JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Mur­heen miek­ka

30.3.2021 7.15

Juttua muokattu:

29.3. 13:45
2021032913454220210330071500

Mi­nul­la on van­ha Ko­ti­lie­si-leh­ti, joka on jul­kais­tu vuon­na 1950 pää­si­äi­sen ai­koi­hin. Leh­den kan­nes­sa on kuva yh­des­tä Suo­men van­him­mis­ta kir­jon­ta­töis­tä. Se on osa ko­ruom­pe­lus­ta, jon­ka on teh­nyt vuon­na 1449 Naan­ta­lin luos­ta­rin nun­na Bir­git­ta Anun­din­ty­tär. Kir­jon­ta­työ­hön on om­mel­tu kuva ris­tiin­nau­li­tus­ta Jee­suk­ses­ta, su­re­vas­ta äi­ti Ma­ri­as­ta, hä­nel­le tu­ken­sa an­ta­vas­ta hah­mos­ta ja hiip­paa pääs­sään kan­ta­vas­ta kir­kol­li­ses­ta hah­mos­ta.

Ma­ri­an asun väri on tai­tees­sa si­ni­nen, ja niin se on täs­sä­kin työs­sä. Ma­ria on las­ke­nut kat­seen­sa alas. Hä­nen sy­dä­men­sä ja ris­tin­puun vä­lil­le on kir­jot­tu miek­ka, jon­ka kär­ki on Ma­ri­an sy­dä­men koh­dal­la. Ko­ti­lie­den lop­pu­puo­lel­la ole­vas­sa kan­si­ku­va­se­li­tyk­ses­sä mai­ni­taan ky­sei­ses­tä kir­jo­kan­kaas­ta muun mu­as­sa näin: ”Koko työ hen­kii har­taut­ta sa­mal­la kun se on lii­kut­ta­va­na to­dis­tuk­se­na suo­ma­lai­sen nai­sen tai­dok­kuu­des­ta ja pe­reh­ty­myk­ses­tä py­hiin kir­joi­tuk­siin. Nai­se­na hän ku­vaa, mi­ten mur­heen miek­ka lä­vis­tää Ma­ria-äi­din sy­dä­men ris­tin luo­na.”

Se­lim Palmg­re­nin sä­vel­tä­mäs­sä jou­lu­lau­lus­sa lau­le­taan Se­ve­ri Nuor­maan sa­noin: ”Ja neit­syt pik­ku poi­jut­tan­sa po­vel­lan­sa vie, ja äi­dil­lä on kyy­ne­lis­sä sil­mä. Voi pilt­ti pie­ni, ei­hän vain sun lii­an kyl­mä lie? Tää maa­il­ma on niin kyl­mä, niin kyl­mä. Niin läm­pi­mäs­ti lem­pi­nyt on poi­ka maa­il­maa, ja äi­dil­lä on kyy­ne­lis­sä sil­mä. Oi, oi, poi­ka­se­ni, ris­tin­kö ne sul­le ra­ken­taa? Tää maa­il­ma on niin kyl­mä, niin kyl­mä.”

Voi­si ku­vi­tel­la, et­tä ”mur­heen miek­ka” on lä­vis­tä­nyt Ma­ri­an sy­dä­men jo sil­loin, kun hän sai il­moi­tuk­sen, et­tä hä­nes­tä tu­lee Jee­suk­sen äi­ti, ja Jee­sus jou­tuu kuo­le­maan maa­il­man syn­tien täh­den. Tun­tuu niin ka­rul­ta, et­tä Ma­ria on jou­tu­nut jo Bet­le­he­min tal­lis­sa vas­ta­syn­ty­nyt­tä las­ta hoi­va­tes­saan miet­ti­mään täs­tä luo­pu­mis­ta. Et­tä "ris­tin­kö ne sul­le ra­ken­taa". Ai­van hir­veä aja­tus!

Jou­lu­lai­nen-blo­gin kir­joit­ta­ja ana­ly­soi teks­tis­sään yl­lä mai­nit­se­maa­ni Se­lim Palmg­re­nin jou­lu­lau­lua. Hän kir­joit­taa kau­niis­ti äi­din rak­kau­des­ta ja huo­len­pi­dos­ta sekä sii­tä, mi­ten eläin­ten huur­tei­nen hen­gi­tys ja äi­din läm­min syli pi­tä­vät kyl­myy­den loi­tol­la. Blo­gis­ti tii­vis­tää jou­lu­lau­lun toi­sen sä­keis­tön tun­nel­man kir­joit­ta­mal­la, et­tä ”maa­il­man kyl­myys on hei­dät lo­pul­li­ses­ti saa­vut­ta­nut”. Kir­joit­ta­ja nä­kee lau­lun myös ylis­tyk­se­nä äi­din­rak­kau­del­le.

Mi­nus­ta tun­tuu, et­tä Ma­ria-äi­din suru on ih­mis­kun­nan Suu­ri Suru. Jo­kai­sel­la lap­sel­la on äi­ti ja äi­dit kan­ta­vat sy­dä­mes­sään lap­si­aan koko elä­män­sä ajan. Vään­tyi­lee­kö­hän äi­tien sy­dä­mis­sä ai­na mur­heen miek­ka? Se suru, jota ih­mi­nen kan­taa omas­sa sy­dä­mes­sään on suu­ri. Se ei ole pie­nem­pi tai suu­rem­pi kuin jon­kun toi­sen suru. Su­run suu­ruut­ta ei voi ver­ra­ta toi­sen ih­mi­sen su­run suu­ruu­teen. Oman sy­dä­men su­run tun­tee vain ku­kin it­se.

Tä­män ky­sei­sen van­han Ko­ti­lie­den kan­si­ku­van kir­jon­ta­työ on mo­nel­la ta­val­la hel­lyt­tä­vä ja kos­ket­ta­va. Työs­sä on pal­jon sym­bo­liik­kaa, joka ei avau­du mi­nul­le. Mut­ta mie­les­tä­ni tai­de­te­ok­ses­sa nou­see vah­vas­ti esil­le Ma­ria. Hän ei ole ris­tin ää­rel­lä yk­sin, vaan saa tu­kea toi­sel­ta hah­mol­ta, jol­la on sä­de­ke­hä pään­sä pääl­lä, ku­ten Kris­tuk­sel­la ja äi­ti Ma­ri­al­la.

Ka­to­li­ses­sa kir­kos­sa Neit­syt Ma­ria on py­hi­mys. Lu­te­ri­lai­sen nä­ke­myk­sen mu­kaan Ma­ria oli kui­ten­kin ta­val­li­nen ih­mi­nen ih­mis­ten jou­kos­sa, vaik­ka oli­kin saa­nut Ju­ma­lal­ta suu­ren teh­tä­vän. Jak­soi­ko­han Ma­ria vie­lä ylös­nou­se­muk­sen päi­vä­nä ja­kaa pää­si­äi­sen iloa mui­den kris­tit­ty­jen kans­sa? Luu­len, et­tä sil­loin in­hi­mil­li­sen Ma­ria-äi­din sy­dän vain vuo­ti ver­ta.

Hanna-MariaJurmu
Olen 57-vuotias tervolalainen Hamma. Arvostan kotiseutuani, tätä vehmasta Kemijoen vartta ja kaunista Meri-Lappia. Asun nykyisin kahdestaan mieheni kanssa. Lapsemme ovat aikuisia, ja he asuvat eri puolilla Suomea. Ajatukseni kulkevat heidän luonaan. Olen 4-vuotiaan Kaarin ja 2-vuotiaan Sulon isoäiti. Musiikki tuo syvyyttä ja rikkautta elämääni. Se on sydämeni harrastus. Sydämeeni on hiipinyt myös Posio. Sähköpostiosoitteeni on hannamariajurmu@gmail.com
14.4.2021

Me ju­lis­tam­me teil­le ilo­sa­no­man: Min­kä Ju­ma­la lu­pa­si mei­dän isil­lem­me, sen hän on täyt­tä­nyt meil­le, hei­dän lap­sil­leen. Hän on he­rät­tä­nyt Jee­suk­sen kuol­leis­ta. Ap. t. 13:32–33

Viikon kysymys