JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Sanojen voima

16.2.2022 6.00

Juttua muokattu:

15.2. 13:20
2022021513205020220216060000

Mark­ku Ka­mu­la

"Kun sa­non so­ti­laal­le: ’Mene’, niin hän me­nee, tai toi­sel­le: ’Tule’, niin hän tu­lee, tai pal­ve­li­jal­le­ni: ’Tee tämä’, niin hän te­kee." Kuka muu­ten sa­noi noin ja mis­sä ti­lan­tees­sa?

Olet­ko sinä tut­ki­nut omien sa­no­je­si voi­maa? Minä olen, mo­nes­ti. On käy­nyt esi­mer­kik­si niin, et­tä lap­set ovat leik­kien tii­mel­lyk­ses­sä on­nis­tu­neet lait­ta­maan ta­lon hyrs­kyn myrs­kyn. Olen sit­ten sa­no­nut, et­tä lait­ta­kaa­pa ta­va­rat pai­koil­leen ja sii­vot­kaa. Ei vai­ku­tus­ta. Sit­ten olen sa­no­nut isom­min, et­tä nyt ta­va­rat pai­koil­leen ki­pin ka­pin. Ei vai­ku­tus­ta, lei­kit jat­ku­vat. Sit­ten olen nous­sut oi­kein sei­so­maan, ry­ki­nyt kur­kun sel­väk­si ja pi­tä­nyt pu­heen oi­kein isol­la ää­nel­lä. Sana on kuu­lu­nut ja te­hon­nut, mut­ta tun­nel­ma on pi­lal­la. Pi­laan­tu­nees­sa tun­nel­mas­sa saa sit­ten miet­tiä, et­tä oli­si­ko kan­nat­ta­nut kuun­nel­la vas­ta­puol­ta? Oli­si­ko heil­lä ol­lut ken­ties ai­ka­tau­lu­eh­do­tus tai muu esi­tys, jon­ka kaut­ta oli­si löy­ty­nyt so­vit­te­lu­rat­kai­su?

Jos­kus sa­no­jen voi­ma on il­men­nyt sil­lä ta­voin, et­tä jos­tain är­syyn­ty­nee­nä olen sa­no­nut jon­kin poik­ki­puo­li­sen sa­nan puo­li­sol­le­ni ja sit­ten olen saat­ta­nut saa­da sa­mal­la mi­tal­la ta­kai­sin. Sit­ten olen sa­no­nut vie­lä pik­kui­sen är­syt­tä­väm­min ja koh­ta olen saa­nut taas vas­ta­pal­loon. Tai sit­ten on tul­lut hil­jai­suus jo täs­sä vai­hees­sa. Joka ta­pauk­ses­sa pie­nen pal­lot­te­lun jäl­keen sa­nat ovat en­nen pit­kää lop­pu­neet, ja on seu­ran­nut syvä hil­jai­suus.

Täl­lai­ses­sa jää­ty­nees­sä konf­lik­tis­sa osa­puo­let kyt­tää­vät rin­ta­ma­lin­jo­jen yli toi­sen te­ke­mi­siä ja sa­no­mi­sia. Osa­puol­ten tie­dos­sa on, et­tä mi­kään muu ei lau­kai­se ti­lan­net­ta kuin nöyr­ty­mi­nen. Mut­ta se­hän ei oi­kein käy, kos­ka yl­peys peit­to­aa nöy­ryy­den.

Jos kyl­mä sota jat­kuu pit­kään, se vai­kut­taa myös mui­hin per­heen­jä­se­niin. Lap­set al­ka­vat kul­kea var­pai­sil­laan, lait­ta­vat pak­sum­pia suk­kia jal­kaan as­ke­lää­nien vai­men­ta­mi­sek­si, suun­taa­vat kat­set­ta ala­viis­toon ja kam­paa­vat hiuk­sia sil­mien pei­tok­si. Lau­la­mi­nen ja nau­ra­mi­nen ai­na­kin ylei­sis­sä ti­lois­sa ym­mär­re­tään sa­no­mat­ta­kin kiel­le­tyik­si. Ala­ku­lo ja pel­ko val­lit­se­vat. Sa­nat ovat te­hon­neet. Ja taas pei­lis­tä kat­se­lee mies, joka ky­syy it­sel­tään, oli­ko her­ra­na hal­lit­se­mi­nen tä­män ar­vois­ta? Oli­si­ko kan­nat­ta­nut miet­tiä sa­no­jaan tar­kem­min, eh­kä ky­syä ja kuun­nel­la; eh­kä malt­taa ja las­kea kym­me­neen?

Lap­se­na luin mo­neen ker­taan sa­dun köy­häs­tä puun­hak­kaa­jas­ta Ali Ba­bas­ta ja nel­jäs­tä­kym­me­nes­tä ros­vos­taan. Sa­dus­sa Ali Baba osuu pai­kal­le, kun ros­vo­jouk­ko vie ryös­tö­saa­liin­sa kät­köön maa­na­lai­seen luo­laan. He avaa­vat luo­lan sa­no­mal­la tai­ka­sa­nat ”See­sam au­ke­ne”. Ali Baba ot­taa tie­ten­kin sa­nat käyt­töön­sä ja va­ras­taa ros­vo­jen omai­suu­den it­sel­leen. Mo­nien vaa­ra­ti­lan­tei­den ja jän­nit­tä­vien vai­hei­den jäl­keen satu päät­tyy pää­hen­ki­löi­den kan­nal­ta on­nel­li­ses­ti.

Unel­moin sa­tu­kir­ja kä­sis­sä­ni, et­tä oli­si kyl­lä kova jut­tu pääs­tä käyt­tä­mään tuol­lai­sia sa­no­ja! Mie­ti nyt, sa­not vain sa­nan, ke­räät he­lyt tal­teen ja elät sen jäl­keen ihan hir­mu help­poa elä­mää!

Maa­il­man oi­kei­den merk­ki­hen­ki­löi­den sa­nat voi­vat jää­dä elä­mään pit­käk­si ai­kaa. Ame­rik­ka­lai­nen pas­to­ri Mar­tin Lut­her King piti 1960- lu­vul­la his­to­ri­al­li­sen ”I have a Dream” -pu­heen sa­to­jen tu­han­sien kuu­li­joi­den edes­sä. Kin­gil­lä oli unel­ma val­koi­sen ja mus­tan vä­es­tön tasa-ar­vos­ta ja rau­has­ta. Hä­nen sa­nan­sa sai­vat val­ta­vas­ti huo­mi­o­ta ja lii­keh­din­tää. Hä­nen pu­heen­sa on va­lit­tu jos­sain ää­nes­tyk­ses­sä maa­il­man par­haak­si pu­heek­si. Mut­ta tasa-ar­vo ja rau­ha ovat vie­lä­kin vain unel­mia.

Tätä kir­joit­ta­es­sa­ni Eu­roop­pa ja puo­li muu­ta maa­il­maa pi­dät­tää hen­gi­tys­tään. Sa­noo­ko joku suur­val­lan joh­ta­jis­ta koh­ta tosi pa­has­ti? Ke­nen kans­sa he kes­kus­te­le­vat, mitä kes­kus­te­luis­ta ker­ro­taan? Toi­mit­ta­jat ra­por­toi­vat hei­dän sa­no­jan­sa, dip­lo­maa­tit kes­kus­te­le­vat taus­tal­la. Pie­nem­pien val­ti­oi­den joh­ta­jat kuun­te­le­vat, kes­kus­te­le­vat ja aset­te­le­vat omia sa­no­jaan.

Sa­noil­la on voi­maa, ja sitä enem­män, mitä nii­den sa­no­jal­la on val­taa. Kie­li on kuin tuli; se voi kers­kua suu­ril­la asi­oil­la niin kuin pie­ni tuli voi sy­tyt­tää suu­ren met­sän. Näin sa­noi Jee­suk­sen veli Jaa­kob. Isän sa­nat voi­vat pi­la­ta koko per­heen päi­vän, ja joh­ta­jan sa­nat voi­vat pi­la­ta koko fir­man päi­vän. Ken­raa­li voi la­maan­nut­taa koko so­ta­jou­kon, su­per­val­lan joh­ta­ja voi saa­da koko maa­il­man pe­lon val­taan.

On­nek­si tuo toi­mii toi­sin­kin päin. Muis­tan nuo­ruu­des­ta­ni, kuin­ka toi­vo pa­rem­mas­ta maa­il­mas­ta oras­ti ja kas­voi, kun suur­val­to­jen joh­ta­jat kä­vi­vät toi­si­aan kun­ni­oit­ta­via kes­kus­te­lu­ja. Ku­vis­sa joh­ta­jat hy­myi­li­vät va­pau­tu­nees­ti, he sel­väs­ti ym­mär­si­vät toi­si­aan. Hy­vän kier­re al­koi sa­nois­ta ja joh­ti te­koi­hin.

Oli­si kyl­lä hie­noa, kun pu­heet oli­si­vat taas täs­tä eteen­päin kuin ke­vyt­tä ke­vät­sa­det­ta sen si­jaan, et­tä ki­pi­nöi­vät sa­nat sy­tyt­täi­si­vät ruu­ti­tyn­ny­rin.

Teks­ti­ni alus­sa esit­tä­mä­ni ky­sy­myk­sen vas­taus on roo­ma­lai­nen so­ta­pääl­lik­kö, jon­ka pal­ve­li­ja oli va­ka­vas­ti sai­ras. Sa­nan val­taan tot­tu­nut so­ti­las us­koi il­man muu­ta, et­tä Jee­sus ky­ke­nee te­ke­mään sa­nal­la ih­mei­tä. Mies pyy­si, et­tä sano vain sana, niin pal­ve­li­ja­ni pa­ran­tuu. Jee­sus ky­syi, et­tä oi­ke­as­ti­ko, et­kö ha­lua mi­nua ko­tii­si? Ko­vas­ti roo­ma­lai­sen us­koa häm­mäs­tel­len Jee­sus täyt­ti hä­nen pyyn­tön­sä, pal­ve­li­ja pa­ran­tui. Ta­pah­tu­mas­ta ker­ro­taan Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mis­sa.

Omien sa­no­je­ni voi­ma on ol­lut mo­nes­ti joko heik­ko tai vää­rän suun­tai­nen. Siu­nauk­sen sa­nat sen si­jaan ovat toi­mi­neet ai­na. Jää on su­la­nut vä­lit­tö­mäs­ti, kun on saa­nut pyy­tää ja an­taa an­teek­si. Nau­ru ja lau­lu ovat pa­lan­neet ko­tiin, as­kel­ten ää­net ovat tö­mis­seet taas va­paas­ti ja as­ti­oi­den ki­li­nä keit­ti­ös­sä on muut­tu­nut iloi­sek­si.

Siu­nauk­sen sa­nat ei­vät ole loit­su tai tai­ka­sa­na. Jee­suk­sen mu­kaan ne ovat sa­no­ja, jot­ka ovat hen­ki ja elä­mä, ikui­nen elä­mä. Ai­ka pal­jon enem­män kuin Ali Ba­ban aar­teet.

MarkkuKamula
Vartuin ison perheen keskellä Pohjois-Pohjanmaalla ja olen päätynyt ison perheen isäksi Päijät-Hämeeseen. Koen kainuulaisen mentaliteetin omakseni – Nälkämaan laulu sykähdyttää aina. Vapaa-aikaani vietän mieluiten lueskellen tai mökillä ja kotipihalla puuhastellen. Kirves, lapio, talikko ja harava sopivat käsiini hyvin. Kalastusta ja metsästystä harrastan kevyesti. Toimeentuloni hankin toimitusjohtajana rakennusalalla. Voit halutessasi antaa palautetta teksteistäni osoitteeseen markku.kamula@gmail.com.
MarkkuKamula

Miten minun tulisi nyt toimia?

27.3.2024 7.00
MarkkuKamula

Purkuinfoa ja taivaan terveisiä

29.2.2024 6.00
MarkkuKamula

Tasaisen tavallinen lauantai – rakkaudella höystettynä

27.1.2024 6.00
MarkkuKamula

Hirmuisesti velkaa ja silti velaton

31.12.2023 6.00
MarkkuKamula

Mitä oli ennen kuin mitään oli?

24.11.2023 6.00
MarkkuKamula

Marraskuusta ikuiseen suveen

4.11.2023 6.00
MarkkuKamula

Mitä aika on?

12.10.2023 7.30
MarkkuKamula

Aivan paras kanava

23.8.2023 7.00
MarkkuKamula

Lyhyt, mutta täydellinen elämä

26.7.2023 6.00
MarkkuKamula

Maitokärryt, muriseva kuutoskone ja mönkijä – muistoja suviseuratyövuoroista

28.6.2023 6.00
MarkkuKamula

"Söin, annoin pikkusiskolleni, ja hänkin söi"

30.5.2023 6.00
MarkkuKamula

Jumala siunatkoon Suomen kansaa

29.4.2023 6.00
MarkkuKamula

Mukavat ja vähemmän mukavat kotityöt

26.3.2023 7.00
MarkkuKamula

Inflaatio ei syö armoa

3.3.2023 6.00
MarkkuKamula

Raamatulliset kädet

27.1.2023 6.00
MarkkuKamula

Kaksi tyhjätaskuista nuorta lupasi rakastaa

23.12.2022 6.00
MarkkuKamula

Odottamisia

27.11.2022 6.00
MarkkuKamula

Sielunvihollinen – kesy satuhahmo?

26.10.2022 6.00
MarkkuKamula

Uskon, toivon ja rakkauden keskellä ohut tumma raita

25.9.2022 6.15
MarkkuKamula

Mieleen piirtyi kuva leirinuotiosta

23.8.2022 7.00
MarkkuKamula

"Taivaan iloa, taivaan riemua" – Mielikuvia taivaasta

17.7.2022 7.00
MarkkuKamula

Onnellisia ja kirpaisevia muistoja Suviseuroista

10.6.2022 7.00
MarkkuKamula

Yhteiset hetket jäivät unelmiksi

8.5.2022 6.00
MarkkuKamula

Muutama lintuaiheinen kysymys Luojalle

25.4.2022 6.00
MarkkuKamula

Siitä kutsusta en uskaltanut kieltäytyä

23.3.2022 6.00
MarkkuKamula

Tosipaikan edessä

23.1.2022 7.00
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys