­sa kan­sal­li­set asi­an­tun­ti­ja­ryh­män laa­ti­mat suo­si­tuk­set vuo­den 2013 äi­tiys­neu­vo­la­op­paas­sa. Sahlg­re­nin kir­joi­tuk­ses­ta käy il­mi, et­tei­vät suo­si­tuk­set ole tul­leet käy­tän­töön. Mi­ten­hän suo­si­tuk­set jal­kau­tui­si­vat myös sai­raa­loi­hin, jois­sa kes­ken­me­no­ja hoi­de­taan?

Kes­ken­me­nos­ta ei jää­nyt mi­nul­le pel­koa, ei suur­ta ah­dis­tus­ta­kaan, vaik­ka niin­kin oli­si voi­nut käy­dä. Päi­vät vain oli­vat sen jäl­keen val­ju­ja, jo­ten­kin vä­rit­tö­miä. Oli aa­vis­tuk­sia su­rus­ta, enem­män se­lit­tä­mä­tön­tä hai­keut­ta. Jon­kin ver­ran oli it­se­syy­tök­siä – oli­ko­han va­ro­vai­nen tram­po­lii­nil­la hyp­pi­mi­nen­kin ol­lut lii­kaa?

Lap­sen koh­das­ta mi­nul­la on loh­dul­li­nen nä­ky­mä: Ju­ma­la, joka hä­net loi, ot­ti var­mas­ti hä­net huo­maan­sa. ”Si­nun sil­mä­si nä­ki­vät mi­nut jo idul­la­ni, si­nun kir­jaa­si on kaik­ki kir­joi­tet­tu. En­nen kuin olin elä­nyt päi­vää­kään, oli­vat kaik­ki päi­vä­ni jo luo­dut.” (Ps. 139:16.)

Ni­mi­merk­ki "Kes­ken­me­non ko­ke­nut"

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys