JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kur­kien sii­vit­tä­mä­nä syk­syyn

18.9.2020 6.15

Juttua muokattu:

17.9. 16:03
2020091716030220200918061500

Olet­ko jo näh­nyt kur­ki­au­ro­jen len­tä­vän ete­lää koh­ti? Minä näin vii­me vii­kol­la 208 kur­kea val­mii­na läh­töön. Aa­mul­la me­nin koi­ran ja ka­me­ran kans­sa pel­lon­reu­naan kos­ka siel­tä kuu­lui kur­kien huu­to­ja. Näky oli mah­ta­va kun sän­ki­pel­lol­la te­pas­te­li niin mon­ta kur­kea ja li­säk­si 90 ka­na­dan­han­hea. Sii­nä ai­ka­ni kat­se­lin ja kuun­te­lin, kun ne len­näh­te­li­vät muu­ta­man met­rin loik­kia ja vä­hi­tel­len ke­rään­tyi­vät ryh­miin ja jo­noi­hin no­kat yh­teen suun­taan ja lo­pul­ta läh­ti­vät kaar­te­le­maan pel­lon yl­le ja sii­tä lou­nas­ta koh­ti mo­ne­na pie­nem­pä­nä au­ra­na.

Il­ma tun­tui läm­pi­mäl­tä ja au­rin­ko pais­toi. Sil­ti tuok­sui syk­sy ja kur­kien läh­tö sai mie­len kai­hoi­sak­si. Edes­sä ole­vat syk­sy ja tal­vi tun­tu­vat niin pit­kil­tä, vaik­ka to­del­li­suu­des­sa en­si ke­vät on taas ihan pian.

Vaik­ka aja­tus ke­sän lop­pu­mi­ses­ta tun­tuu ah­dis­ta­val­ta, tyk­kään sil­ti pi­me­äs­tä ja läm­pi­mäs­tä syk­sys­tä. Myös syk­syn tuu­les­ta pi­dän, ja vä­reis­tä, niis­tä mar­ras­kuun­kin vä­reis­tä, jot­ka ovat enää har­maan ja rus­ke­an eri sä­vy­jä. Yri­tän ai­na syk­syl­lä ym­mär­tää, et­tä joku tar­koi­tus Ju­ma­lal­la on ol­lut, kun on luo­nut kaik­ki nel­jä vuo­de­nai­kaa. Eh­kä oma mie­li tar­vit­see jon­kin­lais­ta tal­vi­le­poa niin kuin luon­to­kin. Pi­täi­si vain op­pia naut­ti­maan niis­tä syk­syn ja tal­ven­kin pie­nis­tä ilon­het­kis­tä.

Kur­kien läh­tö on ai­na jo­ten­kin ke­sän ja syk­syn raja. Tu­lee mie­tit­tyä, et­tä mi­ten kesä on men­nyt, mitä on saa­nut ai­kai­sek­si. Ja joka syk­sy on to­det­ta­va, et­tä oli­si ol­lut hyvä le­vä­tä enem­män ja naut­tia jo­kai­ses­ta ke­sän het­kes­tä. On mie­les­sä ru­kous, et­tä jos­pa en­si ke­sä­nä sai­si ai­kaa it­sel­le, et­tä sai­si rau­has­sa he­rä­tä ke­sä­aa­muun ja läh­teä ka­me­ran kans­sa liik­keel­le. Et­tei taas oli­si nii­tä mo­nia pro­jek­te­ja, jot­ka vie­vät kai­ken ajan aa­mus­ta il­taan ja jot­ka on pak­ko saa­da val­miik­si, et­tä sit­ten sen jäl­keen oli­si olo on­nel­li­sem­pi ja oli­si mu­ka­vam­pi ol­la ja le­vä­tä.

Syk­syn raja on al­ka­nut ol­la yhä enem­män pa­luu­ta aja­tuk­sis­sa kau­em­mak­si taak­se­päin, kau­an sit­ten men­nei­siin ke­siin. Mi­ten se tun­tuu­kaan sil­tä, et­tä ne ke­sät oli­vat pit­kiä! Eh­ti pol­kea ui­ma­ran­nal­le har­va se päi­vä ja vä­lil­lä kyk­kiä mus­tik­ka­met­säs­sä tai men­nä kym­men­tä tik­kua lau­dal­la il­lat pit­kät naa­pu­rien kans­sa. Ny­ky­ään syk­sy tu­lee no­pe­as­ti, ai­na vaan no­pe­am­min. On­nek­si myös ke­vät tu­lee ai­na vaan no­pe­am­min ja syk­syn sa­teen läpi voi jo tä­hyil­lä tu­le­vaan ke­sään!

LiisaLilvanen-Pelkonen
Asun Akaassa puolisoni ja eläinteni kanssa omakotitalossa keskellä metsää.Työkseni opetan musiikkiopistossa kanteleensoittoa ja musiikin perusteita, ja siitä todella pidän. Sivutyökseni kuljeskelen ihmisten pihoja kaunistamassa ja suunnittelemassa. Harrastan luontoa eli lasken lintuja ja perhosia ja valokuvaan ja kasvatan kaikenlaista. Minulla on aina ollut myös lemmikkieläimiä. Innostun kaikesta ja haluan oppia uutta. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen liisa.lilvanen@gmail.com
20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies