JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Murheen miekka

30.3.2021 7.15

Juttua muokattu:

29.3. 13:45
2021032913454220210330071500

Mi­nul­la on van­ha Ko­ti­lie­si-leh­ti, joka on jul­kais­tu vuon­na 1950 pää­si­äi­sen ai­koi­hin. Leh­den kan­nes­sa on kuva yh­des­tä Suo­men van­him­mis­ta kir­jon­ta­töis­tä. Se on osa ko­ruom­pe­lus­ta, jon­ka on teh­nyt vuon­na 1449 Naan­ta­lin luos­ta­rin nun­na Bir­git­ta Anun­din­ty­tär. Kir­jon­ta­työ­hön on om­mel­tu kuva ris­tiin­nau­li­tus­ta Jee­suk­ses­ta, su­re­vas­ta äi­ti Ma­ri­as­ta, hä­nel­le tu­ken­sa an­ta­vas­ta hah­mos­ta ja hiip­paa pääs­sään kan­ta­vas­ta kir­kol­li­ses­ta hah­mos­ta.

Ma­ri­an asun väri on tai­tees­sa si­ni­nen, ja niin se on täs­sä­kin työs­sä. Ma­ria on las­ke­nut kat­seen­sa alas. Hä­nen sy­dä­men­sä ja ris­tin­puun vä­lil­le on kir­jot­tu miek­ka, jon­ka kär­ki on Ma­ri­an sy­dä­men koh­dal­la. Ko­ti­lie­den lop­pu­puo­lel­la ole­vas­sa kan­si­ku­va­se­li­tyk­ses­sä mai­ni­taan ky­sei­ses­tä kir­jo­kan­kaas­ta muun mu­as­sa näin: ”Koko työ hen­kii har­taut­ta sa­mal­la kun se on lii­kut­ta­va­na to­dis­tuk­se­na suo­ma­lai­sen nai­sen tai­dok­kuu­des­ta ja pe­reh­ty­myk­ses­tä py­hiin kir­joi­tuk­siin. Nai­se­na hän ku­vaa, mi­ten mur­heen miek­ka lä­vis­tää Ma­ria-äi­din sy­dä­men ris­tin luo­na.”

Se­lim Palmg­re­nin sä­vel­tä­mäs­sä jou­lu­lau­lus­sa lau­le­taan Se­ve­ri Nuor­maan sa­noin: ”Ja neit­syt pik­ku poi­jut­tan­sa po­vel­lan­sa vie, ja äi­dil­lä on kyy­ne­lis­sä sil­mä. Voi pilt­ti pie­ni, ei­hän vain sun lii­an kyl­mä lie? Tää maa­il­ma on niin kyl­mä, niin kyl­mä. Niin läm­pi­mäs­ti lem­pi­nyt on poi­ka maa­il­maa, ja äi­dil­lä on kyy­ne­lis­sä sil­mä. Oi, oi, poi­ka­se­ni, ris­tin­kö ne sul­le ra­ken­taa? Tää maa­il­ma on niin kyl­mä, niin kyl­mä.”

Voi­si ku­vi­tel­la, et­tä ”mur­heen miek­ka” on lä­vis­tä­nyt Ma­ri­an sy­dä­men jo sil­loin, kun hän sai il­moi­tuk­sen, et­tä hä­nes­tä tu­lee Jee­suk­sen äi­ti, ja Jee­sus jou­tuu kuo­le­maan maa­il­man syn­tien täh­den. Tun­tuu niin ka­rul­ta, et­tä Ma­ria on jou­tu­nut jo Bet­le­he­min tal­lis­sa vas­ta­syn­ty­nyt­tä las­ta hoi­va­tes­saan miet­ti­mään täs­tä luo­pu­mis­ta. Et­tä "ris­tin­kö ne sul­le ra­ken­taa". Ai­van hir­veä aja­tus!

Jou­lu­lai­nen-blo­gin kir­joit­ta­ja ana­ly­soi teks­tis­sään yl­lä mai­nit­se­maa­ni Se­lim Palmg­re­nin jou­lu­lau­lua. Hän kir­joit­taa kau­niis­ti äi­din rak­kau­des­ta ja huo­len­pi­dos­ta sekä sii­tä, mi­ten eläin­ten huur­tei­nen hen­gi­tys ja äi­din läm­min syli pi­tä­vät kyl­myy­den loi­tol­la. Blo­gis­ti tii­vis­tää jou­lu­lau­lun toi­sen sä­keis­tön tun­nel­man kir­joit­ta­mal­la, et­tä ”maa­il­man kyl­myys on hei­dät lo­pul­li­ses­ti saa­vut­ta­nut”. Kir­joit­ta­ja nä­kee lau­lun myös ylis­tyk­se­nä äi­din­rak­kau­del­le.

Mi­nus­ta tun­tuu, et­tä Ma­ria-äi­din suru on ih­mis­kun­nan Suu­ri Suru. Jo­kai­sel­la lap­sel­la on äi­ti ja äi­dit kan­ta­vat sy­dä­mes­sään lap­si­aan koko elä­män­sä ajan. Vään­tyi­lee­kö­hän äi­tien sy­dä­mis­sä ai­na mur­heen miek­ka? Se suru, jota ih­mi­nen kan­taa omas­sa sy­dä­mes­sään on suu­ri. Se ei ole pie­nem­pi tai suu­rem­pi kuin jon­kun toi­sen suru. Su­run suu­ruut­ta ei voi ver­ra­ta toi­sen ih­mi­sen su­run suu­ruu­teen. Oman sy­dä­men su­run tun­tee vain ku­kin it­se.

Tä­män ky­sei­sen van­han Ko­ti­lie­den kan­si­ku­van kir­jon­ta­työ on mo­nel­la ta­val­la hel­lyt­tä­vä ja kos­ket­ta­va. Työs­sä on pal­jon sym­bo­liik­kaa, joka ei avau­du mi­nul­le. Mut­ta mie­les­tä­ni tai­de­te­ok­ses­sa nou­see vah­vas­ti esil­le Ma­ria. Hän ei ole ris­tin ää­rel­lä yk­sin, vaan saa tu­kea toi­sel­ta hah­mol­ta, jol­la on sä­de­ke­hä pään­sä pääl­lä, ku­ten Kris­tuk­sel­la ja äi­ti Ma­ri­al­la.

Ka­to­li­ses­sa kir­kos­sa Neit­syt Ma­ria on py­hi­mys. Lu­te­ri­lai­sen nä­ke­myk­sen mu­kaan Ma­ria oli kui­ten­kin ta­val­li­nen ih­mi­nen ih­mis­ten jou­kos­sa, vaik­ka oli­kin saa­nut Ju­ma­lal­ta suu­ren teh­tä­vän. Jak­soi­ko­han Ma­ria vie­lä ylös­nou­se­muk­sen päi­vä­nä ja­kaa pää­si­äi­sen iloa mui­den kris­tit­ty­jen kans­sa? Luu­len, et­tä sil­loin in­hi­mil­li­sen Ma­ria-äi­din sy­dän vain vuo­ti ver­ta.

Hanna-MariaJurmu
Olen vuonna 1962 syntynyt tervolalainen Hamma. Arvostan kotiseutuani, tätä vehmasta Kemijoen vartta ja kaunista Meri-Lappia. Asun nykyisin kahdestaan mieheni kanssa. Lapsemme ovat aikuisia, ja he asuvat eri puolilla Suomea. Ajatukseni kulkevat heidän luonaan. Olen Kaarin sekä Sulon ja Alvan isoäiti. Musiikki tuo syvyyttä ja rikkautta elämääni. Se on sydämeni harrastus. Sydämeeni on hiipinyt myös Posio. Sähköpostiosoitteeni on hannamariajurmu@gmail.com
Hanna-MariaJurmu

Maja

25.11.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

Rakkaudesta ja sen tunnustamisesta

28.10.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

Hakaneuloin kiinnitetyt

27.9.2022 6.15
Hanna-MariaJurmu

”Siunaa vieläkin häntä ja hänelle rakkainta ihmistä”

21.8.2022 7.00
Hanna-MariaJurmu

Taivaassa ei enää kukaan tiuski

26.7.2022 10.15
Hanna-MariaJurmu

Ideointia ja harkittua hyötykäyttöä

23.6.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

Pala maisemaa

26.5.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

Perintö

21.4.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

”Koko maailma jakaa kyyneleenne”

20.3.2022 7.00
Hanna-MariaJurmu

Suuri helmikuu

17.2.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

Kirjalahjoja

29.1.2022 8.30
Hanna-MariaJurmu

Pieniä joulukuisia muistiinmerkintöjä

30.12.2021 6.00
Hanna-MariaJurmu

Puu

26.11.2021 6.00
Hanna-MariaJurmu

Laulu, jossa on kaikki

1.11.2021 6.00
Hanna-MariaJurmu

Sävellytyttää

23.9.2021 7.00
Hanna-MariaJurmu

Joko menit pois, minun kesäni?

30.8.2021 7.00
Hanna-MariaJurmu

Kaksi tarinaa, yksi tarina

28.7.2021 8.00
Hanna-MariaJurmu

Koulunkäyntiä ja opiskelua

28.6.2021 7.05
Hanna-MariaJurmu

Arkea ja pyhää

30.5.2021 7.05
Hanna-MariaJurmu

Huhtikuussa ilon kautta

1.5.2021 7.00
Hanna-MariaJurmu

Peruskysymysten äärellä

19.2.2021 7.00
Hanna-MariaJurmu

Liian suuria sammakoita ja ihanan kauniita rinnesoita

1.2.2021 6.15
Hanna-MariaJurmu

Vuodet vaihtuvat

6.1.2021 7.20
Hanna-MariaJurmu

Puhdetöitä

29.11.2020 6.15
Hanna-MariaJurmu

Päiväkirjamerkintöjä

30.10.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Marjastussähläystä

4.10.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Lasten ystävä, kiitos lasten ystävistä

28.8.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Psalmien kesä

1.8.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Miksi puut elävät kauemmin kuin ihmiset?

28.6.2020 6.45
Hanna-MariaJurmu

Alttoelämää

30.5.2020 6.55
Hanna-MariaJurmu

Pieniä onnellisia hetkiä

29.4.2020 6.05
Hanna-MariaJurmu

Öljylehdon nyyhkytykset

10.4.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Mitä olette, taivas ja avaruus?

23.2.2020 6.10
Hanna-MariaJurmu

Joulu hellii meitä

6.1.2020 6.05
13.11.2024

Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. 1. Kor. 15:42–43

Viikon kysymys