JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Nyt koh­ti tai­vas­ta kat­se­len

Päivämiehen vierasblogi
Nykyiset blogit
10.7.2016 7.13

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160710071300

Olen ai­na pi­tä­nyt lau­la­mi­ses­ta. Myös Sii­o­nin lau­luis­ta, var­sin­kin niis­tä van­hois­ta. Lau­lui­hin liit­tyy pal­jon muis­to­ja eri elä­män­vai­heis­ta. Lap­se­na lem­pi­lau­lu­ni oli Oi ar­mon mit­ta, kuin suu­ri se on. Sitä en tie­dä, mi­ten lap­si tuon lau­lun ym­mär­si – var­maan lau­lu oli osa sitä in­ten­sii­vis­tä ko­ke­mus­ta, jo­hon kuu­lui­vat tois­ta tun­tia pit­kät saar­nat, vah­va ku­va­kie­li, hir­si­sei­nät, tu­tut mum­mut ja pa­pat sekä se kun isä jak­soi piir­tää ku­via sel­kään.

Lu­ki­o­lais­ty­tön elä­mään toi­vat lem­pe­ää loh­du­tus­ta sa­nat: Hän tu­lee koh­ta, Jee­sus, siis, vel­jet rak­ka­hat, pois rii­dat kaik­ki tiel­tä ja mie­let kat­ke­rat. Ah, muis­ta­kaa, ett’ oom­me kaikk’ yk­si ruu­mis vaan, ett’ Her­ra meill’ on yk­si, yks toi­vo Ju­ma­laan. Lop­pu­hei­tot ei­vät häi­rin­neet ol­len­kaan.

Vaik­ka ul­ko­mail­la oli­kin haus­ka asua ja opis­kel­la, lau­loin toi­si­naan isol­la ää­nel­lä ja sa­no­ja hiu­kan muun­nel­len: Vie­ras olen täl­lä maal­la, poi­es ha­laa sie­lu­ni, isän luo­na Al­pu­as­sa oi­kea on ko­ti­ni…

On niin tur­val­lis­ta lau­laa tai­vas­lau­lu­ja. Kun vir­ta kuo­le­man on jo mun ta­ka­nan’, tur­me­lus rii­sut­tu, puh­taus pu­et­tu. Mull’ kruu­nu pääs­sä on kirk­kaas­ti pais­ta­va, jonk’ Yl­kä ver­ra­ton on mul­le an­ta­va. Ja omaan kuo­li­nil­moi­tuk­see­ni olen va­lin­nut värs­syn jo ai­ko­ja sit­ten. Sii­hen piti kir­joit­taa: Niin vir­te­ni al­kaa jo voin mi­nä­kin, ja lau­lua uut­ta myös minä lau­lai­sin. Kun Jee­sus, oi Jee­sus, kun Jee­sus, oi Jee­sus, mua nou­ta­maan tul­lut jo on.

Uu­det­kin lau­lut ovat ol­leet kiin­nos­ta­via, kun nii­tä pik­ku hil­jaa al­koi tul­la. Muut­kin kuin iha­nat Soi il­ta­kel­lot ja Ih­mi­nen aa­muis­ta pol­kua as­tuu.

Sit­ten tuli ai­ka, et­tä Sii­o­nin lau­lu­ja ei oi­kein kär­si­nyt kuun­nel­la. Sa­maan sys­syyn tuli lau­lu-uu­dis­tus. Os­tin kyl­lä lau­lu­kir­jan, mut­ten ha­lun­nut edes kat­sel­la sitä. Oli ter­veys­huo­lia. Tai­vas­lau­lut tu­li­vat lii­an lä­hel­le. Ajat­te­lin, et­tä kyl­lä­hän minä sin­ne tai­vaa­seen ha­lu­an, ei­kä kuo­le­ma si­nän­sä pe­lo­ta... Mi­nul­le käy hy­vin, käy­pä mi­ten ta­han­sa, ja kyl­lä­hän sitä näis­tä maal­li­sis­ta ir­ro­te­taan sit­ten, jos se on tar­peen… Päi­vä al­koi ja päät­tyi ru­kouk­sel­la, joi­hin Ju­ma­la rau­hal­la vas­ta­si. Ei ol­lut hä­tää, ja lää­kä­rin uu­ti­set oli­vat­kin hy­viä.

Tänä ke­sä­nä Su­vi­seu­roi­hin ei eh­kä oli­si ol­lut jär­ke­vää läh­teä in­fek­ti­o­vaa­ran ja vä­sy­myk­sen ta­kia. Mut­ta kun ha­lut­ti! Kun mo­nes­ta me­nos­ta oli pi­tä­nyt luo­pua, niin su­vi­seu­roi­hin oli en­tis­tä suu­rem­pi tus­ka pääs­tä. Etu­kä­teen har­mit­ti kyl­lä, kun ei nii­tä van­ho­ja lau­lu­ja enää lau­let­tai­si­kaan. Osan­nee­ko sitä lau­laa ol­len­kaan?

Ken­täl­lä kai­kui­vat tu­tut me­lo­di­at. Ei­kä hai­tan­nut, vaik­ka ul­ko­muis­tis­ta lau­loi­kin van­hoil­la sa­noil­la, niin kuu­los­ti­vat kant­to­rit­kin te­ke­vän. Ja mi­ten kau­nii­ta lau­lu­ja! Toi­nen tois­taan hie­nom­pia, niin uu­det kuin van­hat.

Tun­tui kum­mal­ta käy­dä van­hus­ten le­po­pai­kal­la päi­vä­u­nil­la, mut­ta on­nek­si sel­lai­nen­kin pal­ve­lu seu­ra­ken­täl­lä on. Tal­koo­lai­set oli­vat jak­sa­neet ra­ken­taa ison ra­ken­nuk­sen vä­hä­voi­mai­sia var­ten. Ajat­te­lin ra­ken­ta­jia eri­tyi­sel­lä läm­möl­lä.

Sun­nun­tai­na oli hai­kea pois­läh­dön ai­ka. Voi kun ai­na sai­si ol­la su­vi­seu­rois­sa! Sit­ten ajat­te­lin, et­tä jos­kus vie­lä saa­kin ol­la. Siel­lä tai­vaan su­vi­seu­rois­sa. Sit­ten kun on se ai­ka, Ju­ma­lan tie­tä­mä.

Nyt koh­ti tai­vas­ta kat­se­len ja kä­det yh­teen näin lii­tän. Oi Her­ra, ys­tä­vä lap­sien si­nua muis­tan ja kii­tän.

Rea Tii­ro­la-Tyni

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.
10.7.2020

Minä lau­lan kii­tos­ta Her­ral­le, hän pi­tää mi­nus­ta huo­len. Ps. 13:6

Viikon kysymys