JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Rippikoulukuplia

6.8.2021 7.05

Juttua muokattu:

6.8. 11:42
2021080611421420210806070500

Nyt sit­ten olen pääs­syt nä­ke­mään, mil­lai­sis­sa kup­lis­sa rip­pi­kou­lu­työ tänä ke­sä­nä ta­pah­tuu.

Olen Jäm­säs­sä. Tääl­lä on kak­si 50 op­pi­laan rip­pi­lei­riä. Toi­nen toi­mii ala­ker­ras­sa, suur­ryh­mä­ti­la­na on juh­la­sa­li, ma­joi­tus ri­vi­ta­lois­sa. Me olem­me ylem­mis­sä ker­rok­sis­sa. Em­me sau­no, kos­ka sau­na­ti­lat ovat toi­sen lei­rin alu­eel­la. Keit­tiö on re­mon­tis­sa. Sik­si ruo­ka-ai­ka­na juok­sem­me pi­han yli suu­reen telt­taan, jon­ne meil­le mas­ki­naa­moil­le on läm­mi­tet­ty Fee­li­an keit­toa (höys­tö­jen kans­sa). Ruo­ka-ajat on por­ras­tet­tu niin, et­tä pai­kat eh­di­tään de­sin­fi­oi­da kup­lien vä­lil­lä.

Kaik­ki yh­teys lei­rien vä­lil­lä ta­pah­tuu pu­he­li­men kaut­ta. Tut­tu­ja opet­ta­jia us­kal­taa ter­veh­tiä kau­kaa. Tois­tem­me tun­te­ja em­me pidä. Kun mei­dän ryh­mäs­täm­me eräs opet­ta­ja jou­tui ka­ran­tee­niin ja mi­nä­kin, kah­des­ti ro­ko­tet­tu, olin ko­ro­na­tes­tin ta­kia päi­vän ”pois­sa pe­lis­tä”, ei muul­la hen­ki­lö­kun­nal­la ol­lut ai­na­kaan va­paa-ajan on­gel­maa! Jos­kus al­ku­ke­säs­tä opis­tol­la oli ol­lut evak­ko­lei­ri Mai­toi­sis­ta ja toi­nen Kal­li­os­ta. Kaik­ki jär­jes­tyi, kun kaik­ki jous­ti­vat.

Joku voi ky­syä, et­tä on­ko täl­lais­ten yli-ikäis­ten vie­lä tul­ta­va moi­seen hu­li­naan? Ei mei­tä enää ku­kaan ole pyy­tä­nyt tu­le­maan – it­se pyy­sim­me, et­tä pää­si­sim­me ”vie­lä tä­män ker­ran”.

Kouk­kuun voi jää­dä mo­nel­la ta­val­la. Tus­kin rip­pi­kou­lu­kouk­ku on pa­him­mas­ta pääs­tä. Rip­pi­kou­lu muo­dos­tuu sii­tä hen­ki­lö­kun­nas­ta ja niis­tä nuo­ris­ta, jot­ka kul­loin­kin saam­me kans­sa­kul­ki­joik­sem­me. Hei­dän kans­saan muo­dos­tam­me lei­rin ko­ko­nai­suu­den. Omiin kup­liim­me saam­me tuu­lah­duk­sen nuo­rem­pien maa­il­mas­ta. Saam­me ol­la osa­na ko­ko­nai­suut­ta, jon­ka ydin on vuo­des­ta toi­seen sama, vaik­ka ul­ko­nai­set olo­suh­teet vaih­te­le­vat. Opis­to­kin muut­tuu. Lat­ti­at ei­vät enää na­ri­se, vä­li­o­vet pau­ku ei­kä ik­ku­nois­ta vedä. Ei­kä ves­saan tar­vit­se jo­not­taa.

Nuo­ria seu­ra­tes­sa­ni aloin ta­ju­ta, mik­si Sii­o­nin lau­lu­ja oli uu­dis­tet­ta­va. Omaa kurk­ku­ki­pua po­ties­sa­ni kuu­lin ylä­pi­hal­ta rip­pi­kou­lu­kon­ka­rim­me, kant­to­rin ne­li­vuo­ti­aan lap­sen he­le­ää lau­lua: ”Älä pel­kää, vaik­ket nä­e­kään...” ja ala­pi­hal­ta toi­sel­ta ryh­mäl­tä ”Ar­mon tuu­li kan­taa lau­lua nuo­ruu­den”

Hei­dän iäs­sään lau­loin ”Tääl­lä usein kor­pi­maa­ta kul­keis­sain` syn­kät pil­vet peit­tä­vät mun ko­ti­maan.” 1970-lu­vul­la uu­dis­tet­tiin lau­lu­kir­jaa ja Hil­tu­ran­nas­sa he­li­si ”Kynt­ti­lä suit­se­vai­nen”. Se ei tah­to­nut löy­tää tie­tään van­hem­pien sui­hin. Kul­la­kin ikä­pol­vel­la on omat lem­pi­lau­lun­sa. Nyt sain si­säl­töä 2020-lu­vun lau­lui­hin.

Omat lei­ri­ta­va­ra­ni li­sään­ty­vät ikään­ty­es­sä­ni. Aluk­si kaik­ki mah­tui yh­teen jenk­ki­kas­siin. Nyt ”vält­tä­mät­tö­mät” täyt­tä­vät koko au­ton. Muis­ti­lis­ta pi­te­nee kesä ke­säl­tä. Kär­päs­lät­kä tuli mu­kaan vuo­sia sit­ten, lu­ku­lamp­pu sil­loin, kun opis­ton säh­kö­jär­jes­tel­mää uu­sit­tiin. Tie­to­ko­neen myö­tä tar­vit­tiin jat­ko­joh­to, vii­me vuo­si­na ken­kä­lu­sik­ka ja suu­ren­nus­la­si.

Lo­pet­te­len nyt kir­joi­tus­ta­ni lei­rin vii­mei­se­nä il­ta­na isoim­mas­sa luo­kas­sam­me. Nuo­ri­so le­vi­ää pit­kin lat­ti­aa kir­joit­ta­maan kar­ton­ki­siin sy­dä­miin ter­veh­dyk­siä lei­ri­to­ve­reil­leen. Jo­kai­nen saa kau­nii­ta ku­vauk­sia it­ses­tään – sy­dä­miin kun ei saa kir­joit­taa kiel­tei­siä asi­oi­ta. Huo­men­na on kon­fir­maa­tio. Iso­set löy­si­vät lau­lu­va­ras­tos­taan täl­lai­sia sa­no­ja: ”Kuin par­vi pie­nois­ten en­ke­lien he kul­ke­vat kirk­koa päin. – – Isä, lap­si­as suo­je­le lau­mas­sa­si, val­ta­kun­nas­sas var­je­le niin, et­tä ker­ran mei­dät­kin hel­mas­sa­si sai­sit kan­taa tai­vai­siin.” Sen me lau­lam­me, kun alt­ta­ril­la hy­väs­te­lem­me hei­dät.

KirstiWallenius-Riihimäki
Olen eläkkeellä oleva uskonnon ja psykologian opettaja. Työurani loppupuolella menin naimisiin ja sain suuren perheen. Nyt lapset ovat siirtyneet keski-ikään. Heidän eri-ikäisten lastensa elämään sopeutumista seuraan siinä määrin kuin he sen sallivat. Itse aloittelen yhdeksättä vuosikymmentäni. Kaiken ikäni olen kirjoittanut päiväkirjaa ja osin sen kirvoittamana seuraan nyt uteliaana omaa vanhenemistani. Voit kirjoittaa minulle osoitteeseen kirsti.riihimaki@gmail.com
KirstiWallenius-Riihimäki

”Vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvattaa”

3.1.2022 9.00
KirstiWallenius-Riihimäki

Elämän pituinen keskustelu Taivaan Isän kanssa

8.12.2021 6.00
KirstiWallenius-Riihimäki

Suviseuroja talkoolaisen näkökulmasta

26.10.2021 9.30
KirstiWallenius-Riihimäki

Beigeä, kashmiria ja hehkuvaa munakoisoa

7.10.2021 6.00
KirstiWallenius-Riihimäki

Paradoksi

9.9.2021 6.15
KirstiWallenius-Riihimäki

Kuplissa

10.7.2021 7.05
KirstiWallenius-Riihimäki

Etäpyhäkoulu oman väen kesken

11.6.2021 7.05
KirstiWallenius-Riihimäki

Lukihäirö

15.5.2021 7.05
KirstiWallenius-Riihimäki

Sukupolvet vaihtuvat

12.4.2021 9.00
KirstiWallenius-Riihimäki

Korona-ajan viihteitä

12.3.2021 7.15
KirstiWallenius-Riihimäki

Kastejuhla korona-aikaan

11.2.2021 7.15
KirstiWallenius-Riihimäki

Koronavuoden itsetilitystä

10.1.2021 6.05
KirstiWallenius-Riihimäki

Aina vaan sitä koronaa

27.11.2020 14.55
KirstiWallenius-Riihimäki

Penkinpainajaiset vai pelkät painajaiset?

28.9.2020 6.00
KirstiWallenius-Riihimäki

Ne monisteiden oikeat puolet

5.9.2020 6.15
KirstiWallenius-Riihimäki

Miten kirjoitan blogia?

9.8.2020 6.00
KirstiWallenius-Riihimäki

Jännityskertomus: Rippikoulut vuonna 2020

9.6.2020 6.00
KirstiWallenius-Riihimäki

Millaista on vanheta?

16.5.2020 6.35
KirstiWallenius-Riihimäki

Tiukat sanat kuin kimeä ilmahälytyssireeni

8.4.2020 6.10
KirstiWallenius-Riihimäki

Kyllä minä niin mieleni pahoitan

15.3.2020 6.20
KirstiWallenius-Riihimäki

Tärkeä oivallus

6.2.2020 6.45
KirstiWallenius-Riihimäki

Näinkö tässä kävikin?

2.1.2020 6.32
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys