JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Lah­jois­ta pa­ras

Nykyiset blogit
12.10.2020 7.30

Juttua muokattu:

9.10. 15:49
2020100915492520201012073000

Kat­se­lem­me vas­ta­syn­ty­nyt­tä. Van­hem­pien ja lä­heis­ten mie­les­sä liik­kuu, mi­tä­hän tä­män lap­sen elä­mään kuu­luu, mitä hä­nes­tä tu­lee. Kaik­ki lah­jat ja koko elä­mä ovat kät­kös­sä ui­nu­mas­sa meil­tä pii­los­sa.

Mi­ten mo­nia lah­jo­ja lap­sel­la on­kaan jo syn­ty­es­sään!

Olen ihas­tel­lut, naut­tien kuun­nel­lut mu­sii­kin lah­jaa, lau­lua, soit­toa. Olen kat­sel­lut tai­det­ta, hy­pis­tel­lyt­kin kä­si­työ­tai­don tuo­tok­sia. Olen lu­ke­nut mu­kaan­sa tem­paa­vaa teks­tiä. Suus­sa­ni ovat mais­tu­neet tai­ta­van lei­po­jan tai ko­kin her­kut. Olen py­säh­ty­nyt mo­nien kas­vat­ta­jien tai­to­jen ää­rel­lä. Olen ih­me­tel­lyt joi­den­kin tek­nii­kan lah­jo­ja, jois­ta mi­nä­kin hyö­dyn. Kaik­kia lah­jo­ja ei voi lu­e­tel­la.

Jos voi­sin, min­kä lah­jan an­tai­sin vas­ta­syn­ty­neel­le, rip­pi­lap­sel­le tai hää­pa­ril­le – lah­jan, jota ei voi ra­hal­la os­taa ei­kä pan­na pa­ket­tiin? Sitä olen mo­nes­ti miet­ti­nyt.

Kir­ja­hyl­lys­sä­ni on kir­ja­sar­ja To­pe­liuk­sen Lu­ke­mi­sia lap­sil­le. Sii­tä löy­tyy täl­le­kin ajal­le so­pi­vaa nau­tit­ta­vaa lu­ke­mis­ta.

Satu Adal­mi­nan hel­mi ker­too prin­ses­sas­ta, jon­ka ris­ti­äi­siin kut­sut­tiin kak­si hal­ti­ja­tar­ta, pu­nai­nen ja si­ni­nen.

Pu­nai­nen lah­joit­ti Adal­mi­nal­le kum­min­lah­ja­na ai­don ää­ret­tö­män kau­niin suu­ren hel­men. Niin kau­an kuin Adal­mi­na kan­toi hel­me­ään, hä­nel­lä oli lah­ja­na muu­ta­kin. Hal­ti­ja­tar lu­pa­si, et­tä Adal­mi­na tu­lee päi­vä päi­väl­tä kau­niim­mak­si, rik­kaam­mak­si ja op­pi­neem­mak­si. Mut­ta jos hän huk­kaa hel­men­sä, hän me­net­tää nuo kol­me lah­jaan­sa ja voi saa­da ne ta­kai­sin vas­ta löy­tä­mäl­lä hel­men­sä.

Si­ni­nen hal­ti­ja­tar sa­noi, et­tä prin­ses­sa on nyt saa­nut kol­me niin suur­ta lah­jaa, et­tei moni toi­vo pa­rem­pia asi­oi­ta elä­mään­sä. Si­ni­nen hal­ti­ja­tar lu­pa­si sel­lai­sen lah­jan, jol­la ei ole voi­maa niin kau­an kuin pu­nai­sen hal­ti­jat­ta­ren lah­jat ja hel­mi on tal­les­sa. Mut­ta jos hel­mi huk­kaan­tuu ja Adal­mi­na ka­dot­taa kau­neu­ten­sa, rik­kau­ten­sa ja kai­ken tie­ton­sa, hän saa nel­jän­nen lah­jan. Se on kaik­kein pa­ras lah­ja: nöy­rä sy­dän.

Ku­nin­gas tee­tät­ti kul­tak­ruu­nun, jo­hon hel­mi kiin­ni­tet­tiin. Kruu­nu kas­voi Adal­mi­nan mu­ka­na niin, et­tä se oli ai­na so­pi­va. Pu­nai­sen hal­ti­jat­ta­ren lu­pauk­set to­teu­tui­vat. Hel­men pu­to­a­mi­sen vaa­ran vuok­si prin­ses­saa var­ti­oi­tiin tark­kaan. Mut­ta mitä kau­niim­mak­si ja tie­tä­väm­mäk­si prin­ses­sa vart­tui, sitä it­sek­kääm­pi hä­nes­tä tuli.

To­pe­lius to­te­aa sa­dus­saan: ”Ei ole syn­ti ol­la kau­nis ja ri­kas ja äly­käs, kun vain ym­mär­tää käyt­tää näi­tä lah­jo­ja Ju­ma­lan tah­don mu­kai­ses­ti, mut­ta sii­nä­pä se vai­keus oli­kin.”

Lo­pul­ta vain ku­nin­gas­ta ja ku­nin­ga­tar­ta ei har­mit­ta­nut prin­ses­san ko­va­sy­dä­mi­syys ja il­keys. Ku­kaan muu ei hä­nes­tä pi­tä­nyt, vaan kaik­ki pel­kä­si­vät.

Ker­ran Adal­mi­na pää­si kar­kuun ka­ma­ri­pal­ve­li­joil­taan ja pa­ke­ni met­sään. Kun hän ku­mar­tui juo­maan läh­tees­tä, kruu­nu hel­mi­neen pu­to­si läh­teen poh­jal­le. Sa­mal­la ka­to­si­vat pu­nai­sen hal­ti­jat­ta­ren lah­jat. Läh­tees­tä Adal­mi­naa kat­soi ruma ja köy­hä pal­jas­päi­nen, pal­jas­jal­kai­nen ker­jä­läis­tyt­tö, yl­lään rää­syi­nen puku ja hiuk­set kam­paa­mat­ta. Ka­don­nei­den tie­to­jen mu­ka­na hä­vi­si myös muis­ti. Adal­mi­na ei tien­nyt, kuka hän on.

Adal­mi­na pää­si van­han mum­mon vuo­hia pai­men­ta­maan. Si­ni­sen hal­ti­jat­ta­ren lah­jan an­si­os­ta hän sai mon­ta ar­vo­kas­ta lah­jaa, jot­ka seu­ra­si­vat nöy­rän sy­dä­men mu­ka­na.

Adal­mi­naa et­sit­tiin löy­tä­mät­tä. Prins­si Si­gis­mund sat­tui löy­tä­mään kruu­nun läh­teen poh­jal­ta. Nyt kruu­nua so­vit­ta­maan kut­sut­tiin lin­naan kaik­ki so­pi­van ikäi­set ty­töt, joi­ta riit­ti pal­jon. Met­sä­ret­kel­lä ta­paa­mas­saan pai­men­ty­tös­sä prins­si näki jo­tain sel­lais­ta, jon­ka vuok­si hän vei ty­tön kruu­nua so­vit­ta­maan. Kruu­nu oli juu­ri so­pi­va. Adal­mi­na sai ta­kai­sin pu­nai­sen hal­ti­jat­ta­ren lah­jat, mut­ta hän sai pi­tää myös nöy­rän sy­dä­men.

Ja tie­ten­kin en­tis­ten sa­tu­jen ta­paan lin­nas­sa vie­tet­tiin Adal­mi­nan ja Si­gis­mun­din häät.

Satu päät­tyy: "Kau­nis, kau­nis on Adal­mi­nan hel­mi, mut­ta pal­jon kau­niim­pi on nöy­rä sy­dän!”

Mie­lee­ni on pai­nu­nut lap­suu­des­ta­ni eräs van­ha ko­via elä­mäs­sään ko­ke­nut us­ko­vai­nen mum­mo, jol­la oli ar­vo­kas lah­ja. Hä­nel­lä oli tai­to loh­dut­taa.

Lah­jaan liit­tyy suo­men kie­len sa­na­na tiet­ty­jä mer­ki­tyk­siä. Saam­me sen val­mii­na, lah­jan an­ta­ja on sen jol­lain ta­val­la hank­ki­nut.

Lah­jan voi me­net­tää mo­nel­la ta­val­la. Elä­män ko­et­te­le­muk­set voi­vat sitä ku­lut­taa ja vie­dä ko­ko­naan­kin. Lah­jan omis­ta­ja voi myös omil­la elä­män­va­lin­noil­laan tu­ho­ta lah­jan­sa, hä­nel­lä on vas­tuu sen käyt­tä­mi­ses­tä.

Sil­loin on tar­peen si­ni­sen hal­ti­jat­ta­ren lah­ja.

Yk­si lah­ja on jo­kai­sel­la lap­sel­la jo en­nen syn­ty­mää. Sen on elä­män an­ta­ja pai­na­nut lap­sen sy­dä­meen – us­kon lah­jan. Sen toi­voi­sin säi­ly­vän it­sel­lä­ni ja lä­hei­sil­lä­ni elä­män lop­puun as­ti. Sen ha­lu­ai­sin ru­kouk­si­na vie­dä mo­nel­le lah­ja­pöy­däl­le.

AiliPasanen
Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta. Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni. Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin. Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com
23.10.2020

Hän an­toi Is­ra­e­lil­le la­kin­sa ja käs­ki mei­dän isi­äm­me opet­ta­maan ne lap­sil­leen,

jot­ta tu­le­va­kin pol­vi ne tun­ti­si, jot­ta vas­te­des syn­ty­vät­kin ne op­pi­si­vat ja ker­toi­si­vat omil­le lap­sil­leen. Ps. 78:5–6

Viikon kysymys