JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Raskaus

7.4.2022 6.00

Juttua muokattu:

7.4. 07:53
2022040707535820220407060000

Lai­la Ul­jas

Ma­kuu­huo­nees­ta saa­puu en­sin yk­si pie­ni ih­mi­nen, joka on juu­ri he­rän­nyt päi­vä­u­nil­ta. Koh­ta myös toi­nen pik­ku ih­mi­nen saa­puu äi­din luok­se. He lait­ta­vat peh­me­ät, pyö­re­ät kä­det kau­la­ni ym­pä­ril­le ja läm­pi­mät pos­ket omaa pos­ke­a­ni vas­ten. Sil­mät ovat vie­lä uni­set.

Sy­liin mah­tuu hy­vin kak­si kol­me­vuo­ti­as­ta. Yk­si yh­del­le pol­vel­le ja toi­nen toi­sel­le. Nämä ovat nii­tä äi­tiy­den par­hai­ta het­kiä. Uni­nen lap­si, joka kii­pe­ää sy­liin ja on het­ken ai­van rau­has­sa. Olen jos­kus aja­tel­lut, et­tä juu­ri näi­tä het­kiä jään kai­paa­maan sit­ten, kun it­sel­lä ei ole enää pie­niä lap­sia. Mut­ta vie­lä ei ol­la saa­vut­tu sii­hen vai­hee­seen. Kun kir­joi­tan tätä teks­tiä, 39 viik­koa ras­kaut­ta on tul­lut täy­teen. Koh­ta saa­puu pie­ni uu­si vau­va. Joka ker­ta se on yh­tä ih­meel­lis­tä.

Olen yleen­sä sel­lai­nen ih­mi­nen, joka ei hel­pos­ti it­ke, mut­ta se on jän­nä jut­tu, mi­ten ras­kaus­hor­mo­nit vai­kut­ta­vat ih­mi­seen. Sil­loin sekä ilon- et­tä su­run­kyy­ne­leet nou­se­vat hel­pos­ti sil­miin. Nau­ru­kin tu­lee kuin jos­tain sy­vem­mäl­tä. Ter­vey­den­hoi­ta­ja ker­toi, et­tä näin me her­kis­tym­me ais­ti­maan pa­rem­min tu­le­van vau­van vies­te­jä. Tämä tun­tui tosi mer­ki­tyk­sel­li­sel­tä.

Po­si­tii­vi­nen ras­kaus­tes­ti he­rät­tää mo­nen­lai­sia tun­te­muk­sia. Voi ol­la, et­tä ma­han­poh­jas­sa kut­kut­taa, kun ajat­te­lee uu­den elä­män al­kua. Jos­kus voi tun­tua ah­dis­ta­val­ta. Ja usein sitä jo jär­jes­tää mie­les­sään, mitä asi­oi­ta elä­mäs­sä täy­tyy muut­taa ja suun­ni­tel­la nyt toi­sin, kun yh­dek­sän kuu­kau­den pääs­tä saa­puu uu­si pie­no­kai­nen.

Ras­kaus on ko­vin yk­si­löl­lis­tä. En eri­tyi­ses­ti nau­ti ras­kaa­na ole­mi­ses­ta, en­kä koe niin kuin toi­set, et­tä oli­sin sil­loin elä­mä­ni kun­nos­sa. Eri ker­roil­la­kin voi ol­la hiu­kan eri­lais­ta. Täl­lä ker­taa eh­din jo aja­tel­la, et­tä eh­kä siel­lä on­kin kak­si, kun pa­hoin­voin­ti oli niin paha. Sa­noin Met­sä­mie­hel­le, et­tä va­ra­sin yk­si­tyi­sel­le var­hai­sult­ra­ää­ni­a­jan. Ha­lu­sin tie­tää, oli­ko siel­lä yk­si vai kak­si. Ajat­te­lin myös, et­tä eh­kä se, et­tä näen syk­ki­vän sy­dä­men, an­tai­si mi­nul­le voi­mia sel­viy­tyä ras­kais­ta pa­hoin­voin­ti­kuu­kau­sis­ta.

Täl­lä ker­taa siel­lä oli vain yk­si. Ihan re­hel­li­ses­ti sa­no­en olin aluk­si pet­ty­nyt. Sa­noin­kin kä­ti­löl­le, et­tä toi­voi­sin, et­tä kaik­ki ras­kau­det oli­si­vat kak­sos­ras­kauk­sia; kak­si vau­vaa yh­den ras­kau­den hin­nal­la. It­se asi­as­sa mei­dän kak­sos­ten oli hiu­kan han­ka­la aluk­si ym­mär­tää, et­tä voi­si syn­tyä vain yk­si vau­va ker­ral­laan. Kun ker­roim­me et­tä meil­le on syn­ty­mäs­sä poi­ka, Pik­ku­mies li­sä­si sii­hen: ”Ja tyt­tö!” Ja kun näy­tim­me yh­del­lä sor­mel­la, et­tä vau­vo­ja oli nyt vain yk­si, hän näyt­ti kak­si sor­mea ja sa­noi: ”Ei, kak­si!” Mi­nua hy­myi­lyt­ti, tai oi­ke­as­taan nau­rat­ti, mi­ten hä­nen maa­il­mas­saan kak­so­set oli­vat it­ses­tään­sel­vyyk­siä. It­se asi­as­sa, ei­hän uu­den elä­män al­ku kos­kaan it­ses­tään­sel­vyys ole.

Olen lää­ke­tie­teel­li­ses­tä nä­kö­kul­mas­ta iä­käs äi­ti, vaik­ken oi­kein ha­lu­ai­si myön­tää sitä. Mut­ta tie­dän, et­tä mo­net ris­kit kas­va­vat iän myö­tä. Sen ta­kia ha­lu­sin ot­taa kaik­ki seu­lon­nat vas­taan. Ha­lu­an ol­la hen­ki­ses­ti val­mis­tau­tu­nut, jos jo­tain poik­ke­a­vaa tu­li­si esil­le. Ha­lu­an myös, et­tä lap­se­ni saa pa­ras­ta mah­dol­lis­ta hoi­toa, jos sil­le il­me­nee tar­vet­ta.

Tä­hän men­nees­sä kaik­ki tes­ti­tu­lok­set ovat ol­leet nor­maa­le­ja. Seu­lon­nat ei­vät tie­ten­kään ker­ro kaik­kea. Lap­si voi syn­tyä ter­vee­nä, ja myö­hem­min voi il­men­tyä jo­tain, mikä vaa­tii li­sää hoi­toa ja huo­len­pi­toa. Tä­män­kin olem­me saa­neet ko­kea. Sen ta­kia en enää kir­joi­ta syn­ny­ty­sil­moi­tus­vies­tiin, et­tä meil­le on syn­ty­nyt ter­ve lap­si. Kir­joi­tan, et­tä voi­daan hy­vin. Vain ai­ka näyt­tää on­ko lap­si ter­ve.

Koen, et­tä eh­kä olin nuo­rem­pa­na jo­ten­kin huo­let­to­mam­pi vau­vaa odot­ta­es­sa­ni. Van­hem­pa­na sitä tark­kai­lee omaa ke­hoa ja vau­van liik­kei­tä tar­kem­min. Ny­ky­ään eläm­me myös mie­he­ni kans­sa ras­kau­sa­jan läpi yh­des­sä ai­van toi­sel­la ta­val­la kuin sil­loin nuo­re­na. Ras­kau­sai­ka usein vaa­tii myös puo­li­sol­ta pal­jon. Mut­ta kun yh­des­sä teh­dään ja toi­nen pyy­teet­tö­mäs­ti aut­taa, syn­tyy me-hen­ki: kyl­lä me yh­des­sä täs­tä ras­kau­des­ta sel­vi­tään. Ja ihan pian koh­taam­me syn­ny­tyk­sen­kin yh­des­sä.

LailaUljas
Olen nelikymppinen ison perheen äiti, äitiyslomalla oleva yrittäjä, valtiotieteiden maisteri ja ikuinen opiskelija. Olen syntynyt yhdysvalloissa, mutta asunut Suomessa puolet elämästäni. Lähellä sydäntäni ovat erityisesti lasten, nuorten, vanhusten ja vähäosaisten asema yhteiskunnassamme. Asioiden jäsentäminen kirjoittamisen kautta on minulle tärkeää. Olen aikaisemmin kirjoittanut paria ruokablogia. Palautetta voi vapaasti antaa osoitteeseen laila.uljas@gmail.com
27.5.2022

Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat. Ps. 40:5

Viikon kysymys