JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Poi­ki­mi­sen ih­me

7.2.2021 7.00

Juttua muokattu:

4.2. 14:17
2021020414170520210207070000

Pu­he­lin soi, ja Van­ha Emän­tä pyy­si, et­tä Nuo­ri Isän­tä tu­li­si kii­reen vilk­kaa na­ve­tal­le. Emän­tä oli aa­mul­la sa­no­nut na­ve­tal­la, et­tä eh­kä se koh­ta poi­kii. Van­ha ja Nuo­ri Isän­tä oli­vat mo­lem­mat sitä miel­tä, et­tä ei se vie­lä voi poi­kia, etu­a­jas­sa se joka ta­pauk­ses­sa oli­si ol­lut.

Mut­ta siel­lä se hie­ho nyt poi­ki par­res­sa ja ym­pä­ril­lä sei­soi­vat mel­kein kaik­ki muut leh­mät kat­so­mas­sa isoil­la pul­lot­ta­vil­la sil­mil­lään. Vä­lil­lä ne hiu­kan tö­ni­vät toi­si­aan, jot­ta sai­si­vat pa­rem­man pai­kan. Täs­tä poi­ki­mi­ses­ta oli­si tu­los­sa jouk­ku­e­ta­pah­tu­ma, niin ruuh­kai­saa siel­lä oli.

Koko syk­syn olin sa­no­nut lap­sil­le ja van­hal­le isän­tä­pa­ris­kun­nal­le, et­tä ha­lu­ai­sin näh­dä poi­ki­mi­sen. Ai­na ne ti­lai­suu­det me­ni­vät ohi, leh­mää kun ei voi käs­keä poi­ki­maan. Jos­kus va­sik­ka syn­tyi kes­kel­lä yö­tä ja löy­tyi aa­mul­la ja jos­kus oli niin, et­tä kun hä­ly­tys poi­ki­mi­ses­ta tuli, ti­lan­ne si­säl­lä las­ten kans­sa piti en­sin saa­da sii­hen mal­liin, et­tä sii­tä pys­tyi­si läh­te­mään. Ja kun olin lo­pul­ta juos­sut na­vet­taan ja ve­tä­nyt kump­pa­rit ja suo­ja­haa­la­rin pääl­le, va­sik­ka oli jo eh­ti­nyt syn­tyä. Emo jo tyy­ty­väi­se­nä nuo­li va­sik­kaan­sa.

Täl­lä ker­taa lap­set muo­dos­ti­vat tsemp­pi­jouk­ku­en.

– Äi­ti, nyt äk­kiä me­net! Koh­ta se jo syn­tyy!

– Et eh­di enää vaih­taa vaat­tei­ta tai käy­dä ves­sas­sa! Mene!

Minä me­nin. Juok­su­jal­kaa kul­jin pi­han poik­ki na­vet­taan. Siel­lä Nuo­ri Isän­tä oli pai­men­ta­mas­sa leh­miä toi­sel­le puo­lel­le na­vet­taa, jot­ta sai­sim­me lai­tet­tua por­tin vä­liin ja hiu­kan syn­ny­tys­rau­haa. Ei­vät leh­mät kau­as malt­ta­neet men­nä, sii­nä ne edel­leen oli­vat kat­so­mas­sa, mut­ta nyt ne oli­vat kai­teen ta­ka­na.

Täl­lä ti­lal­la on pi­hat­to­na­vet­ta, niin leh­mät voi­vat kul­kea siel­lä va­paas­ti. Yleen­sä leh­mät lai­te­taan poi­ki­mis­kar­si­naan, kun poi­ki­mi­nen lä­hes­tyy. Täl­lä ker­taa poi­ki­mi­nen tuli kai­kil­le yl­lä­tyk­se­nä, pait­si van­hal­le emän­näl­le.

Kun saa­vuin, leh­mä yrit­ti pon­nis­taa, ei­kä sitä oli­si saa­nut enää siir­ret­tyä poi­ki­mis­kar­si­naan. Tämä va­sik­ka syn­tyi­si par­teen, tai oi­ke­as­taan par­ren vie­rei­seen käy­tä­vään. Mon­ta ker­taa se yrit­ti ja ai­na sor­kat ja pää tu­li­vat ulos vain muu­ta­man sen­tin. Hi­das­ta se oli täl­le en­si­ker­ta­lai­sel­le.

Lo­pul­ta Nuo­ri Isän­tä kävi ha­ke­mas­sa apu­rem­mit, jot­ka kiin­ni­te­tään sork­kien ym­pä­ri. Nii­den avul­la au­tet­tiin va­sik­ka no­pe­am­min ulos. Oli­han se ih­meel­lis­tä näh­dä, kun leh­mä­va­sik­ka syn­tyi, ja pik­ku­hil­jaa virk­koi turk­ki mär­kä­nä.

Syn­ty­mä on ai­na yh­tä py­säyt­tä­vää. Meis­tä jo­kai­nen on vain pie­ni pa­la­nen su­ku­pol­vien ket­jus­sa. Vaik­ka tie­de on mei­dän ih­mis­ten apu­na joka päi­vä, luo­mi­nen on edel­leen Ju­ma­lal­la.

Par­ren vie­rei­nen käy­tä­vä ei ole mi­kään täy­del­li­nen syn­ny­tys­paik­ka. Se on ai­na enem­män tai vä­hem­män son­nas­sa. Va­sik­ka piti saa­da siir­ret­tyä va­sik­ka­kar­si­naan mah­dol­li­sim­man pian. Nuo­ri isän­tä ja van­ha emän­tä kan­toi­vat sen yh­des­sä por­tin ja leh­mien lä­vit­se. Minä seu­ra­sin tii­vis­ti pe­räs­sä. Muut leh­mät oli­vat in­nok­kaas­ti tu­los­sa heti, kun port­ti avau­tui ra­ol­leen. Pääl­le­kin saat­tai­si­vat tul­la, niin in­nok­kai­ta ne ovat hoi­ta­maan tois­ten va­si­koi­ta.

Täs­tä va­si­kas­ta tu­li­si Tah­ti, kun on T-vuo­si. Tänä vuon­na kaik­kien va­si­koi­den ni­met al­ka­vat T:llä. Näin py­sy­tään hel­pom­min pe­ril­lä, kuka on syn­ty­nyt mi­nä­kin vuon­na.

Na­ve­tas­sa il­ma oli täyn­nä säh­köä ja jän­ni­tys­tä. Mai­nit­sin täs­tä Nuo­rel­le Isän­näl­le. Leh­mät oli­vat le­vot­to­mia, am­mui­vat ja tö­ni­vät vä­lil­lä toi­si­aan, kun kul­jes­ke­li­vat. Yleen­sä na­vet­ta on rau­hal­li­nen ja suh­teel­li­sen hil­jai­nen paik­ka, kun sin­ne saa­vun, mut­ta tämä on kuu­lem­ma ta­val­lis­ta sil­loin, kun leh­mä poi­kii. Toi­set­kin leh­mät in­nos­tu­vat.

LailaUljas
Olen nelikymppinen ison perheen äiti, äitiyslomalla oleva yrittäjä, valtiotieteiden maisteri ja ikuinen opiskelija. Olen syntynyt yhdysvalloissa, mutta asunut Suomessa puolet elämästäni. Lähellä sydäntäni ovat erityisesti lasten, nuorten, vanhusten ja vähäosaisten asema yhteiskunnassamme. Asioiden jäsentäminen kirjoittamisen kautta on minulle tärkeää. Olen aikaisemmin kirjoittanut paria ruokablogia. Palautetta voi vapaasti antaa osoitteeseen laila.uljas@gmail.com
4.3.2021

Kuka voi sa­noik­si pu­kea Her­ran voi­ma­te­ot, kuka voi hän­tä kyl­lin ylis­tää? Ps. 106:2

Viikon kysymys