JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Rip­pi­juh­lia

30.7.2021 7.00

Juttua muokattu:

28.7. 08:49
2021072808491520210730070000

Olen ol­lut tänä ke­sä­nä kol­me ker­taa rip­pi­juh­las­sa. Jo­kai­nen juh­la oli omal­la ta­val­laan kos­ket­ta­va ja eri­lai­nen. Lä­hel­lä asu­van nuo­ren rip­pi­juh­las­sa saim­me ko­kea niin si­säis­tä kuin ul­kois­ta­kin läm­pöä kau­nii­na hel­le­päi­vä­nä. Oli mu­ka­va ol­la hä­nen lä­heis­ten­sä kans­sa yh­des­sä juh­li­mas­sa.

Toi­nen rip­pi­juh­la pu­hut­te­li kos­ket­ta­val­la ta­val­la kaik­kia läs­nä ol­lei­ta. Eri­tyis­rip­pi­kou­lun juh­las­ta jäi­vät mie­leen vir­si Her­ra, olet Luo­ja­ni ja psal­min sa­nat ”minä olen ih­me, suu­ri ih­me, ja kii­tän si­nua sii­tä. Ih­meel­li­siä ovat si­nun te­ko­si, minä tie­dän sen”. (Ps. 139:14.) Rip­pi­kou­luun osal­lis­tu­mi­nen ja kon­fir­maa­ti­o­juh­la oli­vat tär­kei­tä nuo­rel­le it­sel­leen sekä hä­nen per­heel­leen. Tun­tui ih­meel­li­sel­tä, et­tä tu­tus­ta pie­nes­tä po­jas­ta oli kas­va­nut rip­pi­kou­lu­lai­nen.


Her­ra, olet Luo­ja­ni,

tun­net mi­nut tar­kas­ti.

Si­nul­ta sain elä­mä­ni,

suo­je­lit jo syn­ty­mä­ni.

Olen ih­me, tie­dän sen,

si­nul­le tuon kii­tok­sen.

Vir­si 808:1


Seu­raa­va­na oli­vat vuo­ros­sa omas­sa ko­dis­sam­me pi­det­tä­vät rip­pi­juh­lat ja nii­den jär­jes­te­lyt. Oli mie­tit­tä­vä, mitä tar­jot­ta­vaa juh­las­sa oli­si. Vaih­det­tai­siin­ko olo­huo­neen muo­vi­ma­ton ti­lal­le vih­doin la­mi­naa­tit, kel­paa­vat­ko keit­ti­öön sa­mat ver­hot, jot­ka siel­lä oli­vat? Mil­tä etu­pi­han kuk­ka­pen­kit näyt­tä­vät, kun hel­le on paah­ta­nut nii­tä koko ke­sän ja kas­te­lu­ve­si­kin uh­kaa kai­vos­sa jo lop­pua?

Lei­ri­vii­kol­la olin muu­ta­man päi­vän yk­sin ko­to­na ja sain in­toa sii­vo­ta enem­män kuin juh­la oli­si vaa­ti­nut. Pe­sin pyyk­kiä, ver­ho­ja ja päi­vä­peit­to­ja, sii­vo­sin kel­la­ria ja por­ras­pie­liä ja kit­kin rik­ka­ruo­ho­ja. Edel­li­sel­lä vii­kol­la nuo­ren pe­se­mät ma­tot tuok­sui­vat puh­tai­na ja odot­ti­vat, kun­nes ne lai­te­taan lat­ti­oil­le. Äi­din ku­to­mat rä­sy­ma­tot sai­vat teh­tä­väk­seen peit­tää ku­lu­neen muo­vi­ma­ton olo­huo­nees­sa. Kun puh­tai­ta mat­to­ja kat­sel­les­sa­ni muis­te­lin tai­vaan ko­tiin pääs­syt­tä äi­ti­ä­ni ja hä­nen us­kon­kil­voi­tus­taan, har­mis­tus lat­ti­a­re­mon­tin to­teu­tu­mat­to­muu­des­ta häi­pyi vä­hi­tel­len.

Kuu­mat hel­le­päi­vät tun­tui­vat me­ne­vän as­ka­reis­sa jou­tui­sas­ti aa­mus­ta il­taan. Vä­lil­lä is­tuin pi­ha­huo­neen kei­nus­sa miet­ti­mäs­sä tu­le­vaa juh­laa sa­mal­la, kun kuun­te­lin Ke­sä­seu­ra­ra­di­os­ta kuu­lu­via lau­lu­ja ja pu­hei­ta. Lau­lu­ja kuun­nel­les­sa lai­toin ää­nen­voi­mak­kuu­den so­pi­van isol­le, jot­ta sain tun­tu­man kuin oli­sin seu­ra­tel­tas­sa. Myö­hään il­lal­la ei oli­si malt­ta­nut sul­kea ra­di­o­ta ja men­nä nuk­ku­maan.

Vii­kon lop­pu­puo­lel­la sain ha­kea rip­pi­kou­lu­lai­sen ko­tiin lei­ril­tä. Kuu­lin hä­nel­tä tuol­loin en­sim­mäi­se­nä sa­nat: ”Lei­ri oli tosi mu­ka­va, en eh­ti­nyt lu­ke­maan sitä mu­kaan ot­ta­maa­ni kir­jaa yh­tään, kun ai­ka ku­lui niin no­pe­as­ti”.

Sa­ma­na il­ta­na kir­joi­tin ru­noa on­nit­te­lu­kort­tiin ja ilah­duin kum­mi­tyt­tä­re­ni ja hä­nen si­sa­ren­sa vie­rai­lus­ta. Per­hon hil­la­suol­ta poi­mi­tut la­kat pää­tyi­vät hei­dän te­ke­mään hyy­te­lö­kak­kuun. Ko­ti­kin al­koi vä­hi­tel­len näyt­tää sil­tä, et­tä juh­lat voi­daan jär­jes­tää.

Juh­lia val­mis­tel­les­sa huo­li kai­ken eh­ti­mi­ses­tä val­miik­si stres­sa­si vä­lil­lä, mut­ta apua oli saa­ta­vil­la myös lä­hel­lä asu­van su­ku­lais­per­heen nuo­ril­ta, jot­ka ovat tot­tu­neet aut­ta­maan ko­to­naan vas­taa­vis­sa ti­lan­teis­sa. Glu­tee­nit­to­mat pi­pa­rit­kin saa­tiin lei­vot­tua juh­laa edel­tä­vä­nä il­ta­na, ja pi­han ku­kis­ta tai­ot­tiin kau­niit kuk­ka-ase­tel­mat mal­ja­koi­hin.

Juh­la­päi­vän aa­mu­na ha­laus rip­pi­nuo­rel­le ja siu­nauk­sen toi­vo­tus hä­nen tär­ke­ä­nä päi­vä­nään. Kir­kos­sa olim­me ajois­sa pai­kal­la, ja oli ai­ka py­säh­tyä. Kau­niin ur­ku­mu­sii­kin soi­des­sa ja kon­fir­moi­ta­vien as­tel­les­sa koh­ti kir­kon etuo­saa tun­sin lii­ku­tuk­sen sy­dä­mes­sä­ni. Kat­se­lin rip­pi­nuor­tam­me läm­möl­lä ja rak­kau­del­la. Ajat­te­lin on­nit­te­lu­kor­tin sa­no­ja, tä­nään on si­nun päi­vä­si. Olim­me kii­tol­li­sia, et­tä si­jais­van­hem­pi­na saim­me ol­la mu­ka­na juh­li­mas­sa si­nun kans­sa­si.

Ko­to­na kah­vi­pöy­tä oli val­mii­na, ja vie­rai­den pu­heen­so­ri­na täyt­ti ko­tim­me pian kir­kos­ta tu­lon jäl­keen. Rip­pi­kou­lu­lai­sel­le tär­ke­ät ih­mi­set on­nit­te­li­vat hän­tä ja toi­vot­ti­vat kaik­kea hy­vää tu­le­vai­suu­teen.

VaulaEskeli
Katson elämää naisen, vaimon, sekä tukiperhe- ja sijaisvanhemman näkökulmasta. Olen saanut kokea vanhemmuuden onnenhetkiä avatessamme kotimme perhehoitoa tarvitseville lapsille. Olen syntyisin keskipohjalaisesta pienviljelijäperheestä. Asuin pitkään pääkaupunkiseudulla tehden työtä hoitoalalla. Nyt kotini ikkunoista avautuu pohjanmaalainen maisema. Pidän runoista ja seuraan vuodenaikojen vaihtelua. Rakastan puutarhanhoitoa. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen vaula.eskeli@gmail.com
25.10.2021

Ku­nin­kait­ten­kin edes­sä ker­ron ar­kai­le­mat­ta si­nun lii­tos­ta­si. Ps. 119:46

Viikon kysymys