JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

On­nea ja Ju­ma­lan siu­naus­ta

Nykyiset blogit
16.1.2021 7.30

Juttua muokattu:

15.1. 16:32
2021011516325720210116073000

On­nea ja Ju­ma­lan siu­naus­ta toi­vo­tam­me hy­vin mo­nen­lai­sis­sa elä­män ti­lan­teis­sa. Kun näin toi­vo­tin ker­ran, eräs iä­käs ys­tä­vä­ni tuu­ma­si:

– Mitä on­nea sitä enää tar­vit­see. Se on tar­koi­tet­tu nuo­rem­mil­le.

Hän vä­hät­te­li it­se­ään. Pie­nen aja­tus­ten­vaih­don jäl­keen hän huo­ma­si­kin tar­vit­se­van­sa on­nea ja var­sin­kin Ju­ma­lan siu­naus­ta.

Toi­si­naan on­ni­tel­les­sa­ni li­sään vie­lä jo­tain tuo­hon toi­vo­tuk­seen, jo­tain, mitä juu­ri tuol­le ih­mi­sel­le toi­voi­sin. Ne ovat eri­lai­sia asi­oi­ta van­hem­mil­le, jot­ka ovat saa­neet sy­liin­sä uu­den pie­no­kai­sen, rip­pi­lap­sel­le, opin­ton­sa suo­rit­ta­neel­le nuo­rel­le, hää­pa­ril­le tai mo­ne­ni­käi­sil­le syn­ty­mä­päi­vään­sä viet­tä­vil­le.

Mitä on­ni sit­ten on? Sitä on tut­kit­tu ja pun­ta­roi­tu, sii­tä on kir­joi­tel­tu mo­nia op­pai­ta sitä et­si­vil­le. On löy­det­ty mo­nia on­nel­li­suu­den ai­hei­ta ja te­ki­jöi­tä ja on­nel­li­suu­den es­tei­tä.

On­ni pot­kai­see, hy­myi­lee, sä­tei­lee jon­kun kas­voil­ta, hii­pii, on mu­ka­na on­net­to­muu­des­sa, tu­lee yl­lät­tä­en tai on ihan ka­dok­sis­sa. On­nen het­kiä et­si­tään ja pe­ty­tään. Tuo­ki­ot ovat kyl­lä ohi­kii­tä­viä, ku­ten het­ket yleen­sä­kin.

Ai­ka kum­mal­li­nen vek­ku­li se on­ni on­kin. Joku et­sii koko elä­män­sä ajan sitä, ei­kä huo­maa sitä lä­hel­lään ja omas­sa elä­mäs­sään.

Mis­tä koos­tu­nee se, et­tä Suo­men kan­sa on niin on­nel­lis­ta kan­sain­vä­li­sil­lä mit­ta­reil­la mi­tat­tu­na?

Eräs ys­tä­vä­ni afo­ris­mi ker­too mie­les­tä­ni jo­tain olen­nais­ta on­nes­ta:

”On­nel­li­suus on ih­mi­ses­sä sy­väl­lä, ei vaih­te­le päi­vien mu­kaan.”

Ih­mi­nen voi ol­la on­nel­li­nen elä­män ti­lan­tees­ta ja ul­koi­sis­ta olois­ta riip­pu­mat­ta. Ajat­te­len, et­tä sii­hen liit­tyy tyy­ty­mi­nen omaan elä­män osaan­sa. Hy­vin vä­hä­o­sai­nen voi ol­la on­nel­li­sem­pi kuin yl­tä­kyl­läi­syy­des­sä elä­vä.

On­ni on sana, joka esiin­tyy usein lau­luis­sa, vir­sis­sä ja Raa­ma­tun teks­teis­sä. Niin olen­nai­ses­ti se kuu­luu ih­mi­sen elä­mään. Suu­rim­mas­ta ja sy­vim­mäs­tä on­nes­ta ker­ro­taan Raa­ma­tus­sa muun mu­as­sa Psal­mis­sa 73: ”Mi­nun on­ne­ni on ol­la Ju­ma­laa lä­hel­lä, minä pa­nen tur­va­ni Her­raan”.

Pyy­däm­me mo­nis­sa ti­lan­teis­sa Ju­ma­lan siu­naus­ta omiin toi­miim­me, lä­hei­sil­lem­me, sii­o­nin työ­hön ja koko kan­sam­me vai­hei­siin. Olem­me ko­ke­neet usein, kuin­ka hy­vin Ju­ma­la on siu­nan­nut. Muis­tam­me­ko sii­tä kiit­tää? On­ko siu­naus vain me­nes­ty­mis­tä ja asi­oi­den ta­pah­tu­mis­ta mei­dän mie­lem­me mu­kaan? Jos­kus ky­se­lem­me, mik­si näin ta­pah­tui, vaik­ka Ju­ma­la on lu­van­nut siu­na­ta.

Olen omas­sa elä­mäs­sä­ni koh­dan­nut vai­hei­ta, jois­sa olen niin ky­sel­lyt. Vai­ke­at ko­ke­muk­set ei­vät ole tun­tu­neet siu­nauk­sel­ta. Olen myös ko­ke­nut sen, et­tä ajan myö­tä ne ta­pah­tu­neet ovat­kin ol­leet siu­nauk­sel­li­sia. Niis­tä olen op­pi­nut mo­nia ar­vok­kai­ta asi­oi­ta. Nii­hin on si­säl­ty­nyt myös Ju­ma­lan var­je­lus – var­je­lus jol­tain, joka ei oli­si ol­lut hy­väk­si.

Tun­sin mo­nen muun ta­voin suur­ta kii­tol­li­suut­ta, kun pre­si­dent­tim­me Sau­li Nii­nis­tö toi­vot­ti uu­den­vuo­den­pu­hees­saan kuu­li­joil­le Ju­ma­lan siu­naus­ta. Se on to­del­la kii­tok­sen ai­he.

Tä­nään len­kil­le läh­ties­sä­ni oli ai­van pi­me­ää ja sun­nun­tai­aa­mun hil­jai­suus. Mat­kan var­rel­la pi­meys muut­tui si­ni­sek­si hoh­dok­si lu­mi­ses­sa luon­nos­sa. Var­jot suur­ten pui­den kat­vees­sa vaa­le­ni­vat. Mi­kään ei häi­rin­nyt aja­tus­te­ni pol­kua. Mi­nul­ta ei puut­tu­nut mi­tään. Tun­sin it­se­ni on­nel­li­sek­si.

Voim­me nyt­kin toi­vot­taa toi­sil­lem­me pal­jon si­säl­tä­vin sa­noin on­nel­lis­ta ja tai­vaal­li­sen Isän siu­naa­maa al­ka­nut­ta vuot­ta 2021.

AiliPasanen
Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta. Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni. Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin. Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com
8.3.2021

Mi­nun sil­mä­ni kat­so­vat ala­ti Her­raan, hän pääs­tää jal­ka­ni an­sas­ta. Ps. 25:15

Viikon kysymys