JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Tärkeä oivallus

6.2.2020 6.45

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420200206064500

Aloit­te­len tätä blo­gi­teks­tiä kes­ken Hel­sin­gin rau­ha­nyh­dis­tyk­sen lop­pi­ais­päi­vien. Oli kes­kus­te­lu­ti­lai­suus, joka pani tart­tu­maan ky­nään.

Olen lap­ses­ta as­ti is­tu­nut seu­rois­sa ja kuun­nel­lut tai ai­na­kin kuul­lut lu­ke­mat­to­mia saar­no­ja. Sil­ti on asi­oi­ta, jot­ka ker­ta ker­ral­ta ovat lui­su­neet ohi.

Alus­tuk­sen ai­hee­na oli us­kos­sa val­vo­mi­nen. Pu­heen­vuo­ron pyy­tä­jiä ei ol­lut pal­jon, mut­ta kui­ten­kin ai­na, kun edel­li­nen lo­pet­ti, nou­si pyy­det­tä­es­sä jon­kun käsi ylös. Ja kun ei enää nous­sut, pu­heen­joh­ta­ja an­toi alus­ta­jal­le pää­tös­pu­heen­vuo­ron pit­kit­tä­mät­tä kes­kus­te­lua suun­ni­tel­tuun lo­pe­tu­sai­kaan as­ti. Olin sii­tä kii­tol­li­nen. Olim­me jo saa­neet ajat­te­le­mi­sen ai­het­ta.

Kes­kus­te­lus­sa pu­hut­tiin lain kol­man­nes­ta käy­tös­tä. Se on op­pi, jon­ka mu­kaan laki kuu­lui­si kris­ti­tyl­le. Kes­kus­te­lus­sa to­det­tiin, et­tä tämä kä­si­tys ei ole Raa­ma­tun mu­kai­nen. Raa­ma­tun mu­kaan kris­tit­ty elää Ju­ma­lan ar­mon al­la, ei lain. Pyhä Hen­ki ja Ju­ma­lan ar­mo oh­jaa­vat kris­tit­tyä elä­mään us­ko­vai­se­na.

Mit­kä sit­ten ovat lain en­sim­mäi­nen ja toi­nen käyt­tö? Lain en­sim­mäi­nen käyt­tö on poh­ja­na maal­li­sel­le lail­le, sil­le, mi­ten tämä ar­kie­lä­mä saa­daan su­ju­maan. Lain toi­nen käyt­tö ha­vah­dut­taa epä­us­koi­sen ih­mi­sen ta­ju­a­maan oman vi­al­li­suu­ten­sa Ju­ma­lan edes­sä eli he­rät­tää syn­nin­tun­non.

Kun ih­mi­nen saa syn­tin­sä an­teek­si, hän hump­sah­taa Kris­tuk­sen so­vin­to­työn kaut­ta lem­pe­ään ar­mon osal­li­suu­teen. Se kan­taa ja hoi­taa hän­tä ja on ”elä­mäm­me kal­lein asia”. Ju­ma­lan ar­mo kui­ten­kin neu­voo kil­voit­te­le­maan ja elä­mään evan­ke­liu­min ar­von mu­kai­ses­ti.

Vaik­ka ke­nes­tä­kään ih­mi­ses­tä ei ole lain täyt­tä­jäk­si, Ju­ma­lan tah­don nou­dat­ta­mi­nen kuu­luu kris­ti­tyn elä­mään. Sen saa ai­kaan ar­mo, ku­ten kir­jees­sä Tii­tuk­sel­le to­de­taan: ”Ju­ma­lan ar­mo on näet il­mes­ty­nyt pe­las­tuk­sek­si kai­kil­le ih­mi­sil­le, ja se kas­vat­taa mei­tä hyl­kää­mään ju­ma­lat­to­muu­den ja maa­il­mal­li­set hi­mot ja elä­mään hil­li­tys­ti, oi­ke­a­mie­li­ses­ti ja Ju­ma­laa kun­ni­oit­ta­en täs­sä maa­il­mas­sa” (Tiit. 2:11–12).

On loh­dul­lis­ta tie­tää, et­tä Ju­ma­lan huo­len­pi­toon luot­ta­en saan kui­ten­kin ai­na us­koa an­teek­si vää­rät va­lin­ta­ni. Siis ne tai­ta­mat­to­mat ja vir­heel­li­set va­lin­nat, joi­ta tu­lee, vaik­ka ha­lu­aa elää Ju­ma­lan tah­don mu­kai­ses­ti.

Alus­tuk­sen ja kes­kus­te­lun ku­lu­es­sa koin, et­tä vih­doin­kin ym­mär­sin jo­tain sii­tä, mitä lain kol­man­nel­la käy­töl­lä tar­koi­te­taan. Kum­ma, et­tä näin van­hak­si olen elä­nyt kris­til­li­syy­den kes­kel­lä tie­tä­en sa­non­nan, mut­ta sil­le ei mi­nul­la ole ol­lut si­säl­töä.

Oi­val­luk­se­ni oli jo­tain täl­lais­ta: me us­ko­vai­set em­me SUO­RI­TA us­ko­mis­ta, vaan ELÄM­ME us­kos­ta. Raa­mat­tu ei ole la­ki­kir­ja, jos­ta et­sim­me yk­sit­täi­siin ti­lan­tei­siin täs­mä­vas­tauk­sia. Sel­lai­nen Raa­mat­tu oli­si pelk­kä la­ki­kir­ja. Us­ko­val­le se kui­ten­kin on en­nen kaik­kea to­dis­tus Kris­tuk­ses­ta.

Joku voi lu­kais­ta blo­gi­ni ja hy­mäh­tää, et­tä oli­ko tuo nyt jo­tain uut­ta – noin­han se on ai­na ol­lut. Eh­kä hän on ym­mär­tä­nyt no­pe­am­min.

Minä tar­vit­sen jos­kus pal­jon ai­kaa ja tois­toa, mut­ta sit­ten oi­val­luk­set ovat­kin rie­mul­li­sia. Sik­si mi­nun kan­nat­taa tul­la seu­roi­hin ker­ta ker­ral­ta, vaik­ka sa­mat teks­tit ja se­li­tyk­set tois­tu­vat ja mo­nes­ti puhe tai pu­heet me­ne­vät huo­non kuu­lon tai len­te­le­vien aja­tus­ten tai päi­vä­le­von vuok­si ohi ta­jun­nan.

KirstiWallenius-Riihimäki
Olen eläkkeellä oleva uskonnon ja psykologian opettaja. Työurani loppupuolella menin naimisiin ja sain suuren perheen. Nyt lapset ovat siirtyneet keski-ikään. Heidän eri-ikäisten lastensa elämään sopeutumista seuraan siinä määrin kuin he sen sallivat. Itse aloittelen yhdeksättä vuosikymmentäni. Kaiken ikäni olen kirjoittanut päiväkirjaa ja osin sen kirvoittamana seuraan nyt uteliaana omaa vanhenemistani. Voit kirjoittaa minulle osoitteeseen kirsti.riihimaki@gmail.com
KirstiWallenius-Riihimäki

”Vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvattaa”

3.1.2022 9.00
KirstiWallenius-Riihimäki

Elämän pituinen keskustelu Taivaan Isän kanssa

8.12.2021 6.00
KirstiWallenius-Riihimäki

Suviseuroja talkoolaisen näkökulmasta

26.10.2021 9.30
KirstiWallenius-Riihimäki

Beigeä, kashmiria ja hehkuvaa munakoisoa

7.10.2021 6.00
KirstiWallenius-Riihimäki

Paradoksi

9.9.2021 6.15
KirstiWallenius-Riihimäki

Rippikoulukuplia

6.8.2021 7.05
KirstiWallenius-Riihimäki

Kuplissa

10.7.2021 7.05
KirstiWallenius-Riihimäki

Etäpyhäkoulu oman väen kesken

11.6.2021 7.05
KirstiWallenius-Riihimäki

Lukihäirö

15.5.2021 7.05
KirstiWallenius-Riihimäki

Sukupolvet vaihtuvat

12.4.2021 9.00
KirstiWallenius-Riihimäki

Korona-ajan viihteitä

12.3.2021 7.15
KirstiWallenius-Riihimäki

Kastejuhla korona-aikaan

11.2.2021 7.15
KirstiWallenius-Riihimäki

Koronavuoden itsetilitystä

10.1.2021 6.05
KirstiWallenius-Riihimäki

Aina vaan sitä koronaa

27.11.2020 14.55
KirstiWallenius-Riihimäki

Penkinpainajaiset vai pelkät painajaiset?

28.9.2020 6.00
KirstiWallenius-Riihimäki

Ne monisteiden oikeat puolet

5.9.2020 6.15
KirstiWallenius-Riihimäki

Miten kirjoitan blogia?

9.8.2020 6.00
KirstiWallenius-Riihimäki

Jännityskertomus: Rippikoulut vuonna 2020

9.6.2020 6.00
KirstiWallenius-Riihimäki

Millaista on vanheta?

16.5.2020 6.35
KirstiWallenius-Riihimäki

Tiukat sanat kuin kimeä ilmahälytyssireeni

8.4.2020 6.10
KirstiWallenius-Riihimäki

Kyllä minä niin mieleni pahoitan

15.3.2020 6.20
KirstiWallenius-Riihimäki

Näinkö tässä kävikin?

2.1.2020 6.32
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys