Helmi Yrjänä
Minusta tuntuu, että joku on lainannut sanojani. Ne eivät nimittäin olleet omalla paikallaan päässäni, vaan jouduin etsimään niitä kaapeista sukkakorien pohjalta ja eteisen maton alta. Katsoin keittiöstä huonekasvien takaa ja kurkkasin jopa pianon sisuskalujen sekaan toivoen, että sieltä vilkuttaisi takaisin joku hävinneistä sanoistani. Ei näkynyt. Nämä käytössä olevat sanat on kai sitten lainattu jostakin tai kaivettu hätävarasanastosta. Niin tyhjää oli inspiroivien sanojen kasassa. Jos totta puhutaan, en edes tiennyt inspiroivien sanojen kasan olemassaolosta tätä ennen.
Koska sanoja ei siis ole, täytyy kirjoittaa vain tunnelmia. Tässä ensimmäinen:
”Selkä humpsahtaa hankeen, lennättää hiutalepilven. Muutama kaunokaisista lentää, liihottaa ja leijailee poskelle, alahuulelle ja vasempaan silmäkulmaan. Hiutaleenhieno viileys häviää ihoon. Henkäykset haihduttavat laskeutuvia hiutaleita kesken matkan, mutta eräs sankarillinen yksilö imeytyy ilmavirran mukana suuhun. Maistuu talvi, ohi kulkeva autotie ja pakkashöyry.”
Ensimmäinen tunnelma liittyy juuri tähän hetkeen, helmikuiseen pakkasiltaan. Kävin tallustamassa inspiraation puutteessa ”korttelin” ympäri (suomeksi siis puoliksi pusikossa polkua pitkin ja puoliksi kävelytiellä). Lunta tuli hyvin hiljaa ja hyvin pieniä hiutaleita. En oikeastaan inspiroitunut, mutta kirjoitin tuon tunnelman. En myöskään kehdannut maata kadunvarressa lumihangessa, koska pelkäsin, että joku olisi tullut kyselemään vointiani.
Toinen tunnelma vie viime kevääseen ja pääsiäiseen. Lunta oli suolla paljon, mutta aurinko lämmitti ilman yli kymmeneen asteeseen.
”Mustarastashuilua hiljaisuudessa seitsemältä illalla. Lämpötila laskee samaa matkaa auringon kanssa, mutta posket loistavat kirkkaan taivaan valossa. Lirisee, vaikka lunta on aavallakin vielä polvisukan matkalta. Lämmön rohkaisemat paljaat sormet sivelevät männyn pehmeää kaarnaa, kuusen neulasia, haavan karheaa kuorta. Talven jälkeen kaikki tuntuu sormen alla uudelta.”
”Askel tunnustelee narisevalla lattialla, lämmittelee aurinkoläikässä, varoo tikkujen pelossa liu’uttamasta sukkaa. Kulkee mummon kutoman maton viertä, hipaisee pikkuvarpaalla vahingossa punaisesta yöpaidasta revittyä raitaa. Ikkunalaudalla nuppuja puskeva pelargoni pölläyttää sieraimia kutittavan hajupilven, kun askelet tulevat liian lähelle. Tuoksu koskettaa, herättää eloon.”
Täysin kuvitelmaa, tunnelmamakustelua, tunnelman luonnin harjoittelua.
Tunsitko, haistoitko, kuulitko ja maistoitko?
Jatkan sanojen etsimistä, toivottavasti löytäisin ne mahdollisimman pian.
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys