JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Muutama lintuaiheinen kysymys Luojalle

25.4.2022 6.00

Juttua muokattu:

19.4. 10:26
2022041910262820220425060000

Mark­ku Ka­mu­la

Tä­nä­kin aa­mu­na mus­ta­ras­taat, ha­rak­ka ja ora­va oli­vat aloit­ta­neet aa­mu­pa­lan­sa en­nen mei­tä. Vie­lä maa­lis­kuun lo­pul­la ker­ke­sin keit­tää kah­vit ja lu­kea leh­teä muu­ta­man si­vun en­nen kuin en­sim­mäi­set pi­ha­ruo­kai­li­jat saa­pui­vat. Kun olin pääs­syt sar­ja­ku­viin, oli vie­rai­li­joi­den jouk­koon tul­lut myös ta­li­ti­ai­sia, si­ni­ti­ai­sia ja yk­si vi­her­peip­po. Var­pu­sia en tä­nään ha­vain­nut, mut­ta ne­kin ovat var­maan päi­väl­lä vie­rail­leet, ta­pan­sa mu­kaan. Pu­na­tulk­ku­pa­ris­kun­ta kait on löy­tä­nyt ra­vin­ton­sa jo met­säs­tä, kun sitä ei ole nä­ky­nyt ai­koi­hin.

Syk­syl­lä an­noin näi­den len­tä­vien ka­ve­rei­den ym­mär­tää, et­tä kun Lin­tu­laak­son Pääs­ky­rin­teen ta­ka­rin­teen baa­ris­sa on tal­vi­nen sei­so­va pöy­tä, niin se sit­ten kans­sa on. Koko tal­ven. Joka päi­vä on ol­lut tar­jol­la au­rin­gon­ku­kan sie­me­niä ja ta­li­pal­lo­ja. Kau­ra­lyh­de­kin on ol­lut, mut­ta sen ha­ra­kat pel­muut­ti­vat ai­van hu­vik­seen ym­pä­ri han­kea.

Lin­nut ovat kau­nii­ta ja mie­len­kiin­toi­sia. Tun­nis­tan hel­pos­ti eh­kä pari–kol­me­kym­men­tä la­jia ul­ko­nä­ön pe­rus­teel­la. Mi­nä­pä lu­et­te­len pääl­lim­mäi­se­nä mie­leen tu­le­vat: jout­sen, haa­ra­pääs­ky, ta­li­ti­ai­nen, var­pu­nen, pu­na­tulk­ku, si­ni­sor­sa, kuik­ka, silk­kiu­ik­ku, telk­kä, pul­mu­nen, va­ris ja ha­rak­ka. Myös ke­sy­kyyh­ky, se­pel­kyyh­ky ja naak­ka ovat sel­viä ta­pauk­sia. Kä­py­tik­ka on ai­ka help­po, sa­moin väs­tä­räk­ki ja mus­ta­va­ris. Myös met­sä­ka­na­lin­nut tun­nis­tan, ja joi­ta­kin mui­ta. Voi nii­tä ker­tyä nel­jä–vii­si­kym­men­tä­kin.

Kun tun­nis­tuk­sis­sa men­nään sil­le ta­sol­le, et­tä sa­no­pa, on­ko tuo len­to­ta­pa ka­la­lo­kin vai har­maa­lo­kin, jou­dun nos­ta­maan la­pa­set ylös – en tun­nis­ta. Sa­moin syk­syn ark­ti­ses­sa muu­tos­sa mi­nul­la me­ne­vät so­mas­ti se­kai­sin niin met­sä­han­het ja me­ri­han­het kuin ka­na­dan­han­het ja val­ko­pos­ki­han­het­kin. Var­sin­kin jos ne len­tä­vät kol­men­sa­dan met­rin kor­keu­des­sa tu­hat­päi­se­nä lau­ma­na. Vaan on mi­nul­la sel­lai­sia ka­ve­rei­ta ja su­ku­lai­sia, jot­ka sa­no­vat su­ve­ree­nis­ti mitä siel­lä len­tää!

Ään­te­lyn pe­rus­teel­la – lin­tua nä­ke­mät­tä – tun­nis­tan ai­na­kin va­rik­sen, ha­ra­kan, tee­ren, pei­pon, kiu­run, ja kui­kan. En ole ko­vin ta­voit­teel­li­nen, mut­ta on mu­ka­va op­pia erot­ta­maan jo­kin laji toi­ses­ta, esi­mer­kik­si se­pel­kyyh­ky huuh­ka­jas­ta. Voin mel­ko ren­nos­ti sa­noa när­hen na­ri­se­van räi­kän kuul­les­sa­ni, et­tä kas, när­hi­hän se siel­lä – kau­nis lin­tu vaik­ka ei mi­kään lau­la­ja! Näin voi­sin sa­noa, vaik­ka ym­pä­ril­lä­ni oli­si jouk­ko or­ni­to­lo­ge­ja. Mut­ta en ryh­tyi­si ai­van kaik­kien kans­sa väit­te­le­mään vaik­ka­pa pei­pon ja pa­ju­lin­nun lau­luis­ta, et­tä kum­pi nyt lau­loi. Mis­tä sen tie­tää, jos ala­ku­loi­nen peip­po lau­laa pa­ju­lin­nun ää­nel­lä? Tai et­tä mat­kii­ko sa­ta­kie­li nyt lau­lu­ras­tas­ta vai päin­vas­toin?

Ta­pa­sin muu­ta­ma viik­ko sit­ten ys­tä­vän, jon­ka seu­ras­sa tun­sin ole­va­ni lin­tu­mie­he­nä ta­sol­ta­ni vas­ta-al­ka­ja. Tämä Jou­ni ker­toi tun­nis­ta­van­sa joka ker­ta ke­väi­sel­lä lin­tu­aa­mu­kä­ve­lyl­lä noin 42 la­jia. Jos Jou­ni te­kee pari kol­me ret­keä eri­tyyp­pi­siin maas­toi­hin, voi tun­nis­tuk­sia tul­la yh­del­le päi­väl­le lä­hem­mäs sata! Ihai­len tuol­lais­ta! On­nek­si en ke­ren­nyt edes vih­ja­ta tie­tä­vä­ni lin­nuis­ta yh­tään mi­tään, oli­sin vain no­lan­nut it­se­ni. Oli­si­pa mu­ka­va pääs­tä kä­ve­le­mään Jou­nin kans­sa tou­ko­kui­seen leh­to­met­sään!

Toi­nen tun­te­ma­ni to­del­li­nen lin­tu­mies on Kal­le, joka nap­sii upei­ta ku­via ai­van ta­val­li­sis­ta lin­nuis­ta. Ihai­len mo­nien mui­den ta­voin hä­nen otok­si­aan Fa­ce­boo­kis­sa. Kyl­lä ovat hie­no­ja! Ku­ten se kuva, jos­sa si­ni­ti­ai­nen tuu­let­taa oi­ke­al­la sii­vel­lään tai se, jos­sa til­hi esit­te­lee upe­aa pyrs­tö­ään niin hie­nos­ti, et­tä sel­lais­ta en ole mis­sään muu­al­la näh­nyt! Kal­lel­la on var­mas­ti hy­vät vä­li­neet ku­ten ka­me­rat ja ob­jek­tii­vit, mut­ta voin vain ku­vi­tel­la, kuin­ka mon­ta ker­taa hän on läh­te­nyt aa­mu­su­muun en­nen au­rin­gon­nou­sua. Ka­me­ran lau­kaus­ten mää­rä on var­mas­ti kym­me­niä ker­to­ja on­nis­tu­nut­ta otos­ta koh­den.

En ole luon­non ih­mei­den asi­an­tun­ti­ja. Nau­tin sil­ti mel­kein lii­ku­tuk­seen as­ti kuun­nel­les­sa­ni ko­ti­kul­mil­la­ni Haik­ka­rin­nie­men lenk­ki­po­luil­la leh­to­met­sän ke­väis­tä soin­tia. Siel­lä ne lau­la­vat, sa­ta­kie­let ja pu­na­rin­nat, lau­lu­ras­taat ja peip­po­set, peu­ka­loi­set ja uu­ni­lin­nut. Siel­lä ne lau­la­vat; kut­su­vat ar­mas­taan ja vas­taa­vat kut­suun, ra­jaa­vat re­vii­ri­ään ja va­roit­ta­vat tun­kei­li­jois­ta. Siel­lä ne tou­hu­a­vat kii­rei­sen ja kiih­ke­än ke­väi­sen het­ken, hoi­ta­vat ke­säl­lä poi­ka­sen­sa ja läh­te­vät taas. Vuo­des­ta toi­seen, su­ku­pol­ves­ta toi­seen, ai­na vaan. Ja taas koh­ta – odo­tan sitä!

Jos sai­sin esit­tää Luo­jal­le muu­ta­mia lin­tu­ai­hei­sia ky­sy­myk­siä, oli­si vai­kea va­li­ta, mitä ky­syä. Tun­tuu ai­ka sel­väl­tä, et­tä jout­se­nel­le piti luo­da pit­kä kau­la ja vah­va nok­ka, kun sen ra­vin­to on jär­ven poh­jas­sa. Ja kot­kal­le tar­vit­tiin vie­lä vah­vem­pi nok­ka ja li­säk­si kyn­net, et­tä saa­liin pyy­dys­tä­mi­nen ja kul­jet­ta­mi­nen on­nis­tuu. Mon­ta muu­ta­kin mel­ko sel­vää ta­paus­ta on, kah­laa­jien pit­kät ja­lat ja niin edel­leen.

Oli­si mi­nul­la heti muu­ta­mia ky­sy­myk­siä. En­sik­si: kun loit puu­kii­pi­jän, sen piti tie­ten­kin saa­da te­rä­vät kyn­net, et­tä puun run­gos­ta saa hy­vän ot­teen ruo­kaa et­sies­sä. Mut­ta mik­si se kier­tää kii­ve­tes­sään puun run­koa, kun suo­raan­kin pää­si­si? Toi­nen asia, jo­hon en ole kek­si­nyt vas­taus­ta on tämä: mik­si kos­ki­ka­ran pi­tää har­ras­taa avan­tou­in­tia 30 as­teen pak­ka­ses­sa, kun ete­läm­pä­nä oli­si lau­hem­paa ja su­laa vet­tä enem­män. Oli­si­han siel­lä enem­män ra­vin­toa ja hel­pom­pi elää. Kol­man­nek­si eh­kä ky­syi­sin, et­tä mitä var­ten la­pin­tii­ran pi­tää len­tää vuo­des­sa 30 000 ki­lo­met­riä muut­to­mat­koil­la – käy­dä kään­ty­mäs­sä ete­läs­sä ja läh­teä taas poh­joi­seen pe­si­mään? Vie­lä ky­syi­sin mo­nia as­kar­rut­ta­van asi­an. Ni­mit­täin tuo käki; min­kä ta­kia sii­tä piti teh­dä pe­sän­ryös­tä­jä? Jo­kin tar­koi­tus­han sil­lä­kin on.

No, ei noi­hin tule vas­tauk­sia, mut­ta kyl­lä nii­tä ih­me­tel­lä kes­tää. Jo­bin kir­jas­sa ker­ro­taan, kuin­ka Her­ra pu­hui Jo­bil­le luo­mis­työn­sä ai­nut­laa­tui­suu­des­ta, se oli vä­ke­vää pu­het­ta tä­hän ta­paan: ”Si­nun­ko vii­sau­te­si nos­taa tai­vaal­le hau­kan, kun se le­vit­tää sii­pen­sä ete­lä­tuu­leen? Si­nun­ko käs­kys­tä­si kot­ka nou­see kor­keuk­siin ja ra­ken­taa pe­sän­sä ta­voit­ta­mat­to­miin? Kal­li­ol­la se asus­taa, viet­tää yön­sä siel­lä, kie­lek­keel­lä, jon­ne ei pää­syä ole. Siel­tä se tä­hys­tää syö­tä­vää, kau­kaa sen sil­mät ta­voit­ta­vat saa­liin.” (Job 39:26–29.)

Luo­jal­la on tar­koi­tuk­sen­sa. Jee­sus opet­ti lin­tu­jen avul­la luot­ta­mus­ta. ”Kat­so­kaa tai­vaan lin­tu­ja: ei­vät ne kyl­vä, ei­vät ne leik­kaa ei­vät­kä ko­koa va­ras­toon, ja sil­ti tei­dän tai­vaal­li­nen Isän­ne ruok­kii ne. Ja olet­te­han te pal­jon enem­män ar­voi­sia kuin lin­nut!” (Matt. 6:26.)

Huo­men­na on uu­si päi­vä huo­li­neen ja iloi­neen. Ha­lu­ai­sin al­kaa ja päät­tää sen kii­tok­sel­la, lin­tu­jen lail­la!

MarkkuKamula
Vartuin ison perheen keskellä Pohjois-Pohjanmaalla ja olen päätynyt ison perheen isäksi Päijät-Hämeeseen. Koen kainuulaisen mentaliteetin omakseni – Nälkämaan laulu sykähdyttää aina. Vapaa-aikaani vietän mieluiten lueskellen tai mökillä ja kotipihalla puuhastellen. Kirves, lapio, talikko ja harava sopivat käsiini hyvin. Kalastusta ja metsästystä harrastan kevyesti. Toimeentuloni hankin toimitusjohtajana rakennusalalla. Voit halutessasi antaa palautetta teksteistäni osoitteeseen markku.kamula@gmail.com.
MarkkuKamula

Purkuinfoa ja taivaan terveisiä

29.2.2024 6.00
MarkkuKamula

Tasaisen tavallinen lauantai – rakkaudella höystettynä

27.1.2024 6.00
MarkkuKamula

Hirmuisesti velkaa ja silti velaton

31.12.2023 6.00
MarkkuKamula

Mitä oli ennen kuin mitään oli?

24.11.2023 6.00
MarkkuKamula

Marraskuusta ikuiseen suveen

4.11.2023 6.00
MarkkuKamula

Mitä aika on?

12.10.2023 7.30
MarkkuKamula

Aivan paras kanava

23.8.2023 7.00
MarkkuKamula

Lyhyt, mutta täydellinen elämä

26.7.2023 6.00
MarkkuKamula

Maitokärryt, muriseva kuutoskone ja mönkijä – muistoja suviseuratyövuoroista

28.6.2023 6.00
MarkkuKamula

"Söin, annoin pikkusiskolleni, ja hänkin söi"

30.5.2023 6.00
MarkkuKamula

Jumala siunatkoon Suomen kansaa

29.4.2023 6.00
MarkkuKamula

Mukavat ja vähemmän mukavat kotityöt

26.3.2023 7.00
MarkkuKamula

Inflaatio ei syö armoa

3.3.2023 6.00
MarkkuKamula

Raamatulliset kädet

27.1.2023 6.00
MarkkuKamula

Kaksi tyhjätaskuista nuorta lupasi rakastaa

23.12.2022 6.00
MarkkuKamula

Odottamisia

27.11.2022 6.00
MarkkuKamula

Sielunvihollinen – kesy satuhahmo?

26.10.2022 6.00
MarkkuKamula

Uskon, toivon ja rakkauden keskellä ohut tumma raita

25.9.2022 6.15
MarkkuKamula

Mieleen piirtyi kuva leirinuotiosta

23.8.2022 7.00
MarkkuKamula

"Taivaan iloa, taivaan riemua" – Mielikuvia taivaasta

17.7.2022 7.00
MarkkuKamula

Onnellisia ja kirpaisevia muistoja Suviseuroista

10.6.2022 7.00
MarkkuKamula

Yhteiset hetket jäivät unelmiksi

8.5.2022 6.00
MarkkuKamula

Siitä kutsusta en uskaltanut kieltäytyä

23.3.2022 6.00
MarkkuKamula

Sanojen voima

16.2.2022 6.00
MarkkuKamula

Tosipaikan edessä

23.1.2022 7.00
2.3.2024

Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo syntisille tien. Ps. 25:8

Viikon kysymys