JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kolmekymmentäkuusi pylvästä takana

1.12.2023 6.00

Juttua muokattu:

23.11. 11:58
2023112311583920231201060000

Jou­ni Le­so­nen

Vii­si ki­lo­met­riä, vie­lä nel­jä, kol­me, kak­si, enää yk­si, sit­ten olen ko­to­na. Maan­tien var­teen oli pys­ty­tet­ty jos­kus kau­an sit­ten har­mai­ta ki­vi­pyl­väi­tä. Kor­keut­ta niil­lä oli rei­lu met­ri, le­veyt­tä va­jaa puo­li met­riä ja sy­vyyt­tä noin nel­jä­kym­men­tä sent­tiä. Nii­den al­la oli ki­vi­paa­sit, jot­ta ne py­syi­si­vät suo­ras­sa ja hy­vin pys­tys­sä.

Ai­ka ylös pyl­vää­seen oli na­pu­tel­tu jol­lain vä­li­neil­lä koh­tuul­li­sen ta­sai­nen, noin 30 x 30 sen­tin ko­koi­nen alue, joka oli maa­lat­tu val­koi­sek­si. Val­koi­sel­la poh­jal­la oli mus­tal­la kak­si lu­ke­maa. Ne il­moit­ti­vat mat­kan pi­tuut­ta oi­ke­al­le ja va­sem­mal­le, jo­hon­kin ky­lään tai kau­pun­kiin. Alem­pa­na ki­vi­paa­sis­sa oli pyö­reä, pu­nai­sek­si maa­lat­tu alue, jos­sa oli val­koi­sel­la mer­kit­ty tien nu­me­ro. Näin kul­ki­ja tie­si, mis­sä oli mat­kal­la ja kuin­ka pal­jon mat­kaa on jäl­jel­lä.

Lap­suus­ko­ti­ni lä­hel­lä ole­van tien lu­ke­mat il­moit­ti­vat mat­kan Ii­sal­mes­ta Ou­luun. Ou­luun päin mat­kaa oli rei­lu 150 ki­lo­met­riä ja Ii­sal­meen 70 ki­lo­met­riä. Pyl­väi­tä oli ki­lo­met­rin vä­lein. Kan­sa­kou­luun, jos­sa minä, si­sa­ruk­se­ni ja naa­pu­rien lap­set aloi­tim­me opin­tien, oli mat­kaa vähä va­jaat kuu­si ki­lo­met­riä. Kou­luun mei­tä kul­je­tet­tiin tak­sil­la.

Koh­tuul­li­sen lä­hel­lä kou­lua oli äi­ti­ni syn­nyin­ko­ti, ”mum­mo­la”, jok­si sitä ko­dik­kaas­ti kut­sut­tiin. Jos­tain syys­tä tuo kuu­den ki­lo­met­rin mat­ka tai­val­let­tiin jos­kus jal­kai­sin, tal­vi­sin suk­sil­la ja ke­säi­sin pol­ku­pyö­ril­lä. Pyö­räil­len se meni ko­vin no­pe­as­ti, mat­ka tun­tui ly­hy­el­tä. Lap­se­na kuu­den ki­lo­met­rin mat­ka kä­vel­len tun­tui toi­vot­to­man pit­käl­tä. Kä­ve­ly vä­syt­ti. Mie­les­sä tois­tui huo­kaus: tämä ei pää­ty kos­kaan. Mat­kaa las­ket­tiin pyl­väis­tä: seu­raa­vas­ta pyl­vääs­tä tie­si, et­tä mat­kaa on ki­lo­met­ri vä­hem­män jäl­jel­lä. Kai se loh­dut­ti. Ai­na mat­ka lo­pul­ta päät­tyi. Kou­lun ja ko­din vä­lil­lä eh­din siis las­kea vii­teen.

Jos­kus lap­se­na mat­kus­tim­me lin­ja-au­tos­sa lä­hei­sim­pään kir­kon­ky­lään, Vie­re­mäl­le, ja toi­si­naan jopa Ii­sal­meen saak­ka. Au­ton ik­ku­nas­ta kat­so­en mat­ka tait­tui no­pe­as­ti. Ki­lo­met­ri­pyl­väät suo­ras­taan vi­li­si­vät sil­mis­sä, ja kol­men­kym­me­nen ki­lo­met­rin mat­ka tun­tui päät­ty­vän lii­an no­pe­as­ti. Lin­ja-au­tos­sa mat­kus­ta­mi­nen oli jän­nit­tä­vää ja ki­vaa. Myö­hem­min tuos­ta 30 ki­lo­met­rin mat­kas­ta tuli kou­lu­mat­ka­ni.

Olet­ko sinä kos­kaan näh­nyt noi­ta ki­vi­siä ki­lo­met­ri­pyl­väi­tä? Vie­lä 1970-lu­vul­la nii­tä oli Suo­men tei­den var­sil­la 7 500 kap­pa­let­ta. Ny­kyi­sin nii­tä on enää muu­ta­mia jäl­jel­lä. Mat­ka­o­pas­teik­si nii­tä ei ole enää tar­koi­tet­tu vuo­si­kym­me­niin. Vii­mei­set ki­vi­set pyl­väät ovat muis­tut­ta­mas­ta men­nees­tä ajas­ta. Myö­hem­min mu­se­o­vi­ras­to on ju­lis­ta­nut jäl­jel­lä ole­vat ki­vi­set ki­lo­met­ri­pyl­väät his­to­ri­al­li­sen ajan mui­nais­jään­nök­sik­si. Nii­den ai­ka Suo­men maan­tei­den var­sil­la jäi var­sin ly­hy­ek­si; pää­o­sin ne pys­ty­tet­tiin 1920–1930 lu­vuil­la. Van­him­mil­la ki­vi­sil­lä pyl­väil­lä on ikää jo tu­han­sia vuo­sia. Tie­de­tään, et­tä en­sim­mäi­set ki­vi­pyl­väät on pys­ty­tet­ty Roo­man val­ta­kun­nan ai­kaan Via Ap­pi­an tien var­teen. (Wi­ki­pe­dia.)

– –

Tämä on vii­mei­nen blo­gi­ni Päi­vä­mie­hen verk­ko­leh­des­sä. Tah­don nyt teh­dä kans­sa­si pie­nen mat­kan men­nei­syy­teen.

Kol­men vuo­den ajan olen kir­joit­ta­nut jos­tain ai­hees­ta kuu­kau­den vä­lein. Siis kol­me­kym­men­tä­kuu­si ker­taa. Pa­la­taan yh­des­sä het­kek­si tuol­le mat­kal­le ja py­säh­dy­tään muu­ta­mien ”ki­lo­met­ri­pyl­väi­den” koh­dal­la.

Aloit­ta­es­sa­ni oli en­sim­mäi­ses­sä pyl­vääs­sä mat­kaa ta­ka­na nol­la ja edes­sä 36. Sil­loin mat­ka näyt­ti toi­vot­to­man pit­käl­tä. On se sil­tä tun­tu­nut jos­kus mat­kan var­rel­la­kin.

Kuu­den­nen pyl­vään koh­dal­la ”kes­kus­te­lin” kans­san­ne elä­mää pi­tem­mäs­tä ta­ri­nas­ta. Nel­jän­nen­tois­ta pyl­vään koh­dal­la lu­kee: ”Tä­hän päät­tyi kesä.” Se oli vä­hän su­rul­li­nen ta­ri­na. Kah­des­kym­me­nes­kuu­des oli muis­te­lua kau­pun­gis­ta, jos­ta ope­tus­lap­set sa­noi­vat: ”Opet­ta­ja, kat­so! Mit­kä ki­vet, mikä ra­ken­nus!" Vas­taus ihas­te­luun oli: ”Kaik­ki re­vi­tään maa­han.” Kol­mas­kym­me­nes ker­to­mus oli ki­ven pit­käs­tä ajas­ta – ku­ten tämä vii­mei­nen ta­ri­na­kin. Eh­kä py­säh­dyit ai­koi­naan nii­den mui­den­kin pyl­väi­den koh­dal­la lu­ke­maan, mitä nii­hin oli kir­joi­tet­tu.

Nyt olem­me jo vii­mei­sen pyl­vään koh­dal­la. Sii­nä on taak­se­päin lu­ke­ma 36 ja eteen­päin nol­la. Yh­tei­nen kol­men vuo­den mat­kam­me siis päät­tyy. Mat­ka oli vä­lil­lä ke­vyt­tä ja help­poa, jos­kus tah­me­aa ja tuu­li­sen tun­tuis­ta. Tä­nään, pe­ril­le pääs­ty­ä­ni, tun­nen iloa ja hel­po­tus­ta, eh­kä vä­hän myös hai­keut­ta.

Meil­lä on kui­ten­kin vie­lä yk­si yh­tei­nen mat­ka kes­ken, vaik­ka em­me toi­si­am­me edes tun­ne. Se on mat­ka, jon­ka var­rel­la nä­em­me vain taak­se­päin: tä­hän as­ti kul­je­tun mat­kan pi­tuu­den ja kau­neu­den iloi­neen ja su­rui­neen. Edes­sä­päin ole­van mat­kan pi­tuu­des­ta em­me tie­dä yh­tään ki­lo­met­riä, em­me­kä yh­tään päi­vää.

Tär­kein opas­te tä­män mat­kan var­rel­la on Ju­ma­lan sana. An­na sen joh­taa elä­mää­si. Ju­ma­lan sa­nan neu­vot ja oh­jeet ovat kuin ki­veen ha­ka­tut. Älä an­na nii­den muut­tua sy­dä­mes­sä­si, älä­kä pyri muut­ta­maan nii­tä. Kul­je nii­den opas­ta­ma­na eteen­päin.

Tä­mä­kin mat­ka voi tun­tua vä­lil­lä tah­me­al­ta ja ras­kaal­ta. Jos­kus se kui­ten­kin päät­tyy. Ker­ran on edes­sä vii­mei­nen pyl­väs, jos­sa nä­kyy lu­ke­mat taak­se- ja eteen­päin. Edes­sä ole­va luku on sil­loin nol­la. Mat­ka on jää­nyt on­nel­li­ses­ti taak­se. Ar­voi­sa blo­gi­ni lu­ki­ja, Hy­vää ko­ti­mat­kaa si­nul­le, pe­ril­le saak­ka.

JouniLesonen
Olen Savossa syntynyt, mutta tunnen nykyisin itseni kainuulaiseksi jylhien järvien ja korpien mieheksi. Olen ollut reilu 42 vuotta ambulanssissa töissä ensihoitajana. Meillä on luonto lähellä ja minä lähellä luontoa. On huiman upeaa nousta kesäisenä yönä samaan aikaan auringon kanssa ja mennä järvelle. Voisin kertoa suurista kaloista, joita olen Oulujärveltä saanut. Myös Raamatusta löytyy elämänmakuisia tekstejä, joita voin siteerata aivan arkisiinkin kertomuksiin.
JouniLesonen

"Tehkää kehtoja"

2.11.2023 6.00
JouniLesonen

"Salassa pidettävä"

10.10.2023 8.00
JouniLesonen

Hyvä todistus

2.9.2023 6.15
JouniLesonen

Sinulle saa huutaa

2.8.2023 14.15
JouniLesonen

Kiven aika

2.7.2023 6.00
JouniLesonen

Neljäs pyyntö

1.6.2023 6.00
JouniLesonen

Jalon kirjoittajan kynä

1.5.2023 6.00
JouniLesonen

Tässäkö se oli?

8.4.2023 6.00
JouniLesonen

"Jerusalem, jos sinut unohdan"

5.3.2023 6.00
JouniLesonen

Onko paha paikka?

6.2.2023 6.00
JouniLesonen

Mihin olet matkalla?

7.1.2023 7.00
JouniLesonen

Yhteinen kieli

1.12.2022 6.00
JouniLesonen

Koulutiellä

3.11.2022 13.19
JouniLesonen

Tie

5.10.2022 6.15
JouniLesonen

Kuuskymmentä hummaa nokalla

2.9.2022 6.00
JouniLesonen

Hehkuva kukka ja koukkusormi

1.8.2022 7.00
JouniLesonen

Kun minä olin nuori

9.7.2022 6.00
JouniLesonen

Joka uniinsa uskoo

12.6.2022 6.15
JouniLesonen

Säästetään aikaa

6.5.2022 6.00
JouniLesonen

Täydellistä

16.4.2022 6.00
JouniLesonen

”Tähän päättyi kesä”

11.3.2022 6.00
JouniLesonen

Matkan kauneus

10.2.2022 6.00
JouniLesonen

Pitkä on matka

2.1.2022 7.30
JouniLesonen

Pois juoksee aika

4.12.2021 6.00
JouniLesonen

Elämänlanka ja karpalonkukka

23.10.2021 6.15
JouniLesonen

Mitähän tällä tehdään?

29.9.2021 8.00
JouniLesonen

Älä vastaa outoon numeroon

24.8.2021 7.00
JouniLesonen

Viaton kiisken poikanen

3.8.2021 7.00
JouniLesonen

Elämää pitempi tarina

2.7.2021 7.05
JouniLesonen

Varjoja ja valoa auringon alla

3.6.2021 7.00
JouniLesonen

Särkyvää

3.5.2021 7.05
JouniLesonen

Ja tintti lauloi

1.4.2021 7.05
JouniLesonen

Voimaannuttavia muistoja

4.3.2021 7.05
JouniLesonen

Romanttinen korpivaellus

28.1.2021 7.00
JouniLesonen

Varpuluuta

2.1.2021 6.05
5.3.2024

Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef. 5:8–9

Viikon kysymys