JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Peruskysymysten äärellä

Nykyiset blogit
19.2.2021 7.00

Juttua muokattu:

22.2. 12:03
2021022212032920210219070000

Luin vas­ti­kään SRK:n vuo­si­jul­kai­sui­hin kuu­lu­van Ajan­koh­tais­ta-sar­jan te­ok­sen Yh­teyt­tä ra­ken­ta­mas­sa. Kir­jan toi­mit­ta­neet Juha Luok­ka­la ja Ari-Pek­ka Pa­lo­la tuo­vat esil­le al­ku­sa­nois­saan, kuin­ka ajal­lem­me on omi­nais­ta yh­tey­den ohen­tu­mi­nen toi­siin ih­mi­siin.

Toi­mit­ta­jat poh­ti­vat, kuin­ka eri­lais­ten yh­tei­sö­jen jä­se­net ei­vät si­tou­du enää toi­min­taan sa­moin kuin en­nen. Kun yh­tei­söl­li­syys ohe­nee, voi yk­si­näi­syys kas­vaa. Us­ko­vai­nen ih­mi­nen tar­vit­see yh­tey­den toi­siin Ju­ma­lan lap­siin. Osal­li­suus tuo siu­nauk­sen.

Mis­tä pu­hum­me, kun pu­hum­me yh­tey­des­tä? Mitä tar­koit­taa yh­tey­den ra­ken­ta­mi­nen? Mitä on osal­li­suus? Näi­hin ja mo­niin mui­hin ky­sy­myk­siin kir­ja vas­taa an­si­ok­kaas­ti ja eri alo­jen asi­an­tun­ti­joi­den va­lot­ta­ma­na sy­väl­li­ses­ti ja mo­ni­puo­li­ses­ti.

Kir­jan nel­jäs­tä osi­os­ta en­sim­mäi­nen ker­too, kuin­ka yh­teys us­ko­vien vä­lil­le syn­tyy yh­tei­sen us­kon seu­rauk­se­na. Mat­ti Tas­ki­la ku­vaa kir­joi­tuk­ses­saan kuin­ka tär­ke­ää on luot­taa Ju­ma­laan. Tas­ki­la muis­tut­taa, et­tä ih­mi­sen elä­mäs­sä ei ole sat­tu­maa. Täl­lä het­kel­lä maa­il­maa ko­et­te­le­va vit­saus­kaan ei ole sat­tu­ma.

Kir­joit­ta­ja tuo esil­le, kuin­ka yh­teis­kun­nas­sa­kin on ra­ken­tu­nut uu­si yh­teys päät­tä­jien vä­lil­lä ko­ro­na­vi­ru­se­pi­de­mi­an vuok­si. On löy­ty­nyt uut­ta yk­si­mie­li­syyt­tä, joka on usein vie­ras­ta po­li­tii­kas­sa. Kun yk­si­mie­li­syys on li­sään­ty­nyt, ja ih­mi­set ovat ym­mär­tä­neet toi­sis­taan huo­leh­ti­mi­sen mer­ki­tyk­sen, ajal­lem­me omi­nai­nen it­sek­kyys ja oman edun ta­voit­te­lu ovat saa­neet vä­hem­män ti­laa, poh­tii kir­joit­ta­ja.

Ar­tik­ke­leis­sa tuo­daan myös esil­le, mi­ten us­ko vah­vis­tuu Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan yh­tey­des­sä, ja kuin­ka yh­teys Jee­suk­seen he­rät­tää ha­lun py­syä Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan osal­li­suu­des­sa ja us­kon­kuu­li­ai­suu­des­sa. Us­ko­vais­ten yh­teys on py­hän hen­gen työ­tä. Py­hien yh­tey­des­sä on an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi. Ei ole evan­ke­liu­min saar­naa, jos ei ole yh­teyt­tä.

Kir­jaa lu­kies­sa tu­lee it­sel­le­ni­kin iso muis­tu­tus yl­lä ole­vas­ta aja­tuk­ses­ta: ei ole evan­ke­liu­min saar­naa, jos ei ole yh­teyt­tä. Ajat­te­li­sin, et­tä olem­me ai­van us­ko­na­si­oi­den yk­sin­ker­tai­sim­pien pe­rus­ky­sy­mys­ten ää­rel­lä lu­kies­sam­me tätä kir­jaa. Tie­dän, et­tä moni ih­mi­nen ka­vah­taa suu­ria ih­mis­jouk­ko­ja tai viih­tyy pal­jon omis­sa olois­saan. Tämä ei tar­koi­ta sitä, et­tä täl­löin puut­tui­si us­ko­vais­ten yh­teys.

Yh­tei­söl­li­syys­kään ei mie­les­tä­ni tar­koi­ta suur­ten mas­so­jen si­säl­lä ta­pah­tu­vaa kans­sa­käy­mis­tä. Ih­mi­set ko­ke­vat eri ta­voin kans­sa­käy­mi­sen mer­ki­tyk­sen. Ei myös­kään ole niin, et­tä ih­mi­sen, joka on vä­hem­män so­si­aa­li­nen kuin joku toi­nen, pi­täi­si tun­tea, et­tä hä­nel­tä puut­tuu yh­teys mui­hin us­ko­vai­siin. Ku­kaan ei kir­joi­ta täs­tä ai­hees­ta kir­jas­sa.

Yh­teyt­tä ra­ken­ta­mas­sa -kir­jan toi­nen osio pa­neu­tuu ar­vo­mur­rok­sen vai­ku­tuk­siin. Kir­joit­ta­jat poh­ti­vat, kuin­ka maa­il­ma on luo­pu­nut Ju­ma­lan sa­nas­ta ja Ju­ma­las­ta. Mei­tä muis­tu­te­taan, kuin­ka kaik­kia ih­mi­siä pi­tää kun­ni­oit­taa: sel­lais­ta­kin ih­mis­tä, jon­ka ar­vot ja mie­li­pi­teet ovat it­sel­le vie­raat. Maa­il­ma on mo­ni­ar­vois­tu­nut.

Il­mas­ton­muu­tos ja sii­hen liit­ty­vä ih­mi­sen huo­li ja hätä nou­se­vat ar­tik­ke­leis­sa esil­le niin vah­va­na, et­tä sen soi­si ole­van ko­ko­nai­sen kir­jan ai­he. Ar­tik­ke­leis­sa on hyvä jat­ku­mo, kun il­mas­to­muu­tos­kir­joi­tus päät­tyy loh­dun sa­noi­hin: sekä luo­ma­kun­nan et­tä ih­mi­sen koh­ta­lo on Ju­ma­lan kä­sis­sä, ja seu­raa­va kir­joi­tus pu­huu tu­le­vai­suu­des­ta ja toi­vos­ta sekä elä­mä­nus­kos­ta kaar­ta­en aja­tuk­seen: ”Us­ko­vai­se­na voi rau­has­sa elää ja rau­has­sa kuol­la.”

Kir­jas­sa tuo­daan esil­le us­ko­vien yh­tei­söl­li­syys, rak­kaus yh­dis­tä­jä­nä, us­ko­vien yh­tei­sön tai­vaal­li­nen ulot­tu­vuus ja koh­taa­mis­ten mo­ni­nai­suus ja haas­teel­li­suus. Teks­teis­sä poh­di­taan si­tou­tu­mi­sen mu­ka­naan tuo­maa le­vol­li­suut­ta ja vel­vol­li­suu­den­tun­net­ta.

Pa­ri­suh­tees­sa­kin si­tou­tu­mi­nen on pe­rus­ta, jon­ka va­raan ra­ken­tuu kaik­ki muu hyvä. Lea Lai­ne nos­taa si­tou­tu­mis­ta kä­sit­te­le­väs­sä ar­tik­ke­lis­saan esiin tär­ke­än asia: Ju­ma­la on si­tou­tu­nut luo­maan­sa ih­mi­seen.

Ar­tik­ke­lei­den kir­joit­ta­jat tu­keu­tu­vat poh­din­nois­saan Raa­ma­tun teks­tei­hin ja Kris­ti­no­pin koh­tiin. Mie­les­tä­ni ar­tik­ke­lit ovat niin pe­rus­teel­li­ses­ti ja huo­lel­la kir­joi­tet­tu­ja, et­tä moni niis­tä voi­si toi­mia esi­mer­kik­si raa­mat­tu­luok­ka­tun­nin poh­ja­na.

Ha­lu­an nos­taa vie­lä esil­le An­nu Ha­hon ar­tik­ke­lin ”Oma ja yh­tei­nen hyvä” Ai­kam­me ar­vo­mur­ros -tee­man al­ta. Pi­din Ha­hon ta­vas­ta kir­joit­taa ly­hyi­tä, in­ten­sii­vi­siä lau­sei­ta. Teks­tis­tä voi­si nos­taa it­sel­le huo­neen­tau­luk­si lau­sei­ta, esi­mer­kik­si: ”Ju­ma­lan luo­mis­työn jäl­ki on tar­koi­tuk­sel­li­nen.” ”Ih­mi­se­nä ole­mi­nen on luo­mis­työn tar­koi­tuk­sen täyt­tä­mis­tä.” ”Yh­teys toi­sen ih­mi­sen kans­sa on elä­mi­sen ja ole­mi­sen pe­ru­sa­si­oi­ta”. ”Us­ko avaa ym­mär­ryk­sen sii­tä, et­tä it­sek­kyys on syn­tiä, joka vie ih­mis­tä eroon Ju­ma­las­ta.” ”Toi­sen ih­mi­sen ta­sa­ver­tai­nen ja kun­ni­oit­ta­va koh­taa­mi­nen pe­rus­tuu kris­til­li­seen etiik­kaan.”

Yh­teyt­tä ra­ken­ta­mas­sa -kir­ja kan­nat­taa lu­kea hi­taas­ti ja huo­lel­la. Sen ar­tik­ke­lit pa­neu­tu­vat sy­väs­ti ja pe­rus­teel­li­ses­ti kul­loi­seen­kin ai­hee­seen. Kir­ja kan­nat­taa jopa opis­kel­la. Sitä kan­nat­taa ma­kus­tel­la, ja sii­tä kan­nat­taa mer­ki­tä it­sel­le koh­tia, jot­ka kos­ket­ta­vat, jot­ka opet­ta­vat ja jot­ka hät­käh­dyt­tä­vät. Kir­jaa kan­nat­taa lu­kea tu­le­vi­na­kin vuo­si­na, vaik­ka uu­sia vuo­si­kir­jo­ja il­mes­tyy­kin. Kir­jas­sa saat vas­tauk­sen ky­sy­myk­seen, mi­ten ra­ken­ne­taan yh­teys. Se an­toi mi­nul­le voi­mak­kaan ja tär­ke­än muis­tu­tuk­sen yh­tey­den mer­ki­tyk­ses­tä.

Hanna-MariaJurmu
Olen vuonna 1962 syntynyt tervolalainen Hamma. Arvostan kotiseutuani, tätä vehmasta Kemijoen vartta ja kaunista Meri-Lappia. Asun nykyisin kahdestaan mieheni kanssa. Lapsemme ovat aikuisia, ja he asuvat eri puolilla Suomea. Ajatukseni kulkevat heidän luonaan. Olen Kaarin sekä Sulon ja Alvan isoäiti. Musiikki tuo syvyyttä ja rikkautta elämääni. Se on sydämeni harrastus. Sydämeeni on hiipinyt myös Posio. Sähköpostiosoitteeni on hannamariajurmu@gmail.com
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys