JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Onko paha paikka?

6.2.2023 6.00

Juttua muokattu:

27.1. 11:02
2023012711024620230206060000

Jou­ni Le­so­nen

Kyl­lä me pie­ni­nä ih­me­tel­tiin: mitä nuo mie­het oi­kein te­ke­vät? Ku­rais­ten tei­den var­sil­le il­mes­tyi ko­nei­ta ja mie­hiä, jot­ka kai­voi­vat maa­ta ja nos­ti­vat sään­nöl­lis­ten vä­li­mat­ko­jen pää­hän toi­sis­taan pyl­väi­tä ki­lo­met­ri toi­sen­sa jäl­keen.

Vä­hän myö­hem­min pyl­väi­siin asen­net­tiin kaa­pe­lei­ta. Työ oli hi­das­ta, se kes­ti lä­hes sata vuot­ta. Sil­loin koko Suo­men syr­jäi­sim­piin­kin kolk­kiin oli saa­tu ve­de­tyk­si pu­he­lin­lin­jo­jen ver­kos­to. En­sim­mäi­set pu­he­li­met Suo­meen tu­li­vat 1870-lu­vul­la. Seu­raa­val­la vuo­si­kym­me­nel­lä nii­tä asen­net­tiin jo Ou­lun kor­keu­del­le saak­ka. En­sim­mäi­nen pu­he­lin­ver­kon ra­ken­ta­ja sai Ou­lus­sa no­pe­as­ti 20 ti­laa­jaa. (Wi­ki­pe­dia.)

Kuu­lin jo pie­ne­nä poi­ka­na, et­tä muu­ta­man ki­lo­met­rin pääs­sä ”ky­läl­lä” on ta­louk­sia, jois­sa on pu­he­lin. En tien­nyt en­kä osan­nut ku­vi­tel­la, mil­lai­nen se on. Näin pu­he­lin­ko­neen en­sim­mäi­sen ker­ran 1960-lu­vun al­ku­puo­lel­la aloit­ta­es­sa­ni kan­sa­kou­lun. Kou­lun opet­ta­jal­la oli sel­lai­nen. Se oli ih­meel­li­nen lai­te. Sei­näl­lä oli ison re­pun ko­koi­nen mus­ta möyk­ky – se oli kuu­lem­ma pu­he­lin. Sii­nä oli sel­lai­nen luu­ri, jo­hon pu­hut­tiin, toi­ses­ta pääs­tä luu­ria kuu­lui jos­tain kau­kaa tu­le­va puhe. Puhe tuli kuu­lem­ma nii­tä lan­ko­ja pit­kin, joi­ta oli maan­tei­den vie­ruk­sil­la ole­vis­sa pyl­väis­sä. Nii­tä­hän me näim­me joka päi­vä.

Vuo­sien 1980 ja 2000 vä­lil­lä pu­he­li­mien mää­rä li­sään­tyi no­pe­as­ti. Vuo­si­sa­dan lop­puun men­nes­sä Suo­mes­sa oli lan­ka- ja mat­ka­pu­he­li­mia liit­ty­miä yh­teen­sä noin 5,5 mil­joo­naa.

Vaik­ka vain har­vas­sa ta­lou­des­sa oli 1960-lu­vul­la pu­he­lin, ope­tet­tiin meil­le jo kou­lus­sa, mi­ten sii­hen vas­ta­taan: Kun se soi, nos­te­taan luu­ri, ker­ro­taan ta­lon ja vas­taa­jan nimi ja pu­he­lin­nu­me­ro. Soit­ta­jan kuu­lui esi­tel­lä it­sen­sä ni­mel­tä, sen jäl­keen hä­nen tu­lee koh­te­li­aas­ti ky­syä, on­ko hen­ki­lö, jol­le hä­nel­lä on asi­aa, pai­kal­la ja voi­ko hän tul­la pu­he­li­meen. Vas­taa­jan kuu­luu sa­noa: ”Het­ki­nen, ol­kaa hyvä” tai jos tämä ei ol­lut pai­kal­la voi sa­noa esi­mer­kik­si: ”Va­li­tet­ta­vas­ti ei ole nyt ta­voi­tet­ta­vis­sa, voi­si­ko hän soit­taa teil­le myö­hem­min?”

Jos muis­tan oi­kein, pu­he­li­meen vas­taa­mis­ta ja soit­ta­mis­ta ihan har­joi­tel­tiin kou­luis­sa. Ja kyl­lä me opim­me­kin oi­kein hy­vik­si soit­ta­jik­si ja vas­taa­jik­si. Niis­tä ta­vois­ta oli myö­hem­min – ja on vie­lä­kin – hyö­tyä. Pu­he­li­mes­ta tuli jo 1970-lu­vun alus­sa tut­tu ja tar­peel­li­nen ”työ­ka­ve­ri"; lii­ke-elä­män pal­ve­luk­ses­sa tar­vit­sin sitä päi­vit­täin.

Sata vuot­ta sii­nä siis meni. Juu­ri kun koko kan­sa oli ope­tet­tu vas­taa­maan si­vis­ty­nees­ti ja ”oi­kein” pu­he­li­meen, tuli uu­si ai­ka. Sa­mo­jen en­tis­ten ku­rais­ten, ny­kyis­ten as­fal­toi­tu­jen tei­den var­sil­la kul­ki­vat taas ko­neet ja mie­het. Nyt ei enää asen­net­tu li­sää kaa­pe­lei­ta, vaan ai­em­min asen­net­tu­ja pu­ret­tiin pois. Lin­jo­jen ti­lal­le nou­si muu­ta­man ki­lo­met­rin vä­lein kor­kei­ta tor­ne­ja, jois­ta tui­jot­taa il­to­jen ja öi­den pi­mey­teen pu­nai­sia va­lo­ja. Ne tor­nit ovat pu­he­lin­lii­ken­teen tu­ki­mas­to­ja.

Ko­deis­ta ja työ­pai­koil­ta hä­vi­si­vät pöy­dil­lä ja sei­nil­lä ol­leet pu­he­lin­ko­neet. Sin­ne his­to­ri­an kai­ken nie­le­vään tyn­ny­riin hä­vi­si­vät myös kä­sit­teet pika- ja sa­la­ma­pu­he­lu. Ne­hän oli­vat­kin kal­lii­ta, har­va nii­tä soit­ti. Sin­ne hä­vi­si­vät ko­deis­sa kuul­lut myös huu­dot ”isä tai äi­ti, mat­ti tai mai­ja, heti pu­he­li­meen!” Tu­tut pi­ri­nät vai­ke­ni­vat. Ti­lal­le tuli pie­niä, tas­kuun mah­tu­via ko­nei­ta, jois­ta kuu­luu mitä eris­kum­mal­li­sim­pia soit­to­ää­niä ja joi­hin vas­ta­taan mitä ih­meel­li­sim­mis­sä pai­kois­sa. Jos­kus kuu­lin soi­van kir­kon­kel­lo­jen, toi­si­naan tas­kus­sa li­ver­tää lin­nut. Mi­nun pu­he­li­me­ni soit­taa ”Kuul­kaa kor­peim­me kuis­kin­taa”.

Sa­mal­la pu­he­li­men käyt­töön liit­ty­en il­maan­tui ai­van uu­sia lau­sei­ta, joi­ta ei ku­kaan tar­vin­nut ei­kä tun­te­nut en­sim­mäi­seen sa­taan vuo­teen: Mis­sä mi­nun pu­he­li­me­ni on, on­ko ku­kaan näh­nyt? On­ko­han pu­he­li­me­ni pu­don­nut?

Tas­kui­hin mah­tu­vat ja joka pai­kas­sa mu­ka­na kul­ke­vat pu­he­li­met toi­vat myös uu­det ja eri­lai­set ta­vat vas­ta­ta pu­he­li­meen. Edel­leen­kin soit­ta­ja voi esi­tel­lä it­sen­sä, mut­ta ny­kyi­sin hän yleen­sä tie­tää kuka ”lin­jan toi­ses­sa pääs­sä” vas­taa. Enää ei juu­ri ky­sy­tä, on­ko mat­ti tai mai­ja ta­vat­ta­vis­sa? Ko­deis­sa ei tai­de­ta vas­ta­ta tois­ten pu­he­li­miin, sen an­ne­taan soi­da. Pu­he­li­men hal­ti­ja nä­kee, kuka on soit­ta­nut ja mil­loin.

Jos­kus pu­he­lin soi juu­ri sel­lai­sel­la het­kel­lä, kun toi­voi­si sen ole­van hil­jaa. Olin ker­ran suu­ren kaup­pa­liik­keen pit­käs­sä kas­sa­jo­nos­sa aset­te­le­mas­sa os­tok­si­a­ni kas­sal­la hih­nal­le, kun pu­he­li­me­ni soi. Otin sen esil­le ja näin kuka soit­taa. Ar­va­sin soit­ta­jan ni­men pe­rus­teel­la, et­tä ky­sees­sä on lä­hes­ty­vien juh­la­py­hien seu­roi­hin liit­ty­vät ai­ka­tau­lut. Sil­lä ker­taa vas­ta­sin ai­van eri ta­val­la kuin jos­kus mui­noin kou­lus­sa ope­tet­tiin ja ko­deis­sa vas­tat­tiin. Soit­ta­ja­kin aloit­ti pu­he­lun hy­vin ny­ky­ai­kai­sel­la ta­val­la: ”On­ko paha paik­ka, voit­ko pu­hua?” Vas­ta­sin soit­ta­jan ky­sy­myk­seen myön­tä­väs­ti: ”Han­ka­la on ja eh­kä vä­hän pa­ha­kin. Soi­tel­laan­ko tun­nin pääs­tä uu­del­leen?”

JouniLesonen
Olen Savossa syntynyt, mutta tunnen nykyisin itseni kainuulaiseksi jylhien järvien ja korpien mieheksi. Olen ollut reilu 42 vuotta ambulanssissa töissä ensihoitajana. Meillä on luonto lähellä ja minä lähellä luontoa. On huiman upeaa nousta kesäisenä yönä samaan aikaan auringon kanssa ja mennä järvelle. Voisin kertoa suurista kaloista, joita olen Oulujärveltä saanut. Myös Raamatusta löytyy elämänmakuisia tekstejä, joita voin siteerata aivan arkisiinkin kertomuksiin.
JouniLesonen

Kolmekymmentäkuusi pylvästä takana

1.12.2023 6.00
JouniLesonen

"Tehkää kehtoja"

2.11.2023 6.00
JouniLesonen

"Salassa pidettävä"

10.10.2023 8.00
JouniLesonen

Hyvä todistus

2.9.2023 6.15
JouniLesonen

Sinulle saa huutaa

2.8.2023 14.15
JouniLesonen

Kiven aika

2.7.2023 6.00
JouniLesonen

Neljäs pyyntö

1.6.2023 6.00
JouniLesonen

Jalon kirjoittajan kynä

1.5.2023 6.00
JouniLesonen

Tässäkö se oli?

8.4.2023 6.00
JouniLesonen

"Jerusalem, jos sinut unohdan"

5.3.2023 6.00
JouniLesonen

Mihin olet matkalla?

7.1.2023 7.00
JouniLesonen

Yhteinen kieli

1.12.2022 6.00
JouniLesonen

Koulutiellä

3.11.2022 13.19
JouniLesonen

Tie

5.10.2022 6.15
JouniLesonen

Kuuskymmentä hummaa nokalla

2.9.2022 6.00
JouniLesonen

Hehkuva kukka ja koukkusormi

1.8.2022 7.00
JouniLesonen

Kun minä olin nuori

9.7.2022 6.00
JouniLesonen

Joka uniinsa uskoo

12.6.2022 6.15
JouniLesonen

Säästetään aikaa

6.5.2022 6.00
JouniLesonen

Täydellistä

16.4.2022 6.00
JouniLesonen

”Tähän päättyi kesä”

11.3.2022 6.00
JouniLesonen

Matkan kauneus

10.2.2022 6.00
JouniLesonen

Pitkä on matka

2.1.2022 7.30
JouniLesonen

Pois juoksee aika

4.12.2021 6.00
JouniLesonen

Elämänlanka ja karpalonkukka

23.10.2021 6.15
JouniLesonen

Mitähän tällä tehdään?

29.9.2021 8.00
JouniLesonen

Älä vastaa outoon numeroon

24.8.2021 7.00
JouniLesonen

Viaton kiisken poikanen

3.8.2021 7.00
JouniLesonen

Elämää pitempi tarina

2.7.2021 7.05
JouniLesonen

Varjoja ja valoa auringon alla

3.6.2021 7.00
JouniLesonen

Särkyvää

3.5.2021 7.05
JouniLesonen

Ja tintti lauloi

1.4.2021 7.05
JouniLesonen

Voimaannuttavia muistoja

4.3.2021 7.05
JouniLesonen

Romanttinen korpivaellus

28.1.2021 7.00
JouniLesonen

Varpuluuta

2.1.2021 6.05
23.5.2024

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1. Kor. 12:4–5

Viikon kysymys