JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Nap­pi­ko­neel­ta kau­pun­kiin

20.9.2020 7.30

Juttua muokattu:

20.9. 00:17
2020092000170120200920073000

Muis­tan hy­vin sen päi­vän, kun nuo­re­na kä­ve­lin sy­dän pamp­pail­len kir­kon­ky­län Es­sol­le odot­ta­maan Poh­jo­lan­lii­ken­teen au­toa. Se ajoi vie­lä sil­loin kak­si ker­taa päi­väs­sä Per­hon kaut­ta Kok­ko­laan ja Jy­väs­ky­lään.

Olin kuu­si­tois­ta­vuo­ti­aas­ta as­ti ol­lut töis­sä om­pe­li­mos­sa, pau­ku­tel­len nap­pe­ja nap­pi­ko­neel­la fark­ku­jen vyö­tä­röön ja om­pe­lu­töi­tä teh­den. Aluk­si olin töis­sä vain il­ta­vuo­ros­sa, mut­ta hie­man van­hem­pa­na pää­sin päi­vä­vuo­roon.

Vanha teollisuusompelukone.

Vanha teollisuusompelukone.

Vaula Eskeli

Yk­si­toik­koi­nen om­pe­lu­työ ja nap­pien pau­kut­te­lu al­koi­vat pik­ku­hil­jaa kyl­läs­tyt­tää. Van­him­man sis­ko­ni käy­des­sä vii­kon­lop­pui­sin ko­to­na kuun­te­lin hai­kail­len hä­nen ta­ri­noi­taan elä­mäs­tä kau­pun­gis­sa. Niin­pä mi­nul­le he­rä­si aja­tus läh­teä töi­hin kau­pun­kiin. Sis­ko­ni asun­to­ka­ve­ri tie­si, et­tä las­ten­hoi­to­har­joit­te­li­jak­si voi­si pääs­tä mel­ko var­mas­ti, kos­ka har­joit­te­li­jois­ta oli puu­tet­ta.

Om­mel­les­sa­ni mie­tis­ke­lin sil­loin täl­löin työ­tä päi­vä­ko­dis­sa tai sai­raa­las­sa. Erää­nä ke­vät­tal­ven per­jan­tai­na mi­nua pyy­det­tiin töis­sä teh­taan toi­mis­toon pu­he­li­meen. En muis­ta sis­ko­ni sa­nois­ta muu­ta, kuin et­tä nyt pi­täi­si heti maa­nan­tai­na tul­la töi­hin las­ten­tar­haan, jos ha­lu­ai­sin saa­da sen työn.

Ko­to­na äi­ti­ni yl­lät­ty­neen il­meen oli­si voi­nut vi­de­oi­da, jos meil­lä oli­si sii­hen ai­kaan ol­lut sel­lai­nen mah­dol­li­suus. Minä olin ni­mit­täin päät­tä­nyt, et­tä läh­den sun­nun­tai-il­ta­na lin­ja-au­tos­sa Jy­väs­ky­lään, ja me­nen maa­nan­tai­aa­mu­na kah­dek­sak­si las­ten­tar­haan töi­hin. Äi­ti­ni mie­les­tä se ei mi­ten­kään ol­lut mah­dol­lis­ta, läh­teä nyt noin vain. Mitä om­pe­li­mon joh­ta­ja Pus­si­nen­kin sii­hen sa­noi­si!

En ol­lut kaik­kia käy­tän­nön asi­oi­ta eh­ti­nyt vie­lä miet­tiä, mut­ta ei­hän sii­nä muu­ta kuin läh­din käy­mään joh­ta­jan ko­to­na lau­an­tai­na il­ta­päi­väl­lä. Se­li­tin asi­aa­ni kris­tal­li­lamp­pu­jen lois­tees­sa pos­ket pu­noit­ta­en. Ym­mär­sin, et­tä hie­man yl­lät­tä­vä ja no­pea läh­tö se oli joh­ta­jan­kin mie­les­tä. Hän an­toi kui­ten­kin mi­nul­le lu­van läh­teä, olin­han hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti tul­lut ky­sy­mään asi­as­ta. Jäl­keen­päin sain om­pe­li­mos­ta kir­jeen, jos­sa oli en­sim­mäi­nen työ­to­dis­tuk­se­ni kii­tet­tä­vin ar­vo­sa­noin.

Sun­nun­tai­na pak­ka­sin hy­vis­sä ajoin lauk­ku­a­ni. Äi­ti­ni oli­si pi­tä­nyt mi­nut vie­lä ko­to­na. Sa­nat kai­kui­vat kor­vis­sa­ni kä­vel­les­sä­ni ta­va­roi­ne­ni lin­ja-au­tol­le.

Las­ten­hoi­to­har­joit­te­li­jan työ oli kui­ten­kin mie­les­tä­ni pa­ras­ta, mitä tuol­loin tie­sin. In­nos­tu­nee­na ker­roin vii­kon­lop­pu­na ko­to­na käy­des­sä­ni hoi­ta­va­ni tar­has­sa Hil­laa, Mii­aa, Tii­aa, Tuu­aa ja Suu­aa sekä mui­ta lap­sia.

Jos­kus myö­hem­min läh­dös­tä­ni riit­ti jut­tua su­ku­lais­ten ja tut­ta­vien kes­ken, kun äi­ti ker­toi, kuin­ka no­pea mi­nun pää­tök­se­ni ko­toa muu­tos­ta oli ol­lut. Minä en ni­mit­täin ol­lut pu­hu­nut etu­kä­teen ai­keis­ta­ni yh­tään mi­tään.

Tuos­ta en­sim­mäi­ses­tä muu­tos­ta on ku­lu­nut jo vuo­si­kym­me­niä. Se an­toi kui­ten­kin suun­nan elä­mäl­le­ni ja sii­hen, mitä olen saa­nut teh­dä työk­se­ni. Las­ten­hoi­to­työs­tä ja hoi­to­a­lan työs­tä sai­raa­las­sa löy­sin it­sel­le­ni työn, jos­ta nuo­re­na haa­vei­lin ja jos­ta olen myös naut­ti­nut.

Tänä päi­vä­nä ajat­te­len kii­tol­li­suu­del­la Tai­vaan Isää sii­tä, mi­ten hän on joh­ta­nut mi­nun elä­män­pol­ku­a­ni ja an­ta­nut tar­koi­tuk­sen elä­mäl­le­ni. Mie­lee­ni nou­see nuo­ruu­des­sa op­pi­ma­ni lau­lun sa­nat: "Tar­koi­tuk­sen elä­mään sinä, Jee­sus, näy­tät, an­nat sel­vän mää­rän­pään, teh­tä­vii­si käy­tät. Siu­naa, Jee­sus, toi­vee­ni, opin­to­ni, työ­ni. Sul­je sinä rau­haa­si päi­vä­ni ja yö­ni."


Mei­dän asuin­si­jam­me

lap­suu­den­ko­dis­sa,

opis­ke­li­ja­ko­dis­sa,

vuok­ra­ko­dis­sa,

omas­sa ko­dis­sa,

van­huu­den­päi­vien ko­dis­sa,

van­hain­ko­dis­sa.


Ru­kous sy­dä­mes­sä vii­mei­ses­tä

muu­tos­ta iän­kaik­ki­seen ko­tiin,

kuor­mat taak­se­jä­tet­tyi­nä.

Muuttomatkalle  lähdössä.

Muuttomatkalle lähdössä.

Vaula Eskeli

VaulaEskeli
Katson elämää naisen, vaimon, sekä tukiperhe- ja sijaisvanhemman näkökulmasta. Olen saanut kokea vanhemmuuden onnenhetkiä avatessamme kotimme perhehoitoa tarvitseville lapsille. Olen syntyisin keskipohjalaisesta pienviljelijäperheestä. Asuin pitkään pääkaupunkiseudulla tehden työtä hoitoalalla. Nyt kotini ikkunoista avautuu pohjanmaalainen maisema. Pidän runoista ja seuraan vuodenaikojen vaihtelua. Rakastan puutarhanhoitoa. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen vaula.eskeli@gmail.com
30.10.2020

Her­ra, si­nua ylis­tä­kööt kaik­ki luo­tu­si, us­kol­li­set pal­ve­li­ja­si kiit­tä­kööt si­nua! Ju­lis­ta­koot he val­ta­kun­ta­si kun­ni­aa, ker­to­koot mah­ta­vis­ta te­ois­ta­si. Ps. 145:10–11

Viikon kysymys