JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Laidunkaudelta sisäruokintaan

17.8.2023 7.00

Juttua muokattu:

17.8. 11:01
2023081711010120230817070000

Tar­ja Kor­ri

Mi­ten no­pe­aa kesä taas me­ni­kään. Kou­lu­jen päät­tä­jäis­päi­vä­nä on ai­na pal­jon haa­vei­ta ja toi­vei­ta, mitä kaik­kea ke­säl­lä voi­si­kaan teh­dä. Tänä ke­sä­nä em­me eh­ti­neet per­heen kans­sa lo­mail­la muu­ta­maa päi­vää enem­pää. Kol­men yön reis­su La­pis­sa ja yk­si päi­vä hu­vi­puis­tos­sa oli yh­teis­tä lo­maa. Li­säk­si pää­sim­me Su­vi­seu­roi­hin ja Reis­jär­ven opis­to­seu­roi­hin.

Su­vi­seu­rois­sa oli­kin hyvä ol­la. Oli hy­vin läm­min­tä, sa­det­ta ja vä­hän vil­pois­ta­kin ke­liä. Mat­ka vau­nul­ta kes­kus­ken­täl­le oli oi­kein so­pi­va päi­vän lenk­kiä aja­tel­len. Joka päi­vä tuli kä­vel­tyä muu­ta­mia ki­lo­met­re­jä ihan huo­maa­mat­ta. Työ­vuo­ro­ja­kin meil­lä oli. Kun en pys­ty­nyt te­ke­mään omia vuo­ro­ja­ni sai­raus­lo­man ta­kia, mie­he­ni teki niis­tä toi­sen. Sain­kin sit­ten mo­neen ker­taan kuul­la, mis­tä olin jää­nyt pait­si, kun en pääs­syt työ­vuo­roo­ni. Työ oli ol­lut ai­ka help­po ja työ­ka­ve­rit niin mu­ka­via, et­tei ol­lut mei­nan­nut malt­taa pois läh­teä.

Seu­ra­pu­hei­ta jäi vie­lä pal­jon tal­vel­la kuun­nel­ta­vik­si. Isos­sa tel­tas­sa ja omal­la vau­nul­la pys­tyi kuun­te­le­maan hy­vin, mut­ta ken­täl­lä ol­les­sa ja ys­tä­viä ju­tut­ta­es­sa jää pal­jon kuu­le­mat­ta. Myös mon­ta ke­sä­seu­ra­ra­di­on oh­jel­maa on vie­lä kuun­te­le­mat­ta.

Vaik­ka Su­vi­seu­ro­jen ul­koi­sia puit­tei­ta ke­hi­te­tään koko ajan, tär­kein asia ei ole muut­tu­nut. Pää­o­sas­sa ovat seu­ra­pu­heet, eh­tool­li­sen viet­to ja lau­la­mi­nen. Kun seu­ra­ra­di­os­ta vä­lil­lä kuu­lee van­hem­pia pu­hei­ta, voi eh­kä huo­ma­ta, et­tä pu­heen tyy­li on muut­tu­nut mut­ta sa­no­ma ei. Tä­män­kin ke­sän seu­ra­pu­heis­sa ol­tiin ajan­koh­tais­ten asi­oi­den ää­rel­lä vah­vas­ti Raa­mat­tuun pe­rus­tu­en. Olen mo­nes­ti aja­tel­lut, et­tä pu­heet ovat lem­pei­tä ja kut­su­via. "Ää­nel­län­sä lem­pe­äl­lä omi­an­sa hoi­taa hän. Läh­teel­län­sä ja­noi­sil­le juot­taa vet­tä elä­män." (SL 100:2.)

Su­vi­seu­rois­sa nä­kee yleen­sä tut­tu­ja ih­mi­siä lä­hel­tä ja kau­em­paa. Ai­na ei pys­ty jää­mään jut­tu­sil­le, kun on me­nos­sa syö­mään, ves­saan, telt­taan, ta­paa­mi­seen, vau­nul­le tai jo­hon­kin. Var­sin­kaan las­ten kans­sa kul­kies­sa py­säh­dyk­set ei­vät voi vält­tä­mät­tä ol­la ko­vin pit­kiä. Ru­tii­ni­kuu­lu­mi­set, ku­ten "Mil­loin olet­te tul­leet ja mis­sä tei­dän vau­nun­ne on?", eh­di­tään kyl­lä vaih­taa. "Oli­pa kiva näh­dä", "Tul­kaa käy­mään" tai "Pi­de­tään yh­teyt­tä" -sa­non­nat ei­vät mie­les­tä­ni ole myös­kään mer­ki­tyk­set­tö­miä.

Kun näen jon­kun ih­mi­sen Su­vi­seu­rois­sa tai seu­rois­sa, tie­dän, et­tä hän on pi­tä­nyt asi­aa niin tär­ke­ä­nä, et­tä on pan­nut sen kai­ken muun edel­le. Tai jos saan vaik­ka ohi­men­nen­kin kut­sun tul­la käy­mään, voin ot­taa sen to­des­ta, ja eh­kä jos­kus ohi­kul­ku­mat­kal­la tai var­ta var­ten läh­det­ty­nä ky­läi­ly to­teu­tuu. Pi­kai­nen nä­ke­mi­nen seu­rois­sa voi joh­taa sii­hen, et­tä ale­taan­kin uu­des­taan pi­tää yh­teyt­tä pit­kän ajan jäl­keen. Jo­kai­nen koh­taa­mi­nen voi ol­la hy­vin­kin tär­keä.

Mikä saa ih­mi­set läh­te­mään ke­sä­seu­roi­hin? Vaik­ka ny­ky­ään voi­daan seu­ra­ta ke­le­jä ja sää­tä lä­hes het­ki het­kel­tä ja tie­de­tään, et­tä sa­det­ta ja ku­ra­ke­liä on tie­dos­sa, niin sil­ti ih­mi­set tu­le­vat ai­na vain uu­del­leen lei­ri­o­lo­suh­tei­siin. Läh­de­tään mon­ta ker­taa ke­säs­sä iso­jen­kin per­hei­den kans­sa. Kun it­sel­lä on jo isot lap­set ja seu­ra­ton­tit oli­vat ai­ka kui­val­la pai­kal­la, niin ih­me­tel­len ja ihas­tel­len kat­se­lin, mi­ten hie­nos­ti van­hem­mat hoi­te­li­vat vä­lil­lä ai­ka ku­rai­si­a­kin lap­sia. Ja taas, kun pyyk­ki­vuo­ret ja sot­kut on sel­vi­tet­ty, vai­keu­det unoh­tu­vat ja ale­taan odot­taa seu­raa­van ke­sän seu­ro­ja. Tut­tu ja tur­val­li­nen sa­no­ma, ys­tä­vät ja us­ko­vais­ten yh­teys saa­vat ai­kaan ha­lun läh­teä uu­des­taan.

"Tuo­reen ruo­hon lai­tu­mel­la kyl­läi­sik­si ruo­ki­taan" (SL 100:3). Olen kuul­lut lei­kil­li­ses­ti ver­rat­ta­van ke­sän seu­ro­ja lai­dun­kau­teen ja tal­vi­kaut­ta si­sä­ruo­kin­taan. Lai­dun­kau­si on nyt päät­ty­mäs­sä täl­tä ke­säl­tä, ja rau­ha­nyh­dis­tyk­sil­lä al­kaa mo­nen­lai­nen toi­min­ta. Ku­ten ke­sä­seu­rat, rau­ha­nyh­dis­tyk­sen toi­min­ta­kin tar­vit­see työn­te­ki­jöi­tä ja vas­tuun­kan­ta­jia. Ju­ma­lal­la ei ole lah­ja­ton­ta las­ta, ja voim­me omal­la lah­jal­lam­me pal­vel­la toi­sia. Jo­kai­nen työ­vuo­ro on yh­tä ar­vo­kas, oli­pa se iso tai pie­ni. Jos ei ole mah­dol­li­suut­ta ot­taa työ­vuo­roa, on ole­mas­sa myös ru­kouk­sen lah­ja. Se on oi­kein hyvä lah­ja käy­tet­tä­väk­si. Voim­me ru­koil­la siu­naus­ta al­ka­val­le toi­min­ta­kau­del­le.

TarjaKorri
Kotimme Nivalassa on minulle tärkeä paikka. Siellä on ollut elämäntehtäväni perheen parissa ja siellä teen yritykseemme liittyviä töitä. Vapaa-aika kuluu paljolti käsitöiden parissa. Ystävät ovat minulle tärkeitä. Heidän kanssaan kyläilyt ja keskustelut ovat elämäni suola. Kirjoituksistani voi antaa palautetta: korritarja@gmail.com.
21.2.2024

Koska Jeesus on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan. Hepr. 2:18

Viikon kysymys