Oletko jo nähnyt kurkiaurojen lentävän etelää kohti? Minä näin viime viikolla 208 kurkea valmiina lähtöön. Aamulla menin koiran ja kameran kanssa pellonreunaan koska sieltä kuului kurkien huutoja. Näky oli mahtava kun sänkipellolla tepasteli niin monta kurkea ja lisäksi 90 kanadanhanhea. Siinä aikani katselin ja kuuntelin, kun ne lennähtelivät muutaman metrin loikkia ja vähitellen kerääntyivät ryhmiin ja jonoihin nokat yhteen suuntaan ja lopulta lähtivät kaartelemaan pellon ylle ja siitä lounasta kohti monena pienempänä aurana.
Ilma tuntui lämpimältä ja aurinko paistoi. Silti tuoksui syksy ja kurkien lähtö sai mielen kaihoisaksi. Edessä olevat syksy ja talvi tuntuvat niin pitkiltä, vaikka todellisuudessa ensi kevät on taas ihan pian.
Vaikka ajatus kesän loppumisesta tuntuu ahdistavalta, tykkään silti pimeästä ja lämpimästä syksystä. Myös syksyn tuulesta pidän, ja väreistä, niistä marraskuunkin väreistä, jotka ovat enää harmaan ja ruskean eri sävyjä. Yritän aina syksyllä ymmärtää, että joku tarkoitus Jumalalla on ollut, kun on luonut kaikki neljä vuodenaikaa. Ehkä oma mieli tarvitsee jonkinlaista talvilepoa niin kuin luontokin. Pitäisi vain oppia nauttimaan niistä syksyn ja talvenkin pienistä ilonhetkistä.
Kurkien lähtö on aina jotenkin kesän ja syksyn raja. Tulee mietittyä, että miten kesä on mennyt, mitä on saanut aikaiseksi. Ja joka syksy on todettava, että olisi ollut hyvä levätä enemmän ja nauttia jokaisesta kesän hetkestä. On mielessä rukous, että jospa ensi kesänä saisi aikaa itselle, että saisi rauhassa herätä kesäaamuun ja lähteä kameran kanssa liikkeelle. Ettei taas olisi niitä monia projekteja, jotka vievät kaiken ajan aamusta iltaan ja jotka on pakko saada valmiiksi, että sitten sen jälkeen olisi olo onnellisempi ja olisi mukavampi olla ja levätä.
Syksyn raja on alkanut olla yhä enemmän paluuta ajatuksissa kauemmaksi taaksepäin, kauan sitten menneisiin kesiin. Miten se tuntuukaan siltä, että ne kesät olivat pitkiä! Ehti polkea uimarannalle harva se päivä ja välillä kykkiä mustikkametsässä tai mennä kymmentä tikkua laudalla illat pitkät naapurien kanssa. Nykyään syksy tulee nopeasti, aina vaan nopeammin. Onneksi myös kevät tulee aina vaan nopeammin ja syksyn sateen läpi voi jo tähyillä tulevaan kesään!
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys