JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Neljäs pyyntö

1.6.2023 6.00

Juttua muokattu:

1.6. 08:53
2023060108531820230601060000

Jou­ni Le­so­nen

”An­na meil­le tänä päi­vä­nä mei­dän jo­ka­päi­väi­nen lei­päm­me.” Mis­sä ja mil­loin kuu­lit Isä mei­dän -ru­kouk­sen tai olit it­se mu­ka­na sii­nä? Ky­sees­sä lie­nee toi­nen tu­tuim­mis­ta ru­kouk­sis­ta, jon­ka tun­nem­me ja kuu­lem­me vii­koit­tain; ru­kous lau­su­taan yh­des­sä jo­kai­ses­sa ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa ja kir­kol­li­ses­sa toi­mi­tuk­ses­sa. Jo­kai­nen kas­tet­ta­va lap­si ”kuu­lee” sen ris­ti­äi­sis­sään, sii­hen osal­lis­tuu rip­pi­kou­lu­nuo­ri kon­fir­maa­ti­os­saan, vi­hit­tä­es­sä sen sa­noin ru­koil­laan kir­kois­sa ja vii­mei­sen ker­ran sii­hen osal­lis­tuu saat­to­vä­ki hau­ta­jai­sis­sa. Se kät­kee si­sään­sä koko ih­mi­sen elä­män­kaa­ren.

Olet­ko kos­kaan py­säh­ty­nyt miet­ti­mään Isä mei­dän -ru­kouk­sen si­säl­töä? Lut­her ”pilk­koi” sen seit­se­mään ru­kouk­seen ja lop­pu­y­lis­tyk­seen. Eme­ri­tus­piis­pa Ee­ro Huo­vi­sen uu­dis­ta­mat ja vuo­den 1999 kir­kol­lis­ko­kouk­sen hy­väk­sy­mät Isä mei­dän -ru­kouk­sen se­li­tyk­set lie­ne­vät mo­nil­le ne tu­tuim­mat.

Kai­kil­la seit­se­mäl­lä ru­kouk­sel­la, tai ku­ten piis­pa Huo­vi­nen sa­noit­taa, ”pyyn­nöil­lä”, on omat tar­kem­mat se­li­tyk­sen­sä. Jo­kai­nen pyyn­tö an­sait­si­si oman blo­gin­sa. Täs­sä blo­gis­sa py­säh­dyn nel­jän­teen pyyn­töön, eli ru­kouk­seen jo­ka­päi­väi­ses­tä lei­väs­täm­me.

Olen miet­ti­nyt pal­jon, mitä tämä pyyn­tö tar­koit­ti esi­van­hem­mil­le­ni nel­jä–vii­si su­ku­pol­vea sit­ten, siis 1900-lu­vun alus­sa. Pääs­täk­sem­me kiin­ni tuon ajan jo­ka­päi­väi­seen lei­pään tar­vit­sem­me tie­to­ja hei­dän su­ku­pol­vis­taan ja suo­ma­lais­ten elä­mäs­tä ja vai­heis­ta. Par­hai­ten se ta­pah­tuu tu­tus­tu­mal­la hei­dän ko­ti­paik­ka­kun­tien­sa his­to­ri­aan ja mah­dol­li­ses­ti siel­tä säi­ly­nei­siin va­lo­ku­viin.

Par­haim­mil­laan­kin tie­tom­me hei­dän ”lei­väs­tään” jää ka­pe­ak­si. Tie­to­jen li­säk­si voim­me teh­dä pie­niä mie­li­ku­vi­tus­mat­ko­ja sa­dan vuo­den taak­se, eh­kä vä­hän kau­em­mak­si­kin.

Kat­sel­les­sa­ni va­lo­ku­via 1920–1930-lu­vuil­ta näen niis­sä to­ti­sia mie­hiä ja nai­sia. Per­he­ku­vis­sa on usein pal­jon lap­sia. Vaat­teet ovat pää­o­sin tum­mia, ja­lois­sa on pit­kä­var­ti­set saap­paat. Ke­sä­ku­vis­sa lap­set ovat avo­ja­loin. Hää­ku­van mor­si­an on pu­keu­tu­nut mus­taan, val­koi­sia kan­kai­ta ei ol­lut. Vii­den­kym­me­nen vuo­den ikään eh­ti­neet näyt­tä­vät jo van­huk­sil­ta. Ras­kaat työt, pit­kät päi­vät ja vaa­ti­ma­ton ra­vin­to jät­ti­vät hei­hin jäl­ken­sä jo nuo­ri­na. Mo­net heis­tä näyt­tä­vät ham­paat­to­mil­ta.

Sata vuot­ta sit­ten elä­nei­den suo­ma­lais­ten sa­na­va­ras­toi­hin ei­vät kuu­lu­neet sa­nat neu­vo­la, ter­veys­kes­kus ja ham­mas­lää­kä­ri. Ei­kä hei­dän aa­mu- ja il­ta­ru­tii­nei­hin­sa kuu­lu­nut ham­mas­har­jo­ja ja -tah­no­ja tai suih­kus­sa­käyn­te­jä. Ker­ran vii­kos­sa läm­mi­tet­tiin sa­vu­sau­na. Har­vois­sa ta­louk­sis­sa tar­vit­tiin vaa­te­huo­nei­ta; ly­hyt nau­lak­ko kyl­mäs­sä etei­ses­sä riit­ti. Kai­kil­la ei ol­lut omia ken­kiä, käy­tet­tiin sa­mo­ja vuo­ro­tel­len. Va­rak­kaim­mil­la oli erik­seen ke­sä­ken­gät ja tal­vi­ken­gät ja joil­la­kin jopa nah­ka­saap­paat. Oli myös na­ru­ken­kiä. Ne ei­vät kuu­lem­ma ol­leet sa­de­ke­lin jal­ki­nei­na ko­vin hy­vät. Sade peh­men­si nii­tä, ne vuo­ti­vat ja ha­jo­si­vat. Huo­pai­nen ”vink­ke­li” oli hyvä pak­kas­sään jal­ki­ne.

Il­ta­ru­kouk­seen ei hil­jen­nyt­ty peh­meil­le un­tu­va­pat­joil­le. Sän­ky­jä ei kai­kil­le ol­lut, lat­ti­oil­le le­vi­tet­tiin il­tai­sin ”sis­kon­pe­ti”, joka ke­rät­tiin aa­mul­la pois. Pat­jan si­suk­set vaih­det­tiin kak­si–kol­me ker­taa vuo­des­sa. Si­suk­si­na käy­tet­tiin pit­kiä, kat­ko­mat­to­mia, pää­a­si­as­sa ru­kii­den ol­kia. Sama si­säl­tö oli myös tyy­nyis­sä. Sii­nä hei­tä nuk­kui use­am­pia si­sa­ruk­sia vie­rek­käin. Pei­tot oli­vat ohui­ta, ja lat­tia saat­toi ol­la tal­vi­sin kyl­mä. Syk­syn puin­ti­ai­ka oli juh­laa, sil­loin saa­tiin jos­kus rii­hel­tä tuok­su­vas­ta uu­dis­vil­jas­ta lei­vot­tua hy­vää ruis­lei­pää sekä uu­det, tuo­reet ol­jet pat­joi­hin ja tyy­nyi­hin.

Nel­jän­nes­tä ru­kouk­ses­ta Ka­te­kis­muk­ses­sa to­de­taan, et­tä ”Ju­ma­lan an­te­li­ai­suu­teen luot­ta­mi­nen ei ole help­poa. Köy­hyys ja hätä saa­vat mei­dät epäi­le­mään Ju­ma­lan hy­vyyt­tä.” Muis­tan aa­mun 1960-lu­vun alun elo­kuul­ta, jol­loin her­käs­sä vai­hees­sa ole­va lei­pä­vil­ja kiil­te­li kyl­män aa­mu­au­rin­gon va­los­sa kuu­rai­se­na. Pa­lel­tu­nut seu­raa­van tal­ven lei­pä­vil­ja kyn­net­tiin pel­toon.

Vii­me vuo­si­sa­dan alus­sa vaat­tei­ta ei os­tet­tu mar­ke­teis­ta. Muo­deis­ta ei tie­det­ty mi­tään. Äi­ti ja edel­li­sen su­ku­pol­ven nai­set om­pe­li­vat alus- ja pääl­lys­vaat­teet. Vaa­lea, rai­tai­nen fla­nel­li oli peh­moi­nen ja miel­lyt­tä­vä alus­vaa­te­kan­gas. Pääl­lys­vaat­teis­sa suo­sit­tiin usein tum­maa, vah­vaa ja kes­tä­vää sar­kaa. Jos­kus jou­lu­pu­kin kon­tis­ta saa­tiin lah­jak­si joku ”yli­mää­räi­nen” vaa­te. Voi sitä rie­mua, min­kä se sai ai­kaan. Kä­det suo­jat­tiin tal­vi­sin äi­din, mum­mon tai eh­kä­pä kum­min ku­to­mil­la la­pa­sil­la.

Kä­ve­ly oli suo­si­tuin tapa liik­kua pai­kas­ta toi­seen. To­sin se oli usein myös ai­noa mah­dol­li­suus liik­kua. Oli­han toki useis­sa­kin maa­ta­lois­sa he­vo­nen ja rat­taat, jo­ten jos­kus lii­kut­tiin myös he­vo­sel­la. Liit­tyi­kö­hän esi­van­hem­piem­me ru­kouk­seen pyyn­tö, et­tä he­vo­nen ja muu kar­ja säi­lyi­si ter­vei­nä? Tä­män ru­kouk­sen se­li­tyk­seen si­säl­tyy Lut­he­rin mu­kaan ”ruu­miin ra­vin­to ja tar­peet, ku­ten ruo­ka, juo­ma, vaat­teet, ken­gät, pel­to, kar­ja ja pal­jon muu­ta.”

”An­na meil­le tänä päi­vä­nä mei­dän jo­ka­päi­väi­nen lei­päm­me.” Mil­lai­sia ru­kouk­sia, kii­tos­ta ja pyyn­tö­jä si­säl­tyy si­nun hil­jai­seen ru­kouk­see­si? It­se huo­maan su­kum­me ja naa­pu­riem­me his­to­ri­aan sa­dan vuo­den taak­se kur­kat­tu­a­ni, et­tä Ju­ma­la on an­ta­nut meil­le ja mi­nul­le enem­män kuin olen tar­vin­nut ja pal­jon sel­lais­ta­kin, mitä en ole edes hok­san­nut pyy­tää.

Kir­joit­ta­ma­ni on vain pie­ni pala Ju­ma­lan lu­paa­mas­ta ja siu­naa­mas­ta lei­väs­tä. Blo­gin lu­ki­ja, va­el­sit­ko si­nä­kin tätä lu­kies­sa­si men­nei­syy­teen? Ih­met­te­let­kö, mi­ten on Ju­ma­la si­nul­le siu­nan­nut jo­ka­päi­väi­sen lei­pä­si?

Lut­her päät­tää nel­jän­nen ru­kouk­sen se­li­tyk­sen kau­niis­ti: ”Et­tä Hän opet­tai­si mei­tä tun­te­maan tä­män hy­vyy­den ja kiit­tä­en vas­taa­not­ta­maan jo­ka­päi­väi­sen lei­päm­me.”

On meil­lä pal­jon op­pi­mis­ta ja kii­tok­sen ai­hei­ta.

JouniLesonen
Olen Savossa syntynyt, mutta tunnen nykyisin itseni kainuulaiseksi jylhien järvien ja korpien mieheksi. Olen ollut reilu 42 vuotta ambulanssissa töissä ensihoitajana. Meillä on luonto lähellä ja minä lähellä luontoa. On huiman upeaa nousta kesäisenä yönä samaan aikaan auringon kanssa ja mennä järvelle. Voisin kertoa suurista kaloista, joita olen Oulujärveltä saanut. Myös Raamatusta löytyy elämänmakuisia tekstejä, joita voin siteerata aivan arkisiinkin kertomuksiin.
JouniLesonen

Kolmekymmentäkuusi pylvästä takana

1.12.2023 6.00
JouniLesonen

"Tehkää kehtoja"

2.11.2023 6.00
JouniLesonen

"Salassa pidettävä"

10.10.2023 8.00
JouniLesonen

Hyvä todistus

2.9.2023 6.15
JouniLesonen

Sinulle saa huutaa

2.8.2023 14.15
JouniLesonen

Kiven aika

2.7.2023 6.00
JouniLesonen

Jalon kirjoittajan kynä

1.5.2023 6.00
JouniLesonen

Tässäkö se oli?

8.4.2023 6.00
JouniLesonen

"Jerusalem, jos sinut unohdan"

5.3.2023 6.00
JouniLesonen

Onko paha paikka?

6.2.2023 6.00
JouniLesonen

Mihin olet matkalla?

7.1.2023 7.00
JouniLesonen

Yhteinen kieli

1.12.2022 6.00
JouniLesonen

Koulutiellä

3.11.2022 13.19
JouniLesonen

Tie

5.10.2022 6.15
JouniLesonen

Kuuskymmentä hummaa nokalla

2.9.2022 6.00
JouniLesonen

Hehkuva kukka ja koukkusormi

1.8.2022 7.00
JouniLesonen

Kun minä olin nuori

9.7.2022 6.00
JouniLesonen

Joka uniinsa uskoo

12.6.2022 6.15
JouniLesonen

Säästetään aikaa

6.5.2022 6.00
JouniLesonen

Täydellistä

16.4.2022 6.00
JouniLesonen

”Tähän päättyi kesä”

11.3.2022 6.00
JouniLesonen

Matkan kauneus

10.2.2022 6.00
JouniLesonen

Pitkä on matka

2.1.2022 7.30
JouniLesonen

Pois juoksee aika

4.12.2021 6.00
JouniLesonen

Elämänlanka ja karpalonkukka

23.10.2021 6.15
JouniLesonen

Mitähän tällä tehdään?

29.9.2021 8.00
JouniLesonen

Älä vastaa outoon numeroon

24.8.2021 7.00
JouniLesonen

Viaton kiisken poikanen

3.8.2021 7.00
JouniLesonen

Elämää pitempi tarina

2.7.2021 7.05
JouniLesonen

Varjoja ja valoa auringon alla

3.6.2021 7.00
JouniLesonen

Särkyvää

3.5.2021 7.05
JouniLesonen

Ja tintti lauloi

1.4.2021 7.05
JouniLesonen

Voimaannuttavia muistoja

4.3.2021 7.05
JouniLesonen

Romanttinen korpivaellus

28.1.2021 7.00
JouniLesonen

Varpuluuta

2.1.2021 6.05
16.6.2024

Jeesus sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’” Matt. 9:12–13

Viikon kysymys