JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Mökistä kodiksi

11.2.2020 6.05

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420200211060500

Liisa Lilvanen-Pelkonen

Liisa Lilvanen-Pelkonen

Tämä mei­dän ta­lom­me on ol­lut mi­nun ko­ti­ni mel­kein ai­na. Sitä en­nen se tar­jo­si ko­din kar­ja­las­ta tul­leel­le evak­ko­per­heel­le. Oli leh­mät na­ve­tas­sa ja pik­kui­nen mök­ki.

Kun olin kak­si­vuo­ti­as, isä os­ti tä­män ta­lon per­heel­lem­me mö­kik­si. Var­hai­sin muis­to­ni tääl­tä on se, kun isä nos­ti mi­nut puo­li­te­kois­ten rap­pus­ten yli maa­han sil­loin, mök­kiä laa­jen­net­tiin. Sii­tä läh­tien asuim­me tääl­lä ke­vääs­tä syk­syyn, mon­ta mon­ta vuot­ta.

Isän kuo­le­man jäl­keen meis­tä lap­sis­ta tuli mö­kin omis­ta­jia. Sen­kin jäl­keen vie­tim­me äi­din kans­sa tääl­lä pit­kät ke­sät.

Opin tun­te­maan hy­vin nämä met­sät ja kuk­ka­ke­dot ja ki­ven­ko­lot. Puut kas­voi­vat sin­ne, mis­sä nii­tä ei alun­pe­rin ol­lut, ja met­säs­tä saa­tiin myös polt­to­puu­ta. Met­sä muut­ti ai­na muo­to­aan, tar­jo­si mus­ti­kat ja sie­net ja loh­du­tuk­sen huo­noi­na het­ki­nä.

Pa­ri­kymp­pi­se­nä aloin ol­la var­ma, et­tä ha­lu­an jää­dä tän­ne. Os­tin si­sa­rus­ten osuu­det it­sel­le­ni ja olin on­nel­li­nen mö­kin omis­ta­ja. 25-vuo­ti­aa­na asuin syk­syl­lä tääl­lä niin myö­hään kuin suin­kin tar­ke­nin, ei ol­lut mi­tään muu­ta läm­mi­tys­tä kuin avo­tak­ka ja sen muu­ri sekä ir­to­pat­te­ri.

Seu­raa­va­na tal­ve­na aloin kis­ko­maan lis­to­ja ja las­tu­le­vy­jä sei­nis­tä ja pää­tin, et­tä teen mö­kis­tä ta­lon. Siis­pä kir­jo­jen ja iha­nien ih­mis­ten avus­tuk­sel­la täs­tä teh­tiin talo: ve­si­joh­dot lai­tet­tiin, säh­köt uu­sit­tiin, lei­vi­nuu­ni lai­tet­tiin, sei­nät ja lat­ti­at eris­tet­tiin.

Voi sitä on­nea, kun kaik­ki oli val­mis­ta. Sain usein rau­ha­nyh­dis­tyk­sen nuo­ri­soa ky­lään, oi­ke­as­taan jo re­mont­ti­ai­ka­na. Tääl­lä nau­ret­tiin ja lau­let­tiin ja soi­tet­tiin, ei­kä häi­rit­ty ke­tään, kun oli met­sä ym­pä­ril­lä. Al­ku­ke­säi­sin pi­din usein pi­ha­seu­ro­ja, se tun­tui mah­dot­to­man iha­nal­ta. Tun­tui, et­tä ta­los­sa oli niin läm­min il­ma­pii­ri asua, et­tä mo­nes­ti mie­tin, voi­ko täl­lais­ta siu­naus­ta elä­mäs­sä ol­la­kaan!

Nii­hin ai­koi­hin talo an­toi vuo­sien ajan myös lo­ma­ko­din vel­jen lap­sil­le, jot­ka viih­tyi­vät hy­vin seu­ra­na­ni mo­nil­la lo­mil­laan. Mi­nul­la oli kis­so­ja ja vuo­hia sekä koi­ra, ja myö­hem­min lam­pai­ta ja pu­pu­ja­kin.

Sis­ko­ni kuo­le­man jäl­keen täs­tä ta­los­ta tuli myös hä­nen las­ten­sa koti joik­si­kin vuo­sik­si. Sil­loin ru­koi­lin, et­tä Tai­vaan Isä an­tai­si tu­ek­se­ni myös puo­li­son.

Vii­si vuot­ta sit­ten tuo toi­vee­ni to­teu­tui. Löy­sim­me mie­he­ni kans­sa toi­sem­me. Talo sai isän­nän. Oli mu­ka­va, kun olin saa­nut sii­hen men­nes­sä ra­ken­net­tua eteis­kuis­tin, et­tä ei tar­vin­nut enää tul­la suo­raan ul­ko-oves­ta olo­huo­nee­seen.

Pian häi­den jäl­keen huo­ma­sim­me, et­tä mök­ki on ai­ka ah­das kah­del­le hen­gel­le. Niin­pä seu­raa­va­na vuon­na jat­koim­me ta­loa niin, et­tä sen pi­tuus kak­sin­ker­tais­tui. Huo­mat­tiin, et­tä ra­ken­te­le­mi­nen on se mei­dän jut­tu ja et­tä ei­hän täs­sä voi muu­ta­kaan kuin seu­raa­vak­si al­kaa te­ke­mään au­to­tal­lia!

Vii­den­kym­me­nen vuo­den ai­ka­na tämä talo ja sen ym­pä­ris­tö ovat muut­ta­neet ai­ka pal­jon muo­to­aan. Olen saa­nut elää tääl­lä mo­nien lä­heis­ten kans­sa, ja ilo­na­ni on ol­lut myös eläi­miä. Juu­ri ei­len sa­noin ää­neen, et­tä ha­lu­ai­sin asua täs­sä ta­los­sa elä­mä­ni lop­puun as­ti, jos Ju­ma­la niin suo.

LiisaLilvanen-Pelkonen
Asun Akaassa puolisoni ja eläinteni kanssa omakotitalossa keskellä metsää. Työkseni opetan musiikkiopistossa kanteleensoittoa ja musiikin perusteita, ja siitä todella pidän. Sivutyökseni kuljeskelen ihmisten pihoja kaunistamassa ja suunnittelemassa. Harrastan luontoa eli lasken lintuja ja perhosia ja valokuvaan ja kasvatan kaikenlaista. Minulla on aina ollut myös lemmikkieläimiä. Innostun kaikesta ja haluan oppia uutta. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen liisa.lilvanen@gmail.com
LiisaLilvanen-Pelkonen

Nämä viikot olen elänyt muistoissa

29.11.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Näkökulmia

30.10.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Yllätin itseni!

11.9.2022 6.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kiitoslauluja ja ilonkyyneleitä

11.7.2022 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Varjoja keväässä

3.6.2022 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Uskollinen ystävä

27.4.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Tallin haju

21.3.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

“Liikuttelin lieden puita, ajattelin armastani”

16.12.2021 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Lomailua

8.11.2021 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kuinka paljon pitää jaksaa?

19.9.2021 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Siniritareita

14.8.2021 7.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Hautausmaan rauhaa

18.7.2021 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Lilvasjärven onnea

9.6.2021 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Suviseurasukkia odotellessa

27.4.2021 7.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Itkemisen lahja

24.3.2021 8.51
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kuusivanhusten kaatuessa

17.2.2021 7.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kalailo

24.1.2021 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Saamattomuutta

29.12.2020 6.10
LiisaLilvanen-Pelkonen

Muistelen isää

15.11.2020 7.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

"Riemuitse, tytär Siionin!"

10.10.2020 7.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kurkien siivittämänä syksyyn

18.9.2020 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Opettajan huolet

19.8.2020 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Siipien kauneutta

16.7.2020 6.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Äitiä ikävä

21.6.2020 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Tuoksuu keväälle

18.5.2020 6.25
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kaakaota vuohenmaidon kera

20.4.2020 6.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

Metsätöissä on mukavaa

20.3.2020 6.25
LiisaLilvanen-Pelkonen

Mielessä jo kylvölaatikot ja taimet

22.1.2020 6.30
3.12.2022

Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä. Ps. 25:9

Viikon kysymys