JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Saan sil­ti tur­val­li­ses­ti luot­taa

8.5.2020 6.45

Juttua muokattu:

8.5. 14:27
2020050814270020200508064500

Ko­ro­na­vi­rus on mie­ti­tyt­tä­nyt mi­nua eri­tyi­ses­ti vii­me ai­koi­na, niin kuin var­mas­ti mo­nia mui­ta­kin. Minä ko­ti­äi­ti­nä olen las­ten kans­sa ko­to­na niin kuin ai­em­min­kin ja puo­li­so­ni käy töis­sä. Ky­läi­lyt ja muut ta­paa­mi­set lä­heis­ten kans­sa to­sin ovat jää­neet pois. Ar­ki siis on jat­ku­nut lä­hes sa­man­lai­se­na, kuin en­nen­kin.

Näin vois aja­tel­la. To­del­li­suu­des­sa ar­ki on kui­ten­kin hy­vin eri­lais­ta kuin en­nen – me kun olem­me ta­val­li­ses­ti ak­tii­vi­sia ky­läi­li­jöi­tä. Ja myös yk­si mu­ka­vim­mis­ta ja hyö­dyl­li­sim­mis­tä har­ras­tuk­sis­ta­ni on nyt tau­ol­la, ni­mit­täin kirp­pis­te­ly. En myös­kään voi kah­vi­tel­la ys­tä­vien kans­sa niin kuin meil­lä on ta­pa­na.

Il­man näi­tä tär­kei­tä asi­oi­ta on täy­ty­nyt elää jo usei­ta viik­ko­ja, ei­kä ole tie­toa mil­loin ar­ki taas pa­laa nor­maa­lik­si. Toi­se­na päi­vä­nä mie­li so­peu­tuu hy­vin tä­hän poik­ke­a­vaan ar­keen ja tou­hui­len mie­lel­lään ko­to­na. Toi­se­na päi­vä­nä taas mie­li ei so­peu­du mil­lään. En osaa tart­tua päi­vän hom­miin, ja ikä­vä pu­ris­taa si­säl­lä­ni kun ajat­te­len lä­hei­si­ä­ni.

Usein py­säh­dyn kui­ten­kin miet­ti­mään, mi­ten tur­va­ton­ta oli­si elää tä­män ajan kes­kel­lä il­man us­koa. Il­man sitä tur­vaa min­kä us­ko an­taa.

Vaik­ka vä­lil­lä huo­li, pel­ko ja epäi­lyk­set­kin nou­se­vat mie­leen, saan sil­ti tur­val­li­ses­ti luot­taa, et­tä kaik­ki ta­pah­tuu niin kuin on Tai­vaan Isän tah­to. Olen vai­kei­na het­ki­nä py­säh­ty­nyt kuun­te­le­maan Sii­o­nin lau­lu­jen sa­no­ja. Eri­tyi­sen rak­kaak­si lau­luk­si on nous­sut lau­lu 250, ja lai­naan sii­tä täs­sä muu­ta­man sä­keis­tön. Tuo lau­lu an­taa toi­voa pa­rem­mis­ta ajois­ta ja muis­tut­taa us­kon pää­mää­räs­tä, tai­vaan ko­dis­ta.


On luo­tu mul­le koti tai­vai­nen.

Kun päät­tyy tämä mat­ka maal­li­nen,

niin työ­ni lop­puu, il­ta­kel­lo soi

ja us­ko nä­ke­mi­seen vaih­tuu, oi.


Vain het­ken tääl­lä vie­lä tais­te­len

ja kul­jen tie­tä vai­van, kyy­nel­ten.

Kun uu­pu­es­sa jal­ka hor­jah­taa,

niin Jee­sus aut­taa, kä­den ojen­taa.


On Jee­sus it­se tie­nä elä­män,

kun kul­jen kaut­ta kor­ven syn­ke­än.

Hän as­ke­lee­ni oh­jaa oi­ke­aan,

ja pel­ko­ni hän pois­taa ko­ko­naan.


Näi­hin sa­noi­hin on tur­val­lis­ta luot­taa. Tai­vaan Isä on lä­hel­lä joka het­ki.

MiiaKivioja
Olen 23-vuotias äiti, vaimo ja nainen. Elän lapsuuden unelmaani kotiäitinä omassa kodissani Haapavedellä. Mietiskelen paljon asioita ja pohdin elämää. Rakastan kaikkea kaunista ja itsetehtyä. Siispä tartun usein virkkuukoukkuun tai sukkapuikkoihin, kun rauhallinen hetki koittaa. Jos aikaa on enemmän, haen pihametsästä tarpeita kranssiin tai maljakkoon. Myös musiikki on minulle erittäin tärkeää.