JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Met­sä­töis­sä on mu­ka­vaa

20.3.2020 6.25

Juttua muokattu:

19.3. 14:50
2020031914505520200320062500

Hiih­to­lo­ma meni. Ei hiih­del­les­sä vaan met­sä­töis­sä. Meil­lä al­kaa au­to­tal­lin ra­ken­nus ke­vääl­lä, ja sii­tä pai­kal­ta kaa­doim­me nyt lo­put­kin puut. Ja vä­hän vie­lä muu­al­ta­kin. Vii­si päi­vää sii­nä meni, ja nyt on pöl­liä pi­nos­sa.

Met­sä­työt ovat mei­dän mie­les­tä ihan pa­ras­ta yh­des­sä­o­loa, yh­des­sä puu­has­te­lua. Vii­si vuot­ta sit­ten näi­hin ai­koi­hin teim­me en­sim­mäi­set yh­tei­set puu­hom­mat tuos­sa ton­tin ra­jal­la kas­va­vas­sa kuu­si­ai­dan­tees­sa. Olim­me juu­ri kih­lau­tu­neet. Tyk­kä­sim­me pi­ha­hom­mis­ta, ja oli mu­ka­vaa teh­dä työ­tä yh­des­sä.

Meil­lä me­nee työn­ja­ko niin, et­tä minä teen moot­to­ri­sa­ha­hom­mat ja mies kär­rää pöl­lit pi­noon ja vie kuop­paan kar­si­tuis­ta ok­sis­ta jää­vät jä­mät. Lop­pu­ja­los­tuk­ses­sa ei ole työn­ja­koa, mut­ta lo­pul­ta ha­lot ovat pi­nos­sa. Puu­ta meil­lä ku­luu jon­kin ver­ran, kun läm­mi­täm­me lei­vi­nuu­ni­tak­kaa ja puu­hel­laa tal­vel­la lä­hes päi­vit­täin, ja sau­na­kin läm­pi­ää puul­la. Puul­la läm­mit­tä­mi­sen hoi­te­lee yleen­sä mie­he­ni. On niin iha­na tul­la ko­tiin il­lal­la töis­tä, kun ta­kas­sa ja puu­hel­las­sa pa­laa tuli!

Olen nuo­res­ta as­ti ty­kän­nyt met­sä­hom­mis­ta. Sil­loin tein nii­tä äi­din kans­sa il­man moot­to­ri­sa­haa. Lu­ki­on jäl­keen kä­vin maa­ta­lous­kou­lun ja muis­tan, kun nii­hin ai­koi­hin piir­te­lin met­sä­työ­ai­hei­sia ku­via ja haa­vei­lin moot­to­ri­sa­has­ta.

Jos­sain vai­hees­sa sel­lai­sen sit­ten os­tin­kin ja tie­ten­kin myös kaik­ki met­su­rin va­rus­teet. Lä­hi­pii­ris­sä se he­rät­ti eh­kä vä­hän ou­dok­sun­taa, et­tä nai­nen te­kee moot­to­ri­sa­ha­hom­mia, mut­ta oli­han mei­tä kou­lus­sa ol­lut mon­ta tyt­töä sa­mas­sa puu­has­sa, niin ei se it­ses­tä­ni ol­lut mi­ten­kään ou­toa.

Kun ke­vät­tal­vi koit­taa, is­kee met­sä­työ­hi­mo. Al­kaa tuok­sua puu ja havu. Ja vä­hän mä­rät hans­kat. Ja ben­sa ja öl­jy. Ne ovat sel­lai­sia tuok­su­ja, jot­ka muis­tan var­maan de­men­toi­tu­nee­na van­huk­se­na­kin. En­sim­mäi­si­nä päi­vi­nä olen ai­na ihan poik­ki muu­ta­man tun­nin työn jäl­keen. Sa­ha­kin pai­naa ai­ka pal­jon, ja va­rus­teet ovat kan­ke­at, mut­ta toi­saal­ta on niin hyvä olo lii­kun­nas­ta ja voi­mai­lus­ta. Ja pian keho tot­tuu ra­si­tuk­seen.

Hiih­to­lo­mal­la oli­si teh­nyt mie­li kaa­taa enem­män­kin pui­ta, mut­ta pi­tää aja­tel­la tu­le­vai­suut­ta, et­tä sai­sim­me polt­to­puut jat­kos­sa­kin omas­ta met­säs­tä. En­kä ha­lua pui­ta tur­haan kaa­taa, ne ovat ar­vo­kas osa luon­toa.

LiisaLilvanen-Pelkonen
Asun Akaassa puolisoni ja eläinteni kanssa omakotitalossa keskellä metsää.Työkseni opetan musiikkiopistossa kanteleensoittoa ja musiikin perusteita, ja siitä todella pidän. Sivutyökseni kuljeskelen ihmisten pihoja kaunistamassa ja suunnittelemassa. Harrastan luontoa eli lasken lintuja ja perhosia ja valokuvaan ja kasvatan kaikenlaista. Minulla on aina ollut myös lemmikkieläimiä. Innostun kaikesta ja haluan oppia uutta. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen liisa.lilvanen@gmail.com
20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies