JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Lei­jo­na­e­mo

3.9.2020 7.15

Juttua muokattu:

2.9. 10:44
2020090210441720200903071500

Oli il­ta­toi­mien ai­ka. Kak­si vel­jes­tä ki­nas­te­li sil­lä ta­val­la, et­tä se raas­toi her­mo­ja­ni. Yri­tin use­am­man ker­ran puut­tua asi­aan ys­tä­väl­li­ses­ti, lem­pe­äs­ti. Täl­lä ker­taa se ei te­hon­nut. Kah­naus vain jat­kui, kun­nes ko­men­sin tiu­kal­la sä­vyl­lä. Ää­ni­kin ko­ho­si.

Vä­sy­mys pai­noi jo mei­tä kaik­kia, kun oli nuk­ku­maan­me­no­ai­ka. Van­hem­mal­le po­jal­le tuli it­ku por­tai­kos­sa. Hän sa­noi, et­tä hän­tä kiu­sa­taan kou­lus­sa ei­kä hän tie­dä, jak­saa­ko elää. Sy­dän­tä­ni kou­rai­si, ja tun­sin ihan fyy­sis­tä pa­hoin­voin­tia. Pyy­sin hä­net ala­ker­taan ker­to­maan, mis­tä oli ky­sy­mys.

Ta­ri­nal­la oli pi­dem­mät juu­ret. Jo ai­kai­sem­min syk­syl­lä yk­si äi­ti oli il­moit­ta­nut mi­nul­le ja opet­ta­jal­le, et­tä hei­dän lap­sen­sa oli huo­man­nut kiu­saa­mis­ta. Asi­aan puu­tut­tiin, ja luu­lin sen ole­van kun­nos­sa. Niin se tai­si ol­la het­ken ajan.

Ar­jen to­hi­nas­sa en ol­lut muis­ta­nut ky­syä po­jal­ta­ni, on­ko hän­tä kiu­sat­tu. Ky­syin kyl­lä joka päi­vä, mi­ten kou­lus­sa meni, ja vas­taus oli ai­na, et­tä hy­vin. Kes­kus­te­lim­me läk­syis­tä ja mo­nes­ta muus­ta asi­as­ta, mut­ta em­me kiu­saa­mi­ses­ta.

Olen miet­ti­nyt, mi­ten lä­hes­tyi­sin kiu­saa­mi­sa­si­aa. Usein mie­ti­tään kiu­sa­tun nä­kö­kul­maa. Hel­pos­ti aja­tel­laan, et­tä yk­si on syyl­li­nen ja toi­nen uh­ri. Näin­hän to­si­aan saat­taa ol­la­kin sii­nä ti­lan­tees­sa, mut­ta ko­ko­nai­suus voi kui­ten­kin ol­la mo­ni­mut­kai­sem­pi. Eh­kä kiu­saa­ja tar­vit­si­si yh­tä pal­jon tu­kea kuin kiu­sat­tu?

Mik­si joku kiu­saa tois­ta ih­mis­tä, oli se sit­ten ai­kui­nen tai lap­si? En tar­koi­ta sitä, et­tä vää­rä käy­tös pi­täi­si hy­väk­syä. Eh­kä kui­ten­kin se, et­tä py­säh­tyy miet­ti­mään ti­lan­net­ta tar­kem­min, an­taa ym­mär­rys­tä koh­da­ta se ra­ken­ta­val­la ta­val­la.

Kun poi­ka­ni ker­toi kiu­saa­mi­ses­ta, lä­vit­se­ni kävi suu­ri tun­ne­aal­to. Tun­sin, kuin­ka Lei­jo­na­e­mo he­rä­si eloon. Si­nän­sä on po­si­tii­vis­ta, et­tä ha­lu­aa puo­lus­taa omia lap­si­aan. Sen li­säk­si tun­sin myös vi­haa, är­sy­tys­tä, kiuk­kua sekä kai­ken­lai­sia tun­tei­ta, jot­ka ei­vät ol­leet mil­lään ta­val­la ra­ken­ta­via.

Kes­kus­tel­les­sam­me sel­vi­si, et­tä kiu­saa­mi­nen oli suh­teel­li­sen pien­tä härk­ki­mis­tä, mut­ta kun se oli jo­ka­päi­väis­tä ja jat­ku­vaa il­mei­lyä ja ään­te­ly­jä suo­raan naa­man edes­sä, se oli muut­tu­nut sie­tä­mät­tö­mäk­si. Sel­vi­si, et­tä kun kiu­saa­mi­seen oli puu­tut­tu ai­kai­sem­min syk­syl­lä, sii­hen oli tul­lut vain ly­hyt tau­ko en­nen kuin se oli taas jat­ku­nut.

On­nek­si oli jo il­ta, jo­ten sain miet­ti­mi­sai­kaa. En viit­si­nyt soit­taa po­jan äi­dil­le myö­hään il­lal­la, kun en tien­nyt hei­dän per­heen­sä ryt­mis­tä, nuk­kui­vat­ko jo. Mi­nus­ta kui­ten­kin tun­tui, et­tä jo­tain piti teh­dä heti, jot­ta lap­si­kin us­koi­si, et­tä täl­lä ker­taa kiu­saa­mi­sel­le tu­li­si to­del­li­nen lop­pu. Muu­ta vaih­to­eh­toa ei jää­nyt kuin lä­het­tää vies­ti.

Kir­joi­te­tun vies­tin hyvä puo­li on se, et­tä sen voi lu­kea use­am­man ker­ran ja kor­ja­ta en­nen lä­het­tä­mis­tä. Sen saa teh­dä aja­tuk­sen kans­sa. Kiih­ke­ät en­si­lau­seet tai­sin lo­pul­ta pyyh­kiä pois, ja aloit­taa har­ki­tul­la ta­val­la. Eh­do­tin, et­tä jär­jes­täi­sim­me äi­ti-poi­kat­ref­fit ja kä­vi­sim­me yh­des­sä asi­an läpi. Heti kel­lo kuu­si aa­mul­la tuli vas­taus.

Äi­ti lu­pa­si kes­kus­tel­la poi­kan­sa kans­sa, ja so­vim­me ta­paa­mi­sen sa­mal­le il­lal­le. Ky­sees­sä oli­vat ai­van mu­ka­va äi­ti ja poi­ka, joka oli ol­lut meil­lä sil­loin täl­löin leik­ki­mäs­sä. Eh­kä sen ta­kia yl­lä­tyin­kin, et­tä he oli­vat en­tuu­des­taan ka­ve­rei­ta.

Mi­nua hiu­kan jän­nit­ti, kun kä­ve­lim­me pi­me­ää pol­kua au­tos­ta hei­dän ko­tiin­sa. Ovel­la oli­kin vas­tas­sa hy­myi­le­vä äi­ti ja tuu­mai­le­va poi­ka. Luu­len, et­tä hei­tä jän­nit­ti myös. Saim­me iha­nan kes­kus­te­lu­tuo­ki­on, joka oli täyn­nä läm­pöä.

Mie­tim­me, mil­tä tun­tuu, jos toi­nen kiu­saa. Kes­kus­te­lim­me myös sii­tä, et­tä jos­kus joku voi kiu­sa­ta, kos­ka hä­nel­lä it­sel­lään on niin paha olo. Kes­kus­te­lun yh­tey­des­sä tuli il­mi, et­tä oma­kin poi­ka jos­kus nap­pa­si pi­pon pois toi­sel­ta.

Pyy­del­tiin ja an­net­tiin an­teek­si puo­lin ja toi­sin, ja so­vit­tiin, et­tä me äi­dit yri­täm­me aut­taa poi­kia ra­ken­ta­maan ys­tä­vyyt­tä. Po­jat vaih­toi­vat pu­he­lin­nu­me­roi­ta, ja suun­nit­te­lim­me poi­kien vä­lis­tä ky­läi­ly­ä­kin. Kun läh­dim­me ko­tiin päin, olo oli ke­vyt.

On pal­jon hel­pom­pi koh­da­ta ar­ki-elä­män haas­tei­ta, kun ai­kui­set pu­hal­ta­vat yh­teen hii­leen. Sen li­säk­si, et­tä aut­tai­sim­me pel­käs­tään omia lap­si­am­me, voim­me aut­taa myös toi­si­am­me kas­va­tus­teh­tä­väs­sä. Ei meis­tä ku­kaan ole val­mis van­hem­pi, kun lap­si syn­tyy, ei edes, vaik­ka oli­si ky­sees­sä kym­me­nes.

Jo­kai­nen lap­si on ai­nut­ker­tai­nen ja tar­vit­see juu­ri oman­lais­taan tu­kea. Se on­kin mie­len­kiin­toi­nen elä­män­mit­tai­nen mat­ka. Täl­lä ker­taa opin yh­den tär­ke­än asi­an. Ky­syn ai­na jos­kus lap­sil­ta­ni kier­te­le­mät­tä ja ai­van suo­raan, kiu­sa­taan­ko hei­tä. Ky­sy­myk­seen, mi­ten kou­lu­päi­vä meni, on ai­van lii­an help­po vas­ta­ta, et­tä hy­vin.

LailaUljas
Olen nelikymppinen ison perheen äiti, äitiyslomalla oleva yrittäjä, valtiotieteiden maisteri ja ikuinen opiskelija. Olen syntynyt yhdysvalloissa, mutta asunut Suomessa puolet elämästäni. Lähellä sydäntäni ovat erityisesti lasten, nuorten, vanhusten ja vähäosaisten asema yhteiskunnassamme. Asioiden jäsentäminen kirjoittamisen kautta on minulle tärkeää. Olen aikaisemmin kirjoittanut paria ruokablogia. Palautetta voi vapaasti antaa osoitteeseen laila.uljas@gmail.com
19.9.2020

Muis­ta­kaa tämä: joka niu­kas­ti kyl­vää, se niu­kas­ti niit­tää, ja joka run­saas­ti kyl­vää, se run­saas­ti niit­tää. 2. Kor. 9:6

Viikon kysymys