JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Mik­si kan­nat­taa ru­koil­la?

8.3.2021 7.15

Juttua muokattu:

5.3. 16:59
2021030516592720210308071500

"Hän an­taa en­ke­leil­leen käs­kyn var­jel­la si­nua, mis­sä iki­nä kul­jet, ja he kan­ta­vat si­nua kä­sil­lään, et­tet louk­kaa jal­kaa­si ki­veen" (Ps. 91:11–12).

"Muis­ta ru­koil­la ja käy­dä seu­rois­sa." Kuu­lin nuo sa­nat usein Val­ma-mum­mul­ta ero­tes­sam­me. Ne ovat jää­neet muis­tii­ni py­sy­väs­ti ja nou­se­vat aja­tuk­sii­ni sil­loin täl­löin.

Ih­mi­set ovat ru­koil­leet kaik­ki­na ai­koi­na, se kuu­luu olen­nai­se­na osa­na mo­nen elä­mään. His­to­ri­an saa­tos­sa mo­nen­lais­ten uh­kien al­la, ku­ten so­dan, kul­ku­tau­tien ja hä­dän kes­kel­lä maas­sam­me on ru­koil­tu Ju­ma­lal­ta suo­je­lus­ta ja apua. On tie­dos­tet­tu, et­tä Ju­ma­lan var­je­lus on vah­va tur­va, jo­hon voi luot­taa.

Kuva: Martta Wendelinin kalenterista

En­sim­mäi­nen ih­mi­sen op­pi­ma ru­kous lie­nee il­ta­ru­kous, jon­ka op­pii usein lap­se­na nuk­ku­maan käy­des­sä. Ju­ma­la ke­hot­taa ih­mi­siä ru­koi­le­maan vai­keuk­sien ja huo­lien kes­kel­lä ja luot­ta­maan hä­nen sa­naan­sa.

Ru­koi­le­mi­nen tuli voi­mak­kaas­ti mie­lee­ni hil­jat­tain erään ys­tä­vän kans­sa käy­dyn kes­kus­te­lun poh­jal­ta. Ys­tä­vä oli koh­dan­nut per­hees­sään sai­raut­ta, huo­lia ja uu­pu­mus­ta. Mo­nien huol­ten al­la hän oli kui­ten­kin saa­nut ko­kea myös ih­meel­lis­tä Tai­vaan isän huo­len­pi­toa, jos­ta oli kii­tol­li­nen.

Ru­kouk­ses­sa me voim­me lä­hes­tyä Ju­ma­laa omi­ne tar­pei­nem­me tu­tun ru­kouk­sen sa­noin, tai ru­kous voi ol­la myös va­paa­ta pu­het­ta Ju­ma­lal­le. Voim­me ru­koil­la yk­sin, jon­kun toi­sen kans­sa tai yh­tyä ru­kouk­seen seu­ra­kun­nan kans­sa ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa tai seu­rois­sa.

Ru­kous­ta jon­kun toi­sen puo­les­ta kut­su­taan esi­ru­kouk­sek­si. Täl­lai­sia ru­kouk­sia kuu­lee esi­mer­kik­si Su­vi­seu­rois­sa. Elä­män ko­et­te­le­muk­sis­sa kuul­lut loh­dut­ta­vat sa­nat "minä muis­tan si­nua ru­kouk­ses­sa" tun­tu­vat hy­väl­tä eri­tyi­ses­ti sil­loin, kun ru­koi­le­mi­nen tun­tuu it­ses­tä yli­voi­mai­sel­ta.

"Ra­kas Tai­vaan Isä, an­nat­han us­kon­voi­maa mi­nul­le ja lä­hei­sil­le­ni, oh­jaa ek­sy­neet oi­ke­al­le tiel­le." Nämä sa­nat ovat nous­seet mo­nen huu­lil­ta ja sy­dä­mes­tä, kun ys­tä­vä tai lä­hei­nen on koh­dan­nut elä­mäs­sään vai­keuk­sia. Ha­lu­am­me ru­koil­la, et­tä Ju­ma­la aut­tai­si vai­keuk­sis­sa ole­vaa ja var­je­li­si oma­koh­tai­ses­sa us­kon­tais­te­lus­sa, kun maa­il­ma ve­tää puo­leen­sa ja us­kon­voi­mat hii­pu­vat.

In­hi­mil­li­ses­ti ih­mi­nen voi ko­kea jos­kus, et­tä kaik­ki kei­not aut­ta­mi­ses­sa ovat lop­pu­neet. Jos­kus voi huo­ma­ta ajat­te­le­van­sa, et­tä Ju­ma­la ei kuu­le mi­nun ru­kous­ta­ni. Huo­lien al­la tu­lee niin fyy­sis­tä kuin hen­gel­lis­tä­kin vä­sy­mis­tä, ja voi­mat­to­muus peit­tää edes­sä ole­van nä­ky­män. Tuol­lai­sel­la het­kel­lä saat­taa kui­ten­kin yht’äk­kiä huo­ma­ta, kuin­ka esi­ru­kouk­set kan­ta­vat ja Ju­ma­lan siu­naus ym­pä­röi. Näin kuu­lin kuu­lin hil­jat­tain lä­hei­sen­sä me­net­tä­neen ko­ke­neen per­heen­sä koh­dal­la.

Ny­kyi­ses­sä epä­var­mas­sa ajas­sa moni ha­lu­aa tur­vau­tua Ju­ma­laan ja ru­koil­la hä­nen var­je­lus­taan. Ne­kin ih­mi­set, joil­la ei yleen­sä ole ta­pa­na ru­koil­la, ovat tänä pe­lon ai­ka­na ris­ti­neet kä­ten­sä ja pyy­tä­neet apua Ju­ma­lal­ta. Tämä ko­et­te­le­mus on Ju­ma­lan sal­li­maa niin kuin kaik­ki muu­kin ih­mis­ten elä­mäs­sä.

Me saam­me lap­sen ta­voin luot­taa Ju­ma­lan huo­len­pi­toon ja var­je­luk­seen ja sii­hen, et­tä hei­koin­ta­kin kan­ta­vat mo­net esi­ru­kouk­set. Tai­vaan Isä on lu­van­nut kuul­la ru­kouk­set ja aut­taa ajal­laan. Ko­et­te­le­muk­sis­sa ja huo­lien al­la elä­vän lä­him­mäi­sen taak­kaa kan­nat­taa ja­kaa: ”Kan­ta­kaa tois­ten­ne kuor­mia, ja niin te täy­tät­te Kris­tuk­sen lain” (Gal. 6:2).

VaulaEskeli
Katson elämää naisen, vaimon, sekä tukiperhe- ja sijaisvanhemman näkökulmasta. Olen saanut kokea vanhemmuuden onnenhetkiä avatessamme kotimme perhehoitoa tarvitseville lapsille. Olen syntyisin keskipohjalaisesta pienviljelijäperheestä. Asuin pitkään pääkaupunkiseudulla tehden työtä hoitoalalla. Nyt kotini ikkunoista avautuu pohjanmaalainen maisema. Pidän runoista ja seuraan vuodenaikojen vaihtelua. Rakastan puutarhanhoitoa. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen vaula.eskeli@gmail.com
25.10.2021

Ku­nin­kait­ten­kin edes­sä ker­ron ar­kai­le­mat­ta si­nun lii­tos­ta­si. Ps. 119:46

Viikon kysymys