Hanna-Maria Jurmu
Kirja on hyvä joululahja. Joulu ilman yhtään kirjalahjaa tuntuisi varmaan oudolta.
Kirjan voi antaa myös joulutervehdyksenä. Me saimme rakkailta naapureiltamme joulukortin kumppanina Mirja Heikkilän pienen kirjasen nimeltään Herkkäkorvainen tyttö.
Siinä halutaan pienten satujen avulla auttaa lukijaa löytämään tunteitaan ja ymmärtämään itseään ja muita ihmisiä. Eräässä sadussa Alina-niminen tyttö sanoo näin: "Haluaisin ystävän… Sellaisen, joka kuuntelee asioitani. Ja minä voisin kuunnella häntä. Tai olisimme hiljaa ja katselisimme yhdessä metsää.”
Siskoltani saimme puolisoni kanssa lahjaksi John Eliot Gardinerin kirjan Musiikkia taivaan holveissa. Kirja on muotokuva Johan Sebastian Bachista.
Kirja sisältää lähes 600 sivua puhetta säveltäjästä. Olen lukemassa vasta esipuhetta. Mitenköhän kirja kannattaisi lukea? Olisipa lukiessa energiaa, innostusta ja aikaa kuunnella samalla sitä musiikkia, mihin teksti viittaa.
Tämän vuoden lopussa voin tarkastella, valmistuiko tuollainen luku-kuunteluprojekti!
Annoin puolisolleni joululahjaksi Helena Teräväisen kirjan Keskusteluja kauneudesta arkkitehtuurissa. Teräväinen käy kirjassaan vuoropuhelua kauneudesta kymmenen arkkitehdin kanssa. Kirjan kokokin on tietysti käsille sopiva ja taitto silmää miellyttävä.
Teos on jaettu kymmeneen osioon – niin moneen kuin on keskustelukumppaneitakin. Osiot tai kappaleet on nimetty lausahduksilla, joissa näyttäisi olevan kiteytettynä kunkin arkkitehdin perusajatus aiheesta.
Otsikot ovat hienoja! Tällaisia esimerkiksi: ”Kaikki ratkaisut pitää perustella, myös kauneus.” ”Elämyksellisyys ei vaadi pelkkää kauneutta vaan ajallisia kerrostumia.” ”Kauneus on visuaalisuutta, mutta rakennukset koetaan kaikilla aisteilla.” ”Puhun kauneudesta, koska minulle se on itsestäänselvä arvo.” ”Kauneus on tärkeää, vaikka sanaa ei käyttäisikään.” ”Rumaa ei saa rakentaa.”
Itseä kannattaa ruokkia esteettisillä elämyksillä. Sellainen voi olla vaikka tämä Teräväisen kirjan lukeminen. Lukeminenkin voi olla kaunista.
Tyttäremme puoliso sai meiltä lahjaksi kirjat Hapanjuuri taipuu ja Kansallispuistojen kutsu. Yhdelle tytöistämme ja siskolleni annoimme Vuokko Nurmesniemestä kirjoitetun elämäkerran Vuokko. Minusta tuntuu, että nämä kirjavalinnat osuivat kohdalleen. On usein pieni riski, onnistuuko lahjavalinta.
Kirjakaupassa on mukavampi tehdä ostoksia kuin verkkokaupassa. On mukava selailla kirjaa, jota on hankkimassa. Mutta kirjakaupassa ei voi hengailla koko iltaa – talvitakki päällä ja kuumissaan. Päätös pitää vain osata tehdä.
6-vuotias ja 4-vuotias lapsenlapsemme potee kumpikin tahollaan hellyttävää ja voimakkaalta vaikuttavaa koirakuumetta. Annoimme heille molemmille lahjaksi kirjan koirista nimeltään Koirarotujen maailma. Kirja esittelee suurten kuvien avulla satoja koirarotuja sekä tarkat kuvaukset rotujen erityispiirteistä. Luulen, että lapsoset tutkivat kirjojaan vielä vuosienkin päästä. Ehkä he palaavat kirjojensa pariin läpi elämän.
Äitini ja mieheni äiti saivat meiltä lahjaksi teoksen Marian katse. Kirja kertoo neitsyt Mariasta, joka määritellään kirjan takakannessa sanoin ”Kukkien madonna, taivaan kuningatar, lohduttaja ja luontoemo”. Kirjan esittelytekstissä mainitaan, että Marian katse perehtyy Marian elämän lisäksi siihen kulttiin, joka on syntynyt hänen ympärilleen, sekä monitahoiseen kertomus- ja kuvatraditioon.
Kirjan kirjoittaja Sisko Ylimartimo oli äidinkielenopettajani yläasteella. Myöhemmin hänestä tuli taidehistorioitsija, jonka kurssilla olin aikuisiällä. Hän oli myös vetäjänä opintoihini liittyvällä ikimuistoisella ekskursiolla Turkuun ja Helsinkiin. Ylimartimo tekee kaiken perusteellisesti, huolellisesti ja valtaisalla älyllisellä ammattitaidolla. Marian katse -teos kannattaa hankkia omaan kirjastoon. Teos on tiedekirja, mutta sen lisäksi tavattoman kaunis taidekirja.
Ensi jouluksi, joka on noin yhdentoista kuukauden kuluttua, olemme hankkineet jo muutamia lahjakirjoja. Toivottavasti muistan hankintojen olemassaolon vielä vuoden lopussa. Nyt vielä muistan, mihin komeroon työnsin kirjapussin.
Tottahan on, että kun joku kirjoittaa kirjan, joku toinen hankkii sen. Muutoin kirjailijoita ei olisi olemassa. Mutta kaikkea ei tarvitse ostaa. Meillä on tässä ihanassa Suomessamme upea kirjastolaitos, jota voisi hyödyntää myös joulun aikaan aivan erityisellä tavalla.
Perheen tai ystäväporukan kesken voisi arpoa, kuka käy lainaamassa kenellekin joululomakirjan tai useamman. Lainakirjankin voisi kääriä kauniiseen pakettiin.
Joululahjoja hankittaessa tärkeintä lienee se, että ajattelee lahjan saajaa. Eikö olisikin keskittynyt hetki, jos menisit hiljaiseen kirjastoon ja koko siellä kuljeskelemisen ajan miettisit, mikä kirja sopisi parhaiten ystävällesi tai perheenjäsenellesi joululukemiseksi. Kirjavalinnoista voisi viritä mielenkiintoisia keskusteluja jo aattoiltana, ennen kuin yhtään kirjan sivua on luettu.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys