JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Onko unelmoinnista hyötyä?

30.4.2022 7.00

Juttua muokattu:

28.4. 13:47
2022042813472720220430070000

Riik­ka Lin­nan­mä­ki

Onko sinulla aikaa pysähtyä unelmoimaan?

Onko sinulla aikaa pysähtyä unelmoimaan?

Nuo­rem­pa­na mi­nua on ke­sä­töis­sä sa­not­tu tai­vaan­ran­nan maa­la­rik­si. En osan­nut ot­taa tuo­ta sil­loin ko­vin koh­te­li­ai­suu­te­na, vaik­ka tie­sin ra­kas­ta­van hen­ki­lön sa­no­ma­na sen sel­lai­sek­si. Kie­li­toi­mis­ton sa­na­kir­jan mu­kaan tai­vaan­ran­nan maa­la­ri tar­koit­taa hai­hat­te­li­jaa, haa­vei­li­jaa ja epä­re­a­lis­tis­ta ih­mis­tä. Eh­kei tuon kal­tai­sia ku­vai­lu­ja heti ajat­te­le­kaan ko­vin toi­vot­ta­vik­si piir­teik­si. Joi­ta­kin omi­nai­suuk­sia on vai­ke­am­pi hy­väk­syä it­sel­le, mut­ta si­tä­kin voi ope­tel­la – ja on­ko haa­vei­lu lo­pul­ta ol­len­kaan huo­no jut­tu?

Ny­kyi­sin te­hok­kuut­ta ko­ros­te­taan yhä vain enem­män. Toki vas­ta­voi­mi­a­kin on, mut­ta te­hok­kuus ja no­peus ovat ar­vos­tet­tu­ja asi­oi­ta kii­rei­ses­sä maa­il­man me­nos­sa. Tut­ki­muk­sis­sa on il­men­nyt, et­tä ih­mi­nen on on­nel­li­sim­mil­laan ta­voi­tel­les­saan jo­tain ha­lu­a­maan­sa, eli ei­vät­kö unel­mat ni­me­no­maan lai­ta mei­tä ta­voit­te­le­maan ja te­ke­mään töi­tä sen saa­vut­ta­mi­sek­si (Ka­le­va 18.2.2017)?

Luin MTV Uu­tis­ten ar­tik­ke­lia (21.5.2014) unel­moin­tiin liit­ty­en. Jo tuol­loin ol­tiin huo­lis­saan sii­tä, et­tä al­le kol­mi­kymp­pi­set­kään ei­vät vält­tä­mät­tä enää unel­moi. Tun­nis­tan it­se­kin, et­tä vä­lil­lä unel­mat lois­ta­vat pois­sa­o­lol­laan. Opis­to­ys­tä­vät ovat muis­tut­ta­neet nii­den tär­key­des­tä, ja ar­tik­ke­lin mu­kaan ins­pi­roi­vat ih­mi­set ja te­ke­mi­nen aut­ta­vat­kin unel­mien kuk­kaan puh­ke­a­mi­ses­sa.

Mis­tä unel­mat sit­ten muo­dos­tu­vat, kuka tai mikä ne mää­rit­te­le­vät? Ta­voit­te­len­ko asi­oi­ta ver­ra­ten it­seä mui­hin tai ol­lak­se­ni jol­lain ta­voin mui­ta pa­rem­pi? Ih­mi­set ei­vät vält­tä­mät­tä koe sa­mo­ja asi­oi­ta iloa tuot­ta­vi­na; sii­nä on yk­si hyvä syy ol­la ver­tai­le­mat­ta it­seä mui­hin.

Am­ma­tin­va­lin­na­noh­jaa­ja Lee­na Ståhl­ber­gin mu­kaan (Ka­le­va 18.02.2017) unel­mat aut­ta­vat elä­mään oman­nä­köis­tä elä­mää ja unel­mien avul­la voi löy­tää oi­ke­as­ti to­teut­ta­mis­kel­poi­sia ide­oi­ta. Li­säk­si unel­moin­ti it­ses­sään tuo hyvä miel­tä ja po­si­tii­vis­ta vi­ret­tä sekä aut­taa suun­taa­maan aja­tuk­sia ta­voit­tei­siin.

Mi­ten­käs si­nul­la? Olet­ko vii­me ai­koi­na unel­moi­nut? Minä ha­lu­sin ky­sel­lä unel­moin­nis­ta kah­den eri su­ku­pol­ven edus­ta­jal­ta, kum­mi­tä­dil­tä­ni ja kum­mi­po­jal­ta­ni. It­se olen iäl­tä­ni suun­nil­leen hei­dän vä­lis­tään.

Kum­mi­tä­ti­ni ker­toi, et­tei ole la­kan­nut unel­moi­mas­ta eh­kä mil­loin­kaan, mut­ta unel­mat ovat ai­kuis­tu­es­sa muut­tu­neet enem­män toi­veen kal­tai­sik­si, ku­ten lä­hei­sil­le hy­vän toi­vo­mi­sek­si. Poh­din, et­tä it­sel­lä­ni on suu­rim­mak­si osak­si ai­ka sa­moin. En ole vain it­se eh­kä las­ke­nut tätä unel­moin­nik­si, kos­ka sii­tä ei ole vie­lä syn­ty­nyt sel­lais­ta kut­kut­ta­vaa ins­pi­raa­ti­on su­maa kuin esi­mer­kik­si aa­mu­yön tun­tei­na omas­ta ko­tie­läin­ti­las­ta haa­veil­les­sa.

Kum­mi­tä­ti muis­te­li nuo­rem­pa­na haa­veil­leen­sa mat­kus­te­lus­ta ja maa­il­man nä­ke­mi­ses­tä. Ai­ka ylei­nen haa­ve, ja mo­nel­la tuo unel­ma on var­mas­ti to­teu­tu­nut­kin. Toi­vot­ta­vas­ti kai­kes­sa ta­voit­te­lus­sam­me muis­tai­sim­me vä­lil­lä py­säh­tyä ja ol­la kii­tol­li­sia unel­mien, toi­vei­den ja haa­vei­den to­teu­tu­mi­ses­ta!

Kum­mi­ni on ko­ke­nut opet­ta­vai­se­na ja ih­mi­se­nä kas­vat­ta­va­na sen, et­tei­vät unel­mat ole ai­na to­teu­tu­neet hä­nen tah­to­mal­laan ta­val­la, vaan Luo­jal­la on voi­nut ol­la kie­mu­rai­sem­pi pol­ku esi­mer­kik­si toi­ve­am­mat­tiin. Tämä oli­si hyvä muis­taa, sil­lä jos­kus ai­na­kin it­se olen ko­vas­ti­kin aja­tel­lut, et­tä ei tämä asia voi ol­la mi­ten­kään muu­ten hy­vin kuin mi­ten it­se sen ru­koi­len ja pyy­dän. Ru­koi­lun ar­vo ja voi­ma on ol­lut vä­lil­lä ka­dok­sis­sa, kun Tai­vaan Isä kui­ten­kin joh­taa asi­at par­hain päin. Sil­ti Raa­ma­tus­sa ke­ho­te­taan ru­koi­le­maan lak­kaa­mat­ta. Lo­pul­ta, kun ru­koi­lua kat­soo unel­moin­nin pers­pek­tii­vis­tä, se aut­taa myös suun­taa­maan aja­tuk­set omiin ta­voit­tei­siin. Li­säk­si ru­kous voi tyyn­nyt­tää miel­tä, kun kai­ken voi las­kea Isän kaik­ki­voi­piin kä­siin ja lo­pet­taa oman sät­kyt­te­lyn, kos­ka Tai­vaan Isä nä­kee niin pal­jon kau­as­kan­toi­sem­min.

Yk­si kum­mi­tä­ti­ni toi­ve oli, et­tä elä­mä sai­si kul­kea jat­kos­sa­kin yh­tä kie­mu­rais­ta tie­tä, kui­ten­kin si­ten, et­tä pys­tys­sä py­syy. Luu­len, et­tä help­poa ja mu­ka­vaa elä­mää ta­voi­tel­les­saan ih­mi­nen on usein lan­gen­nut syn­tiin tai jou­tu­nut epä­us­koon. Lii­an help­po elä­mä ei vält­tä­mät­tä ole muu­ten­kaan ai­na kai­kis­ta mie­lek­käin­tä tai mer­ki­tyk­sel­li­sin­tä. Seu­raa­val­la ker­ral­la, kun aja­tuk­sis­sa al­kaa sä­his­tä, et­tä mik­si taas näin, voi kään­tää­kin aja­tuk­sen toi­sin päin: on­pa hyvä, et­tä Tai­vaan Isä tie­tää pa­rem­min tä­män­kin. Täy­tyy­pä ko­keil­la!

PS Kum­mi­poi­ka­ni vas­tauk­sis­ta kir­joi­tan seu­raa­vas­sa blo­gi­teks­tis­sä­ni.

RiikkaLinnanmäki
Olen kolmikymppinen äiti, puoliso ja kirjallisuuden opiskelija. Olen lähtöisin Pohjois-Suomesta, mutta olemme asuneet jo kolme vuotta Tampereella. Minua kiinnostavat ihmissuhteet, psykologiset näkökulmat, vanhemmuus, ihmisoikeuskysymykset ja tasa-arvo. Perhe, luonto, taiteilu ja kohtuullisen terveelliset elämäntavat ovat minulle tärkeitä. Palaan ajatuksissani usein pieniltä tuntuviin hetkiin. Ne muistuttavat voimia tuoneista asioista. Toivon, että otat rohkeasti yhteyttä sähköpostiini riikkak92@hotmail.com.
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys