JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kurkien siivittämänä syksyyn

18.9.2020 6.15

Juttua muokattu:

2.1. 21:00

Olet­ko jo näh­nyt kur­ki­au­ro­jen len­tä­vän ete­lää koh­ti? Minä näin vii­me vii­kol­la 208 kur­kea val­mii­na läh­töön. Aa­mul­la me­nin koi­ran ja ka­me­ran kans­sa pel­lon­reu­naan kos­ka siel­tä kuu­lui kur­kien huu­to­ja. Näky oli mah­ta­va kun sän­ki­pel­lol­la te­pas­te­li niin mon­ta kur­kea ja li­säk­si 90 ka­na­dan­han­hea. Sii­nä ai­ka­ni kat­se­lin ja kuun­te­lin, kun ne len­näh­te­li­vät muu­ta­man met­rin loik­kia ja vä­hi­tel­len ke­rään­tyi­vät ryh­miin ja jo­noi­hin no­kat yh­teen suun­taan ja lo­pul­ta läh­ti­vät kaar­te­le­maan pel­lon yl­le ja sii­tä lou­nas­ta koh­ti mo­ne­na pie­nem­pä­nä au­ra­na.

Il­ma tun­tui läm­pi­mäl­tä ja au­rin­ko pais­toi. Sil­ti tuok­sui syk­sy ja kur­kien läh­tö sai mie­len kai­hoi­sak­si. Edes­sä ole­vat syk­sy ja tal­vi tun­tu­vat niin pit­kil­tä, vaik­ka to­del­li­suu­des­sa en­si ke­vät on taas ihan pian.

Vaik­ka aja­tus ke­sän lop­pu­mi­ses­ta tun­tuu ah­dis­ta­val­ta, tyk­kään sil­ti pi­me­äs­tä ja läm­pi­mäs­tä syk­sys­tä. Myös syk­syn tuu­les­ta pi­dän, ja vä­reis­tä, niis­tä mar­ras­kuun­kin vä­reis­tä, jot­ka ovat enää har­maan ja rus­ke­an eri sä­vy­jä. Yri­tän ai­na syk­syl­lä ym­mär­tää, et­tä joku tar­koi­tus Ju­ma­lal­la on ol­lut, kun on luo­nut kaik­ki nel­jä vuo­de­nai­kaa. Eh­kä oma mie­li tar­vit­see jon­kin­lais­ta tal­vi­le­poa niin kuin luon­to­kin. Pi­täi­si vain op­pia naut­ti­maan niis­tä syk­syn ja tal­ven­kin pie­nis­tä ilon­het­kis­tä.

Kur­kien läh­tö on ai­na jo­ten­kin ke­sän ja syk­syn raja. Tu­lee mie­tit­tyä, et­tä mi­ten kesä on men­nyt, mitä on saa­nut ai­kai­sek­si. Ja joka syk­sy on to­det­ta­va, et­tä oli­si ol­lut hyvä le­vä­tä enem­män ja naut­tia jo­kai­ses­ta ke­sän het­kes­tä. On mie­les­sä ru­kous, et­tä jos­pa en­si ke­sä­nä sai­si ai­kaa it­sel­le, et­tä sai­si rau­has­sa he­rä­tä ke­sä­aa­muun ja läh­teä ka­me­ran kans­sa liik­keel­le. Et­tei taas oli­si nii­tä mo­nia pro­jek­te­ja, jot­ka vie­vät kai­ken ajan aa­mus­ta il­taan ja jot­ka on pak­ko saa­da val­miik­si, et­tä sit­ten sen jäl­keen oli­si olo on­nel­li­sem­pi ja oli­si mu­ka­vam­pi ol­la ja le­vä­tä.

Syk­syn raja on al­ka­nut ol­la yhä enem­män pa­luu­ta aja­tuk­sis­sa kau­em­mak­si taak­se­päin, kau­an sit­ten men­nei­siin ke­siin. Mi­ten se tun­tuu­kaan sil­tä, et­tä ne ke­sät oli­vat pit­kiä! Eh­ti pol­kea ui­ma­ran­nal­le har­va se päi­vä ja vä­lil­lä kyk­kiä mus­tik­ka­met­säs­sä tai men­nä kym­men­tä tik­kua lau­dal­la il­lat pit­kät naa­pu­rien kans­sa. Ny­ky­ään syk­sy tu­lee no­pe­as­ti, ai­na vaan no­pe­am­min. On­nek­si myös ke­vät tu­lee ai­na vaan no­pe­am­min ja syk­syn sa­teen läpi voi jo tä­hyil­lä tu­le­vaan ke­sään!

LiisaLilvanen-Pelkonen
Asun Akaassa puolisoni ja eläinteni kanssa omakotitalossa keskellä metsää. Työkseni opetan musiikkiopistossa kanteleensoittoa ja musiikin perusteita, ja siitä todella pidän. Sivutyökseni kuljeskelen ihmisten pihoja kaunistamassa ja suunnittelemassa. Harrastan luontoa eli lasken lintuja ja perhosia ja valokuvaan ja kasvatan kaikenlaista. Minulla on aina ollut myös lemmikkieläimiä. Innostun kaikesta ja haluan oppia uutta. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen liisa.lilvanen@gmail.com
29.5.2025

Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän. Ap. t. 1:11

Viikon kysymys

Millainen suhde sinulla on kummeihisi?
Tervehdimme kun tapaamme.
He ovat elämäni keskeisiä ihmisiä.
Ketähän he olivatkaan?