JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

”Rip­pis­kou­lu­hun vai Yli­se­hen maa­laa­maan?”

Nykyiset blogit
27.6.2017 6.50

Näin eno­ni ky­syi, kun kuu­li mi­nun ai­keis­ta­ni läh­teä rip­pi­lei­ril­le. Hän ker­toi, et­tä eräs poi­ka oli miet­ti­nyt täl­lä ta­voin. Hyvä maa­lau­su­rak­ka hou­kut­ti, mut­ta muu­ta­kaan mah­dol­li­suut­ta ei tuo­na ai­ka­na ol­lut kuin jät­tää urak­ka odot­ta­maan.

Oma rip­pi­kou­lu­ni oli 1960-lu­vun puo­les­sa­vä­lin. Se oli kah­den vii­kon lei­ri seu­ra­kun­nan lei­ri­kes­kuk­ses­sa. Läh­din odot­ta­val­la mie­lel­lä. Mi­nul­la oli toi­ve, et­tä sil­lä reis­sul­la us­kon asi­at sel­ki­äi­si­vät. Ka­te­kis­mus piti tent­tiä pa­pil­le ul­koa en­sim­mäi­sen vii­kon ai­ka­na ja se oli­kin kova pon­nis­tus. Kris­ti­nop­pi käy­tiin läpi. Vah­va tie­dol­li­nen an­ti an­net­tiin, mut­ta oma­koh­tai­ses­ta us­kos­ta ei pu­hut­tu mi­tään. Kun on kas­tet­tu, kaik­ki on ok. Minä olin jok­seen­kin ah­dis­tu­nut, kun si­sim­mäs­sä­ni tun­sin toi­sin. Toi­voin koko rip­pi­kou­lun ajan neu­voa ah­dis­tuk­see­ni ja vie­lä kon­fir­maa­ti­o­päi­vä­nä odo­tin asi­an rat­ke­a­van, mut­ta ei. Ju­ma­la ei kui­ten­kaan unoh­ta­nut mi­nua, vaan rei­lu kym­me­nen vuot­ta myö­hem­min an­toi löy­tää ar­mo­val­ta­kun­nan.

Yli 80 pro­sent­tia vii­si­tois­ta­vuo­ti­ais­ta osal­lis­tuu rip­pi­kou­luun tä­nä­kin ke­sä­nä. Moni nuo­ri to­sin miet­tii, kan­nat­taa­ko men­nä vai on­ko "tä­hä­rel­li­sem­piä me­no­ja". Pe­rin­ne on kui­ten­kin voi­ma­kas ja ka­ve­rien an­ta­ma hyvä pa­lau­te vai­kut­taa myös. Mo­nes­sa ko­dis­sa van­hem­mat, si­sa­ruk­set ja ka­ve­rit ovat miet­ti­neet yh­des­sä nuo­ren kans­sa rip­pi­kou­lu­paik­kaa ja -ajan­koh­taa.

Pi­kai­sel­la las­kul­la ar­ve­len ol­lee­ni noin seit­se­män­kym­men­tä ker­taa rip­pi­kou­lus­sa. Kun on pyy­det­ty kris­til­li­syy­den rip­pi­lei­ril­le opet­ta­jak­si, olen mo­nes­ti miet­ti­nyt asi­aa sa­moin kuin tuo kir­joi­tuk­se­ni alus­sa mai­nit­tu poi­ka: ”Läh­te­ä­kö, vai on­ko muu­ta tär­ke­äm­pää?” Jos­kus on ol­lut es­te, mut­ta useim­mi­ten ei. Mo­nes­ti on kyl­lä tul­lut mie­leen aja­tus, et­tä oli­si sitä mu­ka­vam­paa­kin te­ke­mis­tä kuin si­tou­tua rip­pi­kou­lun pi­toon. On ol­lut heik­kou­den ja osaa­mat­to­muu­den tun­tei­ta.

On hyvä, et­tä mah­dol­li­suuk­siem­me mu­kaan osal­lis­tum­me kris­til­li­syy­tem­me työ­hön. Jee­sus sa­noo: ”Eloa on pal­jon ja työ­mie­hiä vä­hän.” Mei­dän ei kui­ten­kaan tar­vit­se ol­la yk­sin elo­vai­ni­ol­la. Saam­me tu­kea toi­si­am­me ja yh­des­sä ih­me­tel­lä Ju­ma­lan työ­tä. Mei­tä kaik­kia tar­vi­taan.

Jäl­leen olen jak­sa­nut lu­pau­tua rip­pi­lei­ril­le. Jo­ten­kin tun­tuu, et­tä se on vä­hän kuin vel­vol­li­suus eläk­keel­le jää­ty­ä­ni. Moni nuo­rem­pi läh­tee ah­taam­mal­ta pai­kal­ta. Us­kon, et­tä taas saan ko­kea, et­tä pa­laan ko­tiin vah­vis­tu­nee­na ja iloi­sel­la mie­lel­lä. Ru­koi­len it­sel­le­ni ja muil­le lei­ri­työs­sä ole­vil­le voi­mia.

Ajat­te­len, et­tä rip­pi­kou­lu on nuo­rel­le ai­nut­ker­tai­sen hie­no ti­lai­suus, jos­sa voi py­säh­tyä var­ta vas­ten elä­män kal­leim­pien asi­oit­ten ää­rel­le. Jol­la­kin voi ol­la sama toi­ve kuin mi­nul­la ai­koi­naan: saa­da sel­vyyt­tä ja var­muut­ta us­ko­mi­seen.

OlaviVallivaara
Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen saanut kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.
18.2.2020

Kyl­vä­kää oi­keu­den­mu­kai­suut­ta, kor­jat­kaa us­kol­li­suut­ta! Rai­vat­kaa it­sel­len­ne uu­dis­pel­to! Nyt on ai­ka et­siä mi­nua, Her­raa, minä tu­len var­mas­ti ja an­nan teil­le siu­nauk­sen sa­teen. Hoos. 10:12

Viikon kysymys