JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Mukavat ja vähemmän mukavat kotityöt

26.3.2023 7.00

Juttua muokattu:

27.3. 08:38
2023032708383420230326070000

Mark­ku Ka­mu­la

Meil­lä on jo­kai­se­na ar­ki­päi­vä­nä ruu­an­lait­to­vuo­ro jol­la­kin lap­sis­ta. Per­jan­tai­na se on kuo­puk­sel­la, kah­dek­san­vuo­ti­aal­la Hel­mil­lä. Tä­nään hän soit­ti mi­nul­le juu­ri, kun olin pääs­syt ko­ti­mat­kal­le. Pu­he­lu kes­ti kak­si se­kun­tia: isi, tuo jau­he­li­haa! Ker­ke­sin hui­ka­ta, et­tä pal­jon­ko. Tuli uu­si kah­den se­kun­nin pu­he­lu: 700 gram­maa. Il­ta­ruo­ka oli­kin sit­ten ma­ka­ro­ni­pö­pe­röä, eli kei­tet­ty­jä sar­vi­ma­ka­ro­ne­ja ja pais­tet­tua jau­he­li­haa. Se jäi to­sin vai­mo­ni ja mi­nun teh­tä­väk­si.

Vah­van päi­väl­li­sen jäl­keen ty­töt al­koi­vat kii­reh­tiä, et­tä pi­täi­si jou­tua raa­mat­tu­luok­kaan ja isom­pien te­ke­mään vii­kon sii­vou­su­rak­kaa. Vai­mol­la oli ries­ko­jen pais­ta­mi­nen kes­ken, mut­ta so­vim­me, et­tä minä jään pais­ta­maan ne ja nais­po­ruk­ka läh­tee lii­ken­tee­seen. Kun vie­lä haa­vei­lin ää­neen kui­va­ka­kun lei­po­mi­ses­ta, niin Suvi kai­voi esiin tu­tun oh­jeen ja aset­ti sen val­miik­si pöy­däl­le.

Niin­pä lai­toin kän­ny­kän lie­si­tuu­let­ti­men pääl­le lau­la­maan Gol­ga­tal­ta pää­si­äi­sen va­loon ja pais­te­lin lo­put ries­kat. Lai­toin nii­den jäl­keen lo­put ma­ka­ro­nit pais­tu­maan mu­na­mai­dos­sa huo­mis­ta var­ten laa­ti­kok­si ja pyö­räy­tin sii­nä si­vus­sa pa­ho­lais­ka­kun. Kos­ka ku­kaan ei ol­lut nä­ke­mäs­sä, lai­toin vä­hän nor­maa­lia enem­män – eli puo­li­tois­ta­ker­tai­sen an­nok­sen – kar­de­mum­maa ja jä­tin kul­hoon syö­tä­väk­si raa­kaa tai­ki­naa ai­na­kin de­sin. Sii­nä si­vus­sa la­ta­sin as­ti­at ko­nee­seen, pe­sin isot kat­ti­lat ja pui­set vä­li­neet kä­sin ja pyy­hin pöy­dät puh­taik­si.

Seu­raa­vak­si siir­sin lau­lun luu­rei­hin ja imu­roin osuu­te­ni vii­kon­lo­pun ura­kas­ta, se oli täl­lä ker­taa ylä­ker­ran jul­ki­set ti­lat ja mei­dän ma­kuu­huo­neem­me. Imu­roin­nin lo­put­tua nos­tin ma­ka­ro­ni­laa­ti­kon pöy­däl­le ja työn­sin ka­kun uu­niin.

Ka­kun kyp­sy­mis­tä odo­tel­les­sa ajat­te­lin kir­joit­taa Päi­vä­mie­hen blo­giin aja­tuk­si­a­ni mu­ka­vis­ta ja vä­hem­män mu­ka­vis­ta ko­ti­töis­tä. Käyn en­sin läpi in­ho­kit. Nii­tä on vain vä­hän, oi­ke­as­taan vain pari.

Kai­kis­ta ikä­vin­tä on pyyk­kien la­jit­te­lu ja viik­kaa­mi­nen. Se on köm­pe­löil­le kä­sil­le­ni ja vilk­kaal­le mie­li­ku­vi­tuk­sel­le­ni ai­van lii­an vaa­ti­vaa. Var­sin­kin pak­sut hup­pa­rit ovat han­ka­lia, niis­tä ei saa ai­kai­sek­si kuin muo­dot­to­mia möyk­ky­jä. Toi­nen in­hok­ki on pik­ku­tark­ka sii­vous­työ – siis lis­to­jen, oven­kah­vo­jen, pei­lien yn­nä mui­den yk­si­tyis­koh­tien pyyh­ki­mi­nen. Sen jä­tän mie­lel­lä­ni ju­han­nuk­se­na jou­lu­sii­vouk­seen ja jou­lu­na ke­vääm­mäl­le – ja har­vem­min tu­len noi­ta teh­neek­si.

Pyy­kin pe­se­mi­nen on mu­ka­vaa. Sii­nä­hän la­ji­tel­laan omiin eriin­sä tum­mat pyy­kit, pu­ner­ta­vat pyy­kit, lii­na­vaat­teet, val­ko­pyy­kit, hie­no­pe­sua vaa­ti­vat pyy­kit ja niin edel­leen. Hou­su­jen tas­kut tar­kis­te­taan, et­tei ole ne­nä­lii­no­ja, pin­ne­jä tai se­te­li­ra­haa. Sit­ten lai­te­taan pyy­kit ko­nee­seen la­ji­tel­man­sa mu­kai­ses­ti, va­li­taan ko­nees­ta so­pi­va oh­jel­ma ja an­ne­taan ko­neen hoi­taa työ. Pyyk­kien te­li­nee­seen tai kui­vu­rin la­jit­te­lu on mie­les­tä­ni hie­man ra­sit­ta­vaa, mut­ta ei lä­hel­le­kään kui­van pyy­kin la­jit­te­luun ver­rat­ta­vaa.

Imu­roi­mi­nen on mu­ka­vaa. Sii­nä voi teh­dä vaik­ka mitä sa­mal­la, kun koti puh­dis­tuu. Imu­roi­des­sa voi lau­laa, yleen­sä mel­ko ko­val­la ää­nel­lä. Jos ei lau­la, voi kuun­nel­la kor­va­kuu­lok­keil­la vaik­ka kir­jaa, mu­siik­kia tai pod­cas­tia. Ja kai­kis­ta pa­ras­ta sii­nä on se, et­tä ylä­var­ta­lon li­hak­set saa­vat lii­ket­tä. Mitä ko­vem­pi kit­ka – esi­mer­kik­si mat­to­ja imu­roi­des­sa – sitä pa­rem­pi jump­pa.

Lu­men ko­laa­mi­nen on mu­ka­vaa. Sii­nä on mer­kit­tä­vä mää­rä sa­mo­ja ele­ment­te­jä kuin imu­roi­mi­ses­sa, mut­ta lun­ta ko­la­tes­sa saa rai­tis­ta il­maa ja jump­pa­vai­ku­tus ulot­tuu use­am­paan li­has­ryh­mään. Lu­men ko­laa­mi­sen suh­teen tie­ten­kin lii­ka on lii­kaa. Jos­kus, kun lun­ta tu­lee kym­me­niä sent­te­jä päi­väs­sä ja ko­laa­mi­nen pi­tää suo­rit­taa kol­mes­ti päi­väs­sä, tu­lee mie­leen lu­mi­lin­gon tai mön­ki­jän han­kin­ta. Mut­ta ai­na nuo aja­tuk­set ovat men­neet ohi kuin kii­tä­vä var­jo.

As­ti­oi­den pe­se­mi­nen kä­si­tis­ki­nä tai as­ti­an­pe­su­ko­neen täyt­tä­mi­nen ja tyh­jen­tä­mi­nen ovat ko­ti­töi­den top 3 -sar­jas­sa. Näis­sä tis­kaus­hom­mis­sa eh­kä vie­hät­tää se, et­tä nä­en­näi­sen kaa­ok­sen saa hal­tuun mel­ko hel­pol­la kon­sep­til­la. Jo­kai­nen pes­ty as­tia on as­kel koh­ti jär­jes­tys­tä. Jo­kai­sel­le as­ti­al­le on sel­keä tai mel­ko sel­keä paik­ka. Ver­taan tätä on­gel­man­rat­kai­su­ti­lan­tei­siin, joi­hin jou­dun työs­sä­ni. Palk­ka­työs­sä on­gel­mat ovat mo­ni­mut­kai­sem­pia ja teh­dyt rat­kai­sut voi­vat joh­taa tu­lok­siin, joi­ta on vai­kea en­nal­ta ar­va­ta. Toi­sin on siis as­ti­oi­ta pes­tes­sä: tis­ka­taan kä­sin tai ko­neel­la, jon­ka jäl­keen lai­te­taan kui­vat ja puh­taat ruo­kai­lu­vä­li­neet omiin lo­ke­roi­hin­sa, lau­ta­set pi­noi­hin­sa ja la­sit omil­le pai­koil­leen. Ja muu­ta ei tar­vi­ta!

Sil­loin, kun lap­set oli­vat ku­kin vuo­rol­laan pie­niä, hei­dän kyl­vet­tä­mi­sen­sä oli kuin te­ra­pi­aa. Voi nii­tä nau­ru­ja, kil­jah­duk­sia ja tyy­ty­väi­siä kat­sei­ta, joi­ta sii­nä työs­sä sai pal­kin­nok­si! Var­sin­kin vau­vo­jen en­sim­mäi­set kyl­vyt ke­rä­si­vät koko per­heen seu­raa­maan toi­mi­tus­ta. Isä­nä sain pe­si­jän roo­lin, ja kaik­ki muut seu­ra­si­vat ja kom­men­toi­vat vie­res­sä.

Ny­ky­ään ko­ti­töis­tä yli­voi­mai­ses­ti mu­ka­vin­ta on ruu­an­lait­to. Yk­sin­ker­tai­set la­jit ovat yk­sin­ker­tai­ses­ti mu­ka­via ja help­po­ja. Mo­ni­mut­kai­sem­mat ruu­at ja var­sin­kin use­am­man ruo­ka­la­jin ate­ria ovat haas­tei­ta sii­nä mis­sä su­do­kun rat­kai­se­mi­nen tai kes­ki­ras­kas pol­ku­juok­su­lenk­ki­kin. Sii­nä saa lait­taa it­sen­sä li­koon. Sa­laa­tin kyl­lä saa joku muu teh­dä, mut­ta kyp­sen­net­tä­vät ruo­ka­la­jit teen mie­lel­lä­ni. Pöy­dän­kin saa kat­taa joku muu, kos­ka en ole es­tee­tik­ko ja mi­nul­le on ai­van sama, mis­sä jär­jes­tyk­ses­sä ruo­kai­lu­vä­li­neet ovat ja on­ko kuk­kia pöy­däs­sä. Minä kes­ki­tyn sii­hen, et­tä ruo­ka on ter­veel­lis­tä tai mel­ko ter­veel­lis­tä ja en­nen kaik­kea mait­ta­vaa! On pal­kit­se­vaa, kun per­he tai su­kua laa­jem­min tu­lee pöy­tään ja ruo­ka ka­to­aa näl­käi­siin vat­soi­hin ja nip­pa nap­pa riit­tää.

Ta­val­li­nen ar­ki on oi­kein mu­ka­vaa. Var­sin­kin, jos ei ole sel­vi­tet­tä­vä­nä kuut­ta ko­ril­lis­ta pyyk­kiä. Vä­lil­lä on hyvä py­säh­tyä ja muis­taa Paa­va­lin sa­nat: kun meil­lä on ruo­ka ja vaat­teet, saam­me ol­la tyy­ty­väi­siä (1. Tim. 6:8)!

Nyt tu­li­vat vai­mo ja ty­töt ko­tiin! Kuu­len jo ovel­ta ilah­tu­nei­ta huu­to­ja, et­tä isi, olet­ko sinä lei­po­nut! Sit­ten kuu­luu Su­vin kum­mas­tu­nut huu­dah­dus, et­tä mi­ten tääl­lä on talo si­ni­se­nä sa­vus­ta!

Asi­a­han on niin, et­tä vaik­ka tyk­kään lei­po­mi­ses­ta, en ole sii­nä ko­vin tai­ta­va. Esi­mer­kik­si pa­ho­lais­kak­ku kuu­lem­ma kuu­lui­si pais­taa ylä­a­la­läm­möl­lä 175 as­tees­sa ei­kä kier­toil­mal­la 225 as­tees­sa.

Luo­tan sii­hen, et­tä mus­ta­kin kak­ku voi ol­la si­säl­tä hyvä!

MarkkuKamula
Vartuin ison perheen keskellä Pohjois-Pohjanmaalla ja olen päätynyt ison perheen isäksi Päijät-Hämeeseen. Koen kainuulaisen mentaliteetin omakseni – Nälkämaan laulu sykähdyttää aina. Vapaa-aikaani vietän mieluiten lueskellen tai mökillä ja kotipihalla puuhastellen. Kirves, lapio, talikko ja harava sopivat käsiini hyvin. Kalastusta ja metsästystä harrastan kevyesti. Toimeentuloni hankin toimitusjohtajana rakennusalalla. Voit halutessasi antaa palautetta teksteistäni osoitteeseen markku.kamula@gmail.com.
MarkkuKamula

Arvokkain asema? – Mietteitä valmistujaisten aikaan

1.6.2024 6.00
MarkkuKamula

Äiti

12.5.2024 6.00
MarkkuKamula

Miten minun tulisi nyt toimia?

27.3.2024 7.00
MarkkuKamula

Purkuinfoa ja taivaan terveisiä

29.2.2024 6.00
MarkkuKamula

Tasaisen tavallinen lauantai – rakkaudella höystettynä

27.1.2024 6.00
MarkkuKamula

Hirmuisesti velkaa ja silti velaton

31.12.2023 6.00
MarkkuKamula

Mitä oli ennen kuin mitään oli?

24.11.2023 6.00
MarkkuKamula

Marraskuusta ikuiseen suveen

4.11.2023 6.00
MarkkuKamula

Mitä aika on?

12.10.2023 7.30
MarkkuKamula

Aivan paras kanava

23.8.2023 7.00
MarkkuKamula

Lyhyt, mutta täydellinen elämä

26.7.2023 6.00
MarkkuKamula

Maitokärryt, muriseva kuutoskone ja mönkijä – muistoja suviseuratyövuoroista

28.6.2023 6.00
MarkkuKamula

"Söin, annoin pikkusiskolleni, ja hänkin söi"

30.5.2023 6.00
MarkkuKamula

Jumala siunatkoon Suomen kansaa

29.4.2023 6.00
MarkkuKamula

Inflaatio ei syö armoa

3.3.2023 6.00
MarkkuKamula

Raamatulliset kädet

27.1.2023 6.00
MarkkuKamula

Kaksi tyhjätaskuista nuorta lupasi rakastaa

23.12.2022 6.00
MarkkuKamula

Odottamisia

27.11.2022 6.00
MarkkuKamula

Sielunvihollinen – kesy satuhahmo?

26.10.2022 6.00
MarkkuKamula

Uskon, toivon ja rakkauden keskellä ohut tumma raita

25.9.2022 6.15
MarkkuKamula

Mieleen piirtyi kuva leirinuotiosta

23.8.2022 7.00
MarkkuKamula

"Taivaan iloa, taivaan riemua" – Mielikuvia taivaasta

17.7.2022 7.00
MarkkuKamula

Onnellisia ja kirpaisevia muistoja Suviseuroista

10.6.2022 7.00
MarkkuKamula

Yhteiset hetket jäivät unelmiksi

8.5.2022 6.00
MarkkuKamula

Muutama lintuaiheinen kysymys Luojalle

25.4.2022 6.00
MarkkuKamula

Siitä kutsusta en uskaltanut kieltäytyä

23.3.2022 6.00
MarkkuKamula

Sanojen voima

16.2.2022 6.00
MarkkuKamula

Tosipaikan edessä

23.1.2022 7.00
16.6.2024

Jeesus sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’” Matt. 9:12–13

Viikon kysymys